Veljesseura.org

Jännä juttu, että tässä ketjussa ovat muutamatkin nostaneet esille lasten aseman " jakaantuneessa huonekunnassa" . LÄhinnä jännää on se, että itse en ole jt aikoina ajatellut tuon asian olevan noin ehdotonta eli siis se, että ei- uskova puoliso ei automaattisesti tule pääsemään paratiisiin...

Itse käsitin asian olevan pikemminkin niin, että Jehova näkisi ei- uskovan sydämeen ja ei siis näin ollen ole ollenkaan varmaa se, että ei-uskova ei tulisi pääsemään paratiisiin. JOs esimerkiksi enimmäkseen suhtautuu myönteisesti todistajuuteen niin se voi jo olla merkki hyvästä sydämestä.

Itse käsitin asian olevan pikemminkin niin, että Jehova näkisi ei- uskovan sydämeen ja ei siis näin ollen ole ollenkaan varmaa se, että ei-uskova ei tulisi pääsemään paratiisiin. JOs esimerkiksi enimmäkseen suhtautuu myönteisesti todistajuuteen niin se voi jo olla merkki hyvästä sydämestä.

Toi on aika kaks jakonen. Tavallaan Jehova näkee sen 'sydämentilan' mut eihän sitä nyt katsota hyvällä et tietää Totuuden eikä kuitenkaan liity virallisesti kasteen kautta mukaan eli jotain täytyy olla ihmisessä sit pielessä ettei voi sitä askelta ottaa. Olishan se nyt liian helppoa livahtaa mukaan hang aroundina. Ihmeen hyvin nuo todistajat toki osaavat isomman J:n puolesta sanella tuonkin. Tosin..tuli tos mieleen et kuolema tais kuitata (muutakin kuin univelat), mut siinäkin tais olla omat pikku alaviitteensä et keihin se pätee tai ei päde. (nimim. on sitä saanut joskus kuunnella itsekkin kuinka olis melkeen parempi ollu kupsahtaa, kun en nyt mikään mallikappale oo aina ollut todistajana...~huoh~)

Piti viel jotain laittaa mut huomaa et on kait alkanut asetukset 'normaaliin' päin tuol päässä, kun ajatukset menee solmuun ton ajatuskuvion kans mitä tos vaaditaan..

mymmeli kirjoitti:Jännä juttu, että tässä ketjussa ovat muutamatkin nostaneet esille lasten aseman " jakaantuneessa huonekunnassa" . LÄhinnä jännää on se, että itse en ole jt aikoina ajatellut tuon asian olevan noin ehdotonta eli siis se, että ei- uskova puoliso ei automaattisesti tule pääsemään paratiisiin...

Itse käsitin asian olevan pikemminkin niin, että Jehova näkisi ei- uskovan sydämeen ja ei siis näin ollen ole ollenkaan varmaa se, että ei-uskova ei tulisi pääsemään paratiisiin. JOs esimerkiksi enimmäkseen suhtautuu myönteisesti todistajuuteen niin se voi jo olla merkki hyvästä sydämestä.

Onhan se totta, että yksin Jehovan sanotaan näkevän oikean sydämentilan, mutta hengellistä ravintoa tarjoava palvelija tietää, ettei yksistään hyvyys riitä pelastukseen. Myöskään kastettuna jehovantodistajana oleminen ei palvelijalle riitä, vaan oikeaa sydämentilaa osoittaa säännöllinen osallistuminen kokouksissa sekä kenttäily ja Vartiotornin lukeminen; kuin viimeistä päivää. Palvelija ei siis näe jehovan lailla oikeaa sydämentilaa, mutta tietää kirjoittaa miten se ilmentyy.

Hankala dilemma jakautuneessa huonekunnassa elävälle, mutta hyvänä nyrkkisääntönähän käynee, että Jehova rakkaudellisena isänä kuitenkin ratkaisee tilanteen reilusti ja oikeudenmukaisesti.

Eniten itseäni kuitenkin suorastaaan raivostuttaa tuo Leinosen kaksinaamaisuus ja suoranainen valehtelu.Uskontojen eettiset periaatteet nyt eivät tähän ketjuun suoranaisesti liity, mutta nostan tuosta Leinosen ristiriitaisuudesta ne esimerkiksi.

HÄn oli siis mukana laatimassa noita periaatteita, mutta järjestö ei kuitenkaan niitä käytännössä noudata. Tästä esimerkkinä vaikka tuo eettisten periaatteiden kohta 7, jossa todetaan, että " uskontokunnnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen syrjinnän kohteeksi".

