Miksi irtautuminen on niin vaikeaa?

[apostatesanta]

Jos ei ole avuja verkostoitua ja hankkia uusia ihmissuhteita ilman uskonnollista yhteisöä, niin ollaan aika syvällä. Ei ihme että ihmiset masentuu, kiskoo x määrän lääkkeitä säännöllisesti ja lopulta vetävät itsensä jojoon, elleivät sitten sinnittele jollain konstilla päätyyn asti.

Monihan haluaa johonkin yhteisöön kuulua, oli se sitten urheiluseura tai vastaava, sen vielä käsittää. Ihan tervehenkistä (niinkö sopulit tykkää sanoa). Mut et uskonnollinen yhteisö siinä vaiheessa kun tiedostetaan vielä, että doktriini on nähnyt parasta ennen-päiväyksen jo vuosikymmeniä sitten? (Tarkalleen ottaen 1975). Järkeä?

Kuulostaa siltä, et maisemanvaihdos tekis tuossa vaiheessa suht höpöö. Kannattaa muuttaa ajattelutapaa asioista. Se vain täytyy myöntää itselle, et fuck, nyt kävi näin, mut pakko keksiä jotain uutta ja aloittaa alusta.

"Joo joo" tyypit häviää aina lopussa.

[pavloff]

Tässä ihan ok kirjoitus introjektiosta:
http://tiedostamaton.net/defenssit/introjektio.html