Veljesseura.org

Nyt, hidas kun olen tajusin miksi näitä aviorikoksia tehdään. Eli jos otat avioeron, et saa mennä uudestaan avioon, tai saat monoa jos menet. Mutta, mutta, pikkaisen seksiä jonkun kanssa, kauheaa, hirveää. Saat toki kenkää, mutta kadut kauheasti ja olet nöyrä pääset takaisin. Ja, ja voitkin mennä uudestaan avioon.... Mikä tässä järkeilyssä nyt ei toimi? Ei mikään, mutta näinhän se toimii.

Eikä aviorikoksesta aina saa edes monoa, etenkin jos olet "hyvämaineinen". "Edut" menee ja julkinen nuhtelu (merkitsemispuhe) ja sitten vaan jonkin aikaa (vanhimmat itse määrittelevät ajan) nöyristelyä ja sitten taas takaisin normiarkeen. Uudelleen avioituminen on pahempi juttu kuin aviorikos.

.

Olen myös kypsynyt siihen, että ensimmäisenä kun kuullaan seurustelusuhteista/kihloista/naimisiin menosta, kysytään vieraammasta osapuolesta käykö hän kokouksissa! Ei kysytä ovatko he onnellisia, tai missä ovat tavanneet, puhumattakaan että selän takanakin oltaisiin onnittelevalla mielellä. Ei, pitää kysyä uloisesti näkyvä toiminta joka ei kerro persoonasta tai edes "hengellisyydestä" yhtään mitään, ja sillä perusteella tuomitaan ihminen joko hyvään tai pahaan.

Aivan liian usein tuntuu myös että on unohdettu seurustelun pääajatus tutustua toiseen lähemmin. Unohdetaan se, että jos ei sovitakaan yhteen, voi vielä jatkaa elämäänsä erillään ja etsiä jonkun sopivamman puolisoehdokkaan. Tuntuu että JT piireissä menee maine jos ei avioidu heti ensimmäisen tai toisen ehdokkaan kohdalla, pidetään hankalana ja jopa epähengellisenä ihmisenä, vaikka se saattaa johtua vain ja ainoastaan siitä että halutaan toimiva parisuhde eikä tyydytä keneen tahansa hameväen/kaksilahkeisten edustajaan.

tiedän erään tapauksen missä seksistä ei saanut kenkään, mutta kun pari meni naimisiin niin kenkään tuli, koska toinen osapuoli oli eronnut jt puolisostaan. Sivusta seuranneena ihmettelin kovasti päätöstä. Kyselinkin et mitä järkee tässä on...niin vastaus oli jotenkin siihen suuntaan ettei ole oikeutta kyseinalaistaa pyhällä hengellä voideltujen vanhinten päätöksiä. Muistaakseni kummatkin tuli takaisin.

Voi perse! Pyhällä hengellä voidellut vanhimmat! Alkaa jo oksettamaan. Muistan vielä kun kysyin tädiltäni ja hänen mieheltään tätä, että miksi aviorikos ei olekkaan iso juttu. Jotain ne kaivo raamatusta, että joku heppu muinoin oli tappanut jonkun naisen aviomiehen kun halusi naisen itselleen. Ja Jehovan mielestä se oli hyvä! Nämä täti ja hänen mies (tai siis mies tietenkin) on aika korkealla lahkon hierarkiassa, eli mielestäni vastaus edustaa seuran virallista kantaa. Jos ihastut johonkin naimisissa olevaan naiseen, niin puukkoa vaan aviomiehelle ja kaikki on ok.
En ymmärrä.

Vähän ot, mutta odotan innolla millainen haloo syntyy ensi vuonna, kun menen naimisiin "ei-uskovan" kanssa. Mahtaa porukoita ainakin ketuttaa.

Tälläinen kokemus sattui taanoin että Jt nainen eli aikas villejä nuoruus vuosia, elämään kuului paljon irtosuhteita,viinaa,huumeita ja hänen jt.vanhempansa eivät siihen puuttuneet.
Vasta muutaman vuoden päästä paikallisten vanhimpien oli pakko alkaa tekemään asialle jotain kun asia alkoi paljastumaan muillekkin, no muija meni parin seurustelu kuukauden päästä naimisiin ei uskovan kanssa, yllättäen vauvakin tuli ja tämän seurauksena elämä hieman rauhoittu.

Seurakset kaiken tämän jälkeen oli puhuttelu ja "edut" meni muutamaksi kuukaudeksi.
Ei tämä näitten "vanhiempien" touhu eroa kyllä mitenkään esim.helluntailaisista.

Kivikko kirjoitti:Olen myös kypsynyt siihen, että ensimmäisenä kun kuullaan seurustelusuhteista/kihloista/naimisiin menosta, kysytään vieraammasta osapuolesta käykö hän kokouksissa!

No sehän se onkin toki kaikista tärkein asia parisuhteessa...
Sen sijaan täällä normaalielämässä jos tulee uskonnolliset ja hengelliset asiat mieleen parisuhteen laatuaikaa viettäessä, on suhteessa oikeasti vikaa ja paljon!

Vähän samaan kastiin lainauksen kanssa osuu sekin, kun puheissa ja kirjallisuudessa kovasti kannustetaan pariskuntaa (anteeksi, avioparia) yhdessä hengelliseen toimintaan, se kuulemma kovasti lujittaa parisuhdetta kun yhdessä palvotaan jumalaa, ja niin päin pois. Samoin on annettu tarkat ohjeet siitä, että hengellisyyden tulisi olla about tärkein kriteeri puolison valinnassa. Jepjep.
No, jonkun verran on toki vettä virrannut Vantaassa sitten järjestöstä irtautumiseni, mutta nykyisin se on kyllä aivan totaalinen turn-off, jos joku erehtyisi treffeillä puhumaan jostain hiton hengellisyydestä! Ja samoin jos parempi puolisko menisi ihan tosissaan kiinnostumaan niistä mukamas perinjuurin tärkeistä "hengellisistä asioista", menisi lusikat saletisti uusjakoon samoin tein.

Toisaalta, tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin ehkäpä todistajat ovatkin oikeassa: hengellisyys on yksi tärkeimmistä parisuhteen kriteereistä. Negatiivisesti korreloiden.