Lehtiartikkeleissa Leinonen taas toteaa, että uskonnollisessa kasvatuksessa huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso. Itse en henkilökohtaisen kokemuksen kautta voi sanoa, että raamatun lukeminen kirjana soveltuu lapsen ymmärrykselle. Itse en ymmärtänyt raamatusta suoraan sanoen juuri mitään.Toki nyt on tullut uutta materiaalia jt- lapsille, jota en ole itse henkilökohtaisesti nähnyt ollenkaan eli niiden sisällöstä en osaa mitään sanoa.

JOs taas ottaa esille lastensuojelulain niin ensimmäinen kohta alkaa näin :

"Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun."

Tähän voisi ottaa esille tuon pelolla hallinnan ( demonit), jotka eivät edistä turvallista kehitystä.
Ajatus siitä, että maailma järjestön ulkopuolella on paha paikka lisää myös pelkoja.Toisaalta taas jt:t voivat nähdä järjestön hyvinkin suojaavana ja turvallisena lapselle.

Tähän voisi ottaa esille tuon pelolla hallinnan ( demonit), jotka eivät edistä turvallista kehitystä.

Tässä onkin asia mitä Jehovantodistaja aikuiset ja lasten vanhemmat eivät näytä ymmärtävän.
Ei millään möröillä pelottelu voi mitenkään olla tervettä lapsen henkisen kehityksen kannalta. Voi niitä aikoja, kun on itsekin vapissut demonien pelossa vähänkin vieraassa paikassa ja varsinkin pimeässä esineistä puhumattakaan.

Olisiko tervettä jos vanhemmat opettaisi sanomaan peilin edessä 3-5 kertaa "candyman" tai "bloody mary" sillä ajatuksella ja esityksellä että nuo hahmot ON olemassa? Minkälaisia vaikutteita sillä olisi lapseen tai uskaltaisiko lapsi enään edes peiliin katsoa? Kaikki nämä tuo pelkoja, ihan varmasti.(vertauksena)

Ajatus siitä, että maailma järjestön ulkopuolella on paha paikka lisää myös pelkoja.

Niin minä kasvoin ajatellen, että varsinkin kaikkien muiden uskonnon edustajat olivat demonien riivaamia saatanan kätyreitä. Papit varsinkin mutta myöskin helluntalaisilla tuo näkyi silmistä "hullun kiiltona".Voitte arvata pelkäsinkö lapsena näitä ihmisiä? OLIKO tällainen kasvatus tervettä?
En tietenkään voi näistä suoraan järjestöäkään syyttää, koska osa tuli omilta vanhemmilta.

Kaikesta huolimatta en kuitenkaan ikinä ole mitään yliluonnollista kokenut suuntaan tai toiseen, eikä tietääkseni tuollaisesta ole ensimmäistäkään todistetta olemassa.. ei sitten enkelinä tai demonina. Miksiköhän ei?

Pelottelu on aika vahva piirre jehovantodistajuudessa.
Omat lapset eivät joskus uskalla mennä pimeään, eivät edes omaan huoneeseen. (mörköjä)
Pitäisikö pelotella demoneilla (kehoittaa rukoilemaan jehovaa turvaksi) vai yrittää sanoa , että mörköjä ei ole olemassa?


Muistakaa kaikki pienet lapset ettei peilin edessä mennä höpöttelemään mitään ylimääräisiä!
Kauniita unia
http://www.youtube.com/watch?v=NAwOS7jAJP0

Tuo lapsiasiavaltuutetun kommentti, että lasten aseman selvittäminen uskonnollisissa yhteisöissä ei ole yksinkertaista , on myöskin aika monitahoinen ongelma.
ONhan totta , että uskonnonvapaus on yksilöllinen ja yhteisöllinen ilmiö. NIitä ei myöskään mielestäni oikein voi ainakaan helposti erottaa toisistaan ( vaikka pitäisi voida). Asian tutkiminen yleisellä tasolla on myös hankalaa, koska jt- yhteisössä olevien ja yhteisöstä eroavien/ erotettujen näkökulmat eroavat hyvinkin voimakkaasti. Hyvänä vertauksena käy mielestäni se, että taulua ei voi nähdä kokonaisuutena, jos on raamien sisäpuolella. Järjestöstä eronneet/ erotetut ovat ulkopuolella ja raamien sisäpuolella olevat ts. mielestäni eräällä tavalla sokeita näkemään omilla silmillä. Sanaa yksilöhän ei jt-piireissä tunneta ja mielestäni lapset ja aikuiset ovat saman kontrollin alla kaikki. Ei ole siis yksilön eikä lapsen oikeuksia. Tietysti perheenjäsenillä on eri velvollisuuksia.

