Elizium kirjoitti:Olen tutustunut vuosi sitten erääseen Jehovan todistajaan ja jonkin aikaa sitten aloimme tutkimaan Raamattua yhdessä. En edes tiedä itsekään miksi halusin alkaa tutkimaan. Ehkä osittain pelkästä uteliaisuudesta ja siitä yritettäisiinkö päähäni syöttää jotakin heidän omia oppejaan ja käsityksiään ja osittain myös ihan aidosta halusta oppia ymmärtämään Raamattua ja saada vastauksia siihen miksi maailma on tällainen kuin se on tällä hetkellä ja onko Jumalaa oikeasti olemassa.
Kuulostaapa tutulta. Minusta kuuluu jossain määrin yleissivistykseenkin tietää edes perusasiat Raamatusta, ja koska minulla sattui olemaan paljon yksinäistä vapaa-aikaa, suostuin tutkimaan jonkin aikaa. Tosin ihan alkuun koin tulleeni huijatuksi sikäli, että ovellani käyneet todistajat olivat kuulemma tulossa muuten vain jatkamaan juttuaan siitä, mihin ovella jäätiin, sitten he pamahtivat pienen keltaisen kirjansa kanssa paikalle, puhuivat alun toista tuntia ja ilmoittivat tulevansa viikon päästä jatkamaan seuraavaa lukua. Minä en todellakaan tajunnut lupautuneeni tutkisteluun, kun ekan kerran sanoin, että voimme jutella lehden aiheesta viikon kuluttua.
Muistonviettoon, kokouksiin tai konventteihin en ole painostuksesta huolimatta eksynyt kertaakaan, sillä epäilen, että sen jälkeen en saisi hetken rauhaa. Lisäksi seurakunnassa on ihmisiä, jotka tuntevat perheenjäseniäni, mistä syystä haluaisin mennä tyystin toisaalle, jos haluaisin käydä vilkaisemassa salia sisäpuolelta. Anonyyminä, tavallaan.
Elizium kirjoitti:Nyt lähinnä on alkanut muutama asia mietityttämään liittyen tuohon Raamatun tutkimiseen. Lähinnä se, että minkälaisia tietoja minusta on jo jossain lahkon tiedostoissa?
Ainakin meidän perheen asiat tuntuvat olevan edelleen jt:illä hyvin hallussa. Vaikka kärsin kasvosokeudesta ja onnettomasta nimimuistista ja minulla on hankaluuksia tunnistaa, kuka täällä on vakkaritodistajani ohella kulloinkin käynyt, olen kyllä havainnut, että vieraammatkin osaavat kysyä juuri oikeita "tunnelmaa vapauttavia" kysymyksiä perhekuulumisteni suhteen.
Olisin voinut tietysti katkaista kurssin heti kättelyssä, mutta vaikka podin hiukan huonoa omatuntoa, ajattelin antaa näiden eksperttien jatkaa. Minullakaan ei siis ollut aikomusta ryhtyä jt:ksi, ja toisaalta tuntui hivenen väärältä antaa heidän edes kuvitella niin. Toisaalta ajattelin, että hekin pyrkivät tavallaan hyötymään minusta, joten ehkä vastavedoksi kehtaisin vastaanottaa ilmaisen yleissivistystietopaketin. Opiskelu on harvemmin pahasta... Ja muutaman kerran päästin nämä sisään yllätysvierailulle ihan siksi, ettei heidän tarvitsisi värjötellä hame päällä pakkasessa. Eihän se heidän valintansa loppuviimein ole, että pitää lähteä epäinhimillisessä säätilassa liikkeelle.
Alkuun syntyi jotain ystävyyden tapaistakin, mutta kun venyin kuin purukumi tutkistelun kanssa, yhteydenotot vähenivät ja muuttuivat tiukan asiallisiksi. Tiedä sitten, moniko on onnistunut käyttämään vuositolkulla aikaa saamatta kirjaa käytyä loppuun.
Elizium kirjoitti:Koen, etten voi täysin olla oma itseni hänen seurassaan. Tuntuu siltä, että mun täytyisi jotenkin pyydellä anteeksi sitä että olen vain tällainen "maailmallinen" ihminen ja hän on jotenkin yläpuolellani. Vaikka luonteeltani en todellakaan ole mikään nöyristelijä! Ja tiedän asioista paljon enemmän mitä annan hänen ymmärtää.
Tiedän tunteen. Itsekin aloin pikku hiljaa "kohteliaisuudesta" mukautua puuhaan, vaikka pidin sitä turhana, sillä en edelleenkään halunnut jt:ksi. Esimerkiksi housujen pitäminen tutkisteluissa alkoi nolottaa, samoin olin todella tarkka kielenkäyttöni kanssa. Kohteliaisuuteni oli siis lähinnä nolouden tunteen välttelyä.