Jt- järjestö on myös tiukasti erillään "maailmasta" ja siksi en usko, että lähtisivät tällaiseen yleiseen keskusteluun edes mukaan.

Toisaalta lapsen aseman selvittäminen ei ole vaikeaa siinä mielessä, että omaelämäkerrallista kirjallisuutta on saatavilla ja verkossa materiaalia on runsaasti aiheeseen liittyen.

mymmeli kirjoitti:Tuo lapsiasiavaltuutetun kommentti, että lasten aseman selvittäminen uskonnollisissa yhteisöissä ei ole yksinkertaista , on myöskin aika monitahoinen ongelma.
ONhan totta , että uskonnonvapaus on yksilöllinen ja yhteisöllinen ilmiö. NIitä ei myöskään mielestäni oikein voi ainakaan helposti erottaa toisistaan ( vaikka pitäisi voida).

Eihän se oikeasti vaikeaa ole. Uskonnonvapaus on hieno asia, mutta perinteisistä syistä se ei koske lapsia, joita sen erityisesti tulisi koskea. Kenelläkään ei tulisi olla oikeutta kasvattaa lastaan valitsemaansa uskoon tai uskontoon.

Lapsen tulee saada itse valita, mihin mielikuvitusolentoihin uskoo, tai on uskomatta.

Aikuisilla tulee olla uskonnonvapaus, ja lapsilla valinnanvapaus.

mymmeli kirjoitti:Tuo lapsiasiavaltuutetun kommentti, että lasten aseman selvittäminen uskonnollisissa yhteisöissä ei ole yksinkertaista , on myöskin aika monitahoinen ongelma.

Kun ei tee mitään niin ei tule virkavirheitä.

Lapsiasiainvaltuutetun toiminta määritellään netissä näin:

Monipuoliset yhteistyöverkostot ja yhteydet lapsiin ja nuoriin, lapsi- ja
nuorisotyötä tekeviin järjestöihin, kirkkoon, lasten vanhempiin, kuntiin , valtion
viranomaisiin sekä yliopistoihin, mediaan ja muihin toimijoihin muodostavat
vaikuttamistyön perustan

Onko lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula yhteydessä Jehovan todistaja -lapsiin? Ei. Hän on korkeintaan yhteydessä tiedotusjohtaja Veikko Leinoseen.

Lapsiasiavaltuutettu edistää lapsen etua ja oikeuksia seuraavin tavoin:
1) Kuuntelee lasten mielipiteitä ja välittää niitä päättäjille
2) Vaikuttaa lapsinäkökulman vahvistamiseksi
3) Seuraa ja raportoi lasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta
4) Jakaa tietoa lapsen oikeuksista
5) Edistää lapsipolitiikan yhteistyötä

Kuunteleeko lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula Jehovan todistaja -lapsia ja välittää heidän mielipiteitään päättäjille? Ei. Hän kuuntelee korkeintaan tiedotusjohtaja Veikko Leinosta, joka lobbaa Vartiotorni-seuran etuja päättäjille. Tämähän on sama kuin että kyselisi Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perältä Sotkamon vesistöjen tilasta.

Seuraako lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula lasten hyvinvointia ja oikeuksien toteutumista jehovan todistajien lahkossa? Ei millään tavalla.

Kieltämättä tulee tunne, että lapsiasiainvaltuutetun todellinen tehtävä on antaa tyhjiä julkilausumia. Tai sitten, että Maria Kaisa Aula ei hoida tehtäviään. Koskahan tulisi mieleen niin villi ajatus, että kysyisi ihan niiltä lapsilta oikeasti jotain?

Koskahan tulisi mieleen niin villi ajatus, että kysyisi ihan niiltä lapsilta oikeasti jotain?

Kuvittelen ettei tuo ole todennäköisesti koskaan mahdollista. Siis kysyminen tietenkin, mutta siinä hallinnassa ja "pelossa" missä lapsi on jo puheenoppimisen saavutettua, on varmasti vaikea enään saada mitään oikeaa ja omaa mielipidettä. Vastauksethan olisi hyvin harjoiteltu (kuten harjoituspuheet) ja jehovan tuomion pelolla pitää kertoa asiat niinkuin ne on jo mieleen upotettu.

En minä ainakaan uskaltaisi omaa mielipidettä kertoa, jos itse olisin "kapinoiva" lapsi,mitä ei voi olla,kun tuossa vaiheessa ei taida edes osata kyseenalaistaa vaan luottaa vanhempien ja kaikkien läheisten sanaan.

3) Seuraa ja raportoi lasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta

Muokkaan hieman tätä :

VT-Seura raportoi lasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta

Tuota juuri tarkoitin, mitä veli- hopea kirjoitti eli jehovantodistaja lapsilta voi tokia asiaa kysyä, mutta lahkon sisällä olevilta tuskin tulee omia ajatuksia lapsen asemasta. Tuota yritin tuolla esimerkilläni sanoa.

Lasten oikeudet on hyvin tarkkaa määritelty laissa. Jokainen lukemalla lakipykäliä ja lapsen oikeuksien sopimista yms. Voi verrata sitä, oliko omassa lapsuudessa nuo arvot , lait ja säädökset noudatettuna?

Tokihan voidaan sanoa, ettei normaalissakaan ns. tavallisessa perheessä toteudu kaikki pykälät esim. alkoholin, työttömyyden tai muun seikan vuoksi. Silti jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen , rakastavaan ja elämää kantavaan elämään. Kaikilla on oma näkökanta mikä on turvallista yms.

Itse henkikökohtaisesti näen tärkeänä , että lapsi voi kysyä, kyseenalaistaa, perustella näkemyksensä joutumatta pelkäämään hyljätyksi tulemista. Vanhemman tehtävä on kuunnella, ymmärtää ja kunnioittaa lapsen näkökantaa asiaan joka voi olla poikkeava kuin vanhemman oma kannattama ajatus.

Nyt en keskustele siitä saako lapsi juosta parkkipaikalla jos haluaa, saako lapsi olla yö myöhään ulkona jos haluaa tai hypätä katolta jos haluaa. Jokaisella ihmisellä, lapsella tulisi olla oikeus kasvaa omana itsenä ihan omaksi itseksi. Hänen tulisi saada kannattelua elämään perheestään, hyväksyntää erilaisiin näkemyksiinsä sekä hänellä pitäisi olla lupa kertoa oma näkemyksensä. Lapsella on oikeus kotiin, ruokaan, puhtauteen ja arvostamiseen , tärkeimpänä turvallisuuteen henkisesti ja fyysisesti.

Kuten jo edellä sanottiin : joka on kehyksen sisällä ei näe kokonaisuutta.

Jos kasvaa tietynlaisessa ilmapiirissä, ympärillä on paljon materiaalia esim. lehdet , puheet ja henkinen paine niin siihen tottuu. Lehtien kuvat ja tekstit eivät hätkäytä. Kirjojen kuvat ovat normaalia arkea.

Mutta jos nämä materiaalit annetaan alle kouluikäisen käyttöön esim. varhaiskasvatuksessa uskonnollisessa mielessä , uskoisin ettei kovin moni vanhempi näitä katsoisi hyvällä. Itselläni nämä materiaalit olivat jo taaperosta saakka
elämässäni mukana ja muistan miten peloittava jokin kuva oli. Muistan paineen , entä jos äiti ja isä ei olekaan paratiisissa, entä jos mummo ei sinne pääse? Pääseekö koirani sinne? Kuka minusta huolehtii jos minä menen sinne mutta vanhemmat ei? Olenko tarpeeksi hyvä , että pääsen sinne? Miksi itkin taas kokouksessa ja äitini sai hävetä minua, nyt joudun varmasti ikuiseen kuolemaan. Tavallisen lapsen kuoleman pelon lisäksi pelkäsin kuoleman jälkeistä tilaa, paratiisia ja eroa kiistä monista tutuista sukulaisista ja rakkaista. Lapsille on ominaista tajuta kuolema tietyssä iässä ja pelätäkin sitä normi rajoissa. Mutta pakonomainen pelko harmagedonista ei ole normaalia. Pelkäsin myrskyjä sillä saattoi alkaa harmagedon, pelkäsin olla erossa vanhemmistani sillä en tiennyt millain harmagedon alkaa ja mitä minun pitää tehdä. Entä jos en huomaa sen alkaneen? Jos nukun sen ohi, en ole vartiossa? Nämä kysymykset risteili minulla lapsena mielessä iltaisin. Ahdistuin paljon ja uneni karkasi harva se ilta.
Jos minulta olisi kysytty voinko hyvin tässä uskonnossa olisin osannut vastat : tottakai! Halusin tuottaa kunniaa jumallle ja vastauksen oli oltava juuri oikea. Lapsella on halu miellyttää tietyssä iässä auktoriteettia.

uskoin murruin elin kirjoitti:Tokihan voidaan sanoa, ettei normaalissakaan ns. tavallisessa perheessä toteudu kaikki pykälät esim. alkoholin, työttömyyden tai muun seikan vuoksi. Silti jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen , rakastavaan ja elämää kantavaan elämään. Kaikilla on oma näkökanta mikä on turvallista yms.

Tämä on totta ja argumentti jonka usein kuulee. Ero kai on siinä, että järjestön järjestelmällinen ja suunniteltu sairas kasvatus tuo eri tason vastuun kuin yksittäisellä isällä tai äidillä. Candace Conti -tuomio langetettiin Vartiotorni-seuralle juuri päätoimiston harjoittaman järjestelmällisen toiminnan takia.

Veli-Hopea kirjoitti:Kuvittelen ettei tuo ole todennäköisesti koskaan mahdollista. Siis kysyminen tietenkin, mutta siinä hallinnassa ja "pelossa" missä lapsi on jo puheenoppimisen saavutettua, on varmasti vaikea enään saada mitään oikeaa ja omaa mielipidettä. Vastauksethan olisi hyvin harjoiteltu (kuten harjoituspuheet) ja jehovan tuomion pelolla pitää kertoa asiat niinkuin ne on jo mieleen upotettu.

Näinhän se on, eiköhän JT-lapsi helposti toista ulkoa opittua mantraa. Useimmat ainakin. Mutta kun tähän asti asialle ei ole edes yritetty tehdä mitään.

Tulee mieleen, että ensinnäkin lapsiasiainvaltuutettu voisi perehtyä edes faktoihin. Tiedotusjohtaja Veikko Leinosen väite "kasvatuksessa huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso" on hyvin helposti todettavissa räikeäksi valheeksi VT-seuran omalla materiaalilla. Samoin esimerkiksi väite "korkeakoulutusta ei vastusteta" tai "koulutuksen vähäinen arvostus yhteisössä on lentävä lause, joka ei pidä paikkaansa". Näitä puolitotuuksia ja valheitahan löytyy: "nuori voi vapaasti valita liittyykö vai ei". Niin, jos lapsena syvään iskostetulta peloltaan kykenee. Ja lapsena kastettujen tapauksessa perheensä menettämisen pelolta. Myös karttamista koskevat väitteet on helposti osoitettavissa valheiksi seuran omalla materiaalilla. Ym. ym.

Toiseksi: entisillä JT-lapsilla on paljon kokemuksia joista he (me) kertovat mielellään, eiköhän näidenkin pitäisi jotain painaa? Samasta osoitteesta on myös mahdollista saada paljon taustatietoa keskustelun pohjaksi.

Mikäli lapsiasiainvaltuutettu perehtyisi asiaan oikeasti, tutkimusjärjestelyt voisi varmasti tehdä niin, että vähintäänkin rivien välistä tulisi esiin lasten tuntemukset. Pienten lasten fyysisten hyväksikäyttötapausten yhteydessä tehdään käsittääkseni vastaavaa. Ei pieneltä lapselta kysytä suoraan kuka teki ja mitä teki, vaan totuutta haetaan erilaisilla tehtävillä ja testeillä. Isompien suhteen vastauksia pitäisi tietysti saada antaa vähintäänkin anonyymisti. Oikeilla kysymyksillä voisi varmasti saada ulos muutakin kuin Vartiotorni-liturgiaa.

En osaa sanoa, miten tutkimusjärjestelyt tarkkaan ottaen pitäisi tehdä. Joka tapauksessa lapsiasiainvaltuutetun tehtäviin kuuluu seurata tätä asiaa. Olen varma, että jotain löydöksiä olisi mahdollista saada.

En tiedä kuinka paljon oikeuksia lapsiasiainvaltuutetulla on, mutta eihän se nyt niinkään voi olla, että Lapsiasiainvaltuutettu "seuraa ja raportoi lasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta mikäli se sattuu lahkolle sopimaan." Ainut varma asia on, että faktaa JT-lasten pahoinvoinnista ei saa tiedotusjohtaja Veikko Leinoselta. Se on toki helpoin osoite lähestyä, jos ei muuta jaksa asian eteen tehdä.

Tässä olisi paikka aloitteelle, joka voisi kerrankin mennä läpi ihan aikuisten oikeasti. Esim. teemalla "Tee edes jotain JT-lasten hyväksi, Maria Kaisa Aula!" Omasta mielestäni tämä keskustelu kannattaisi jotenkin avata.

Aikuisilla tulee olla uskonnonvapaus, ja lapsilla valinnanvapaus.

Täydellinen kiteytys, sinner74! Tästä voisin tehdä itselleni jo T-paidan!

Hyvä kommentti nimimerkki " uskoin, murruin, elin" !

On totta, että asian eteenpäin viemistä ei auta Aulan negatiivinen asenne. Asialle pitäisi tehdä jotain ja sehän on oikeastaan hänen tehtävänsä. Ymmärrän sen.

Olen Aulan kanssa siinä mielessä samaa mieltä, että asian tuominen yleiselle tasolle on hankalaa juurikin siksi, että jt- yhteisö on hyvin suljettu ja käytännössä ainakin tähän asti tilannnehan on ollut se, että Leinonen vastaa kaikkien puolesta. Asian tutkimisen kannalta olisi tärkeää saada muiden jt- yhteisössä olevien mielipide esille, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin ja jotkut muutkin ovat täällä sanoneet, että niitä omia mielipiteitä, onko niitä?

Sitten tuli tuosta lapsen oikeudesta valita mihin uskoo. Olen tässäkin samaa mieltä, että lapsella pitäisi olla oikeus valita kuten pitäisi olla aikuisellakin. Käytännössä jt- lapsuuden eläneenä itse kuitenkin ajattelen niin, että se on käytännössä melko vaikeaa. Yksi tekijä on juuri tuo yhteisöllisyys. Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi ei haluaisi osallistua seurakunnan kokouksiin tai tutkisteluun tai muuhun toimintaan. Onko se käytännössä mahdollista, vaikka olisi isommasta lapsesta kyse, siis jo kouluikäisestä, jonka ymmärrys olisi jo kehittyneempi? Seurakunta syyllistäisi vanhempia ja paine seurakunnan taholta olisi muutenkin iso.

Mielestäni siis ongelma on syvällä jt- yhteisössä. Sanaa yksilö siellähän ei tunneta ja kontrolli ja säännöt koskevat kaikkia. Tähän ajatteluun siis pitäisi tulla iso muutos.

Itse en lapsena pitänyt ollenkaan esimerkiksi raamatun kotitutkisteluista, joita minulle pidettiin säännöllisesti. En vain lapsena jaksanut olla kiinnostunut esimerkiksi jostain " suuren opettajan kuunteleminen"- kirjasta. Raamattu oli myös vaikeaselkoinen ja jo se kertoo paljon, että en näin eronneenakaan oikein vieläkään ollut perillä raamatusta ja hassua on se, että vasta nyt eronneena olen perehtynyt paremmin noihin jt- oppikysymyksiinkin

Lapsen aseman selvittäminen vaatii kyllä aktiivisuutta. Kuten vieras jo kirjoittikin , että lapsiasiavaltuutettuhan ei myöskään toimi yksinään eli kaikki tahot, jotka työskentelevät lasten parissa muodostavat tämän tutkimusryhmän eli asiaan perehtyminenhän on monen tahon yhteistyön tulosta.

mymmeli kirjoitti:Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi ei haluaisi osallistua seurakunnan kokouksiin tai tutkisteluun tai muuhun toimintaan. Onko se käytännössä mahdollista, vaikka olisi isommasta lapsesta kyse, siis jo kouluikäisestä, jonka ymmärrys olisi jo kehittyneempi? Seurakunta syyllistäisi vanhempia ja paine seurakunnan taholta olisi muutenkin iso.

Hallintoelimen David Splane rinnasti puheessaan 2.5.2013 lasten kokouksissa käynnin syömiseen ja töissä käymiseen. Puheessa esitetään laiskuus ainoana syynä jäädä pois kokouksista tai kentältä. Valinanvapaudesta ei sanota sanaakaan, päinvastoin. "Tulet oppimaan, että elämässä on asioita joita meidän pitää tehdä, halusimmepa tai emme."