Veljesseura.org

Mielestäni on kaunista osoittaa arvostusta ruokaa kohtaan, maittava ateria ei ole välttämättä niin itsestäänselvyys kaikille inehmoille pallollamme

.

Toki, mutta jos minä saisin sinulta 50kg perunaa , jonka jälkeen soittelisin kolmesti päivässä ja kiittelisin niistä ja vielä kerran aamuyöstä ihan hutikassa,vaikka erehdyksissäni syönkin grilliperunoita, voisin kuvitella sinulta palavan käämit.

Kiitollinen kun voi olla ja kiittää pitääkin , mutta kaikella rajansa.

Anyway onhan siinä tekemistä jos nyt konventtiväkeä on paikalla viitisen tuhatta (suomessa) ja taivaasta kohteliaasti vastataan kuten hyviin tapoihin kuuluu :

olkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyväolkaahyvä....

Ehkä tuo on jotenkin automatisoitu juttu taivaassa.. Tietenkin sillä systeemillä, että kaikkien vääräuskoisten kiitokset suodatetaan roskapostiin. Niitähän Jehova ei kuule

Ei liity suoraa aiheeseen mutta monikos muistaa kesän konventtien nakkijonot? Yks mukavista muistoista mitä nyt tulee mieleen.

Veli-Hopea kirjoitti:

Mielestäni on kaunista osoittaa arvostusta ruokaa kohtaan, maittava ateria ei ole välttämättä niin itsestäänselvyys kaikille inehmoille pallollamme

.

Toki, mutta jos minä saisin sinulta 50kg perunaa , jonka jälkeen soittelisin kolmesti päivässä ja kiittelisin niistä ja vielä kerran aamuyöstä ihan hutikassa,vaikka erehdyksissäni syönkin grilliperunoita, voisin kuvitella sinulta palavan käämit.

Toki näin Ehkä se ruoasta "kiittäminen" voi olla pienimuotoisempaakin, vaikka muutaman sekunnin hiljainen mietintähetki ennen kuin käy ateriaan käsiksi.

En väitä, että itse malttaisin harrastaa moista, mutta periaatteessa pitäisin sellaista "kauniina" eleenä.

Veli-Hopea kirjoitti:Ehkä tuo on jotenkin automatisoitu juttu taivaassa.. Tietenkin sillä systeemillä, että kaikkien vääräuskoisten kiitokset suodatetaan roskapostiin. Niitähän Jehova ei kuule

Tulee mieleen, että ruokailupaikalla on tietenkin päivystämässä pari taivaallisen suojelufirman turvaenkeliä, ettei tosi kristityllä mene ruoka väärään kurkkuun jos sattuu säpsähtämään vääräuskoisia. Turvaenkeleillähän ei tuolloin ole katukäännytyksen turvaamista (á la Vt-lehti 15. huhtikuuta 2014 sivu 11).

Omakohtaisesti täytyy kyllä sanoa, että itse kyllä rukoilin ihan aidosti ja teeskentely ei tosiaan kuulunut mun tapoihin. Sama koski esim. kenttäilyä eli merkkasin tosiaan kaikki tunnit aidosti , mitä olin tehnyt.

Se , että onko joka perunasta kiittäminen tervettä ja järkevää, on hyvä kysymys. itse ajattelen niin , että jehovantodistajuuteenhan liittyy myös se, että mikään ei saa olla itsestään selvää, vaan kaikkeen palvonnassa liittyy työn tekeminen. Kaikki pitää ansaita. Meidän piti olla kiitollisia kaikesta Jehovalle. Kunnia kaikesta kuului Jehovalle. Itse en näkisi jatkuvaa kiittelyä ihan terveenä. Tähän jatkuvaa kunnian osoittamiseen Jehovallehan liittyi myös tuo nöyryys, johon kuuluu mielestäni myös valtaa siinä mielessä, että tuntuu näin jälkikäteen siltä, että mistään ei itse saanut kiittää itseään vaan aina se piti ulkoistaa johonkin muuhun auktoriteettiin. Oli se sitten Jehova tai joku muu seurakunnan auktoriteetti.

mymmeli kirjoitti:Omakohtaisesti täytyy kyllä sanoa, että itse kyllä rukoilin ihan aidosti ja teeskentely ei tosiaan kuulunut mun tapoihin. Sama koski esim. kenttäilyä eli merkkasin tosiaan kaikki tunnit aidosti , mitä olin tehnyt.

Se , että onko joka perunasta kiittäminen tervettä ja järkevää, on hyvä kysymys. itse ajattelen niin , että jehovantodistajuuteenhan liittyy myös se, että mikään ei saa olla itsestään selvää, vaan kaikkeen palvonnassa liittyy työn tekeminen. Kaikki pitää ansaita. Meidän piti olla kiitollisia kaikesta Jehovalle. Kunnia kaikesta kuului Jehovalle. Itse en näkisi jatkuvaa kiittelyä ihan terveenä. Tähän jatkuvaa kunnian osoittamiseen Jehovallehan liittyi myös tuo nöyryys, johon kuuluu mielestäni myös valtaa siinä mielessä, että tuntuu näin jälkikäteen siltä, että mistään ei itse saanut kiittää itseään vaan aina se piti ulkoistaa johonkin muuhun auktoriteettiin. Oli se sitten Jehova tai joku muu seurakunnan auktoriteetti.

->Kiitos-< Mymmeli hienosta vastauksesta . Siitä löytyi samankaltaisia ajatuksia kuin minullakin on. Voidaan toki miettiä tuota kiittelyä aina historiassa ensimmäiseen ihmispariin asti. Mitä luulette, Kiittelikö Adam joka rehusta ja hedelmästä?Ehkä. Entä vaimo armas kippuravarvas?
Tuskin. Perustelut ?

tässä :

Jos Eeva olisi kiittänyt joka ateriaa ennen, olisi tuskin tuota kiellettyä hedelmää koskaan tullut syötyä ja jos kuitenkin kiitti, täytyy Herra kattokassisen olla melkoinen riukuläjä, että hämyili vaan vierellä ja antoi Eevan aloittaa aterioimisen.

Että mä oonkin fiksu...

Noin kahdeksanvuotiaasta saakka laskin ruokarukouksen sijasta hitaasti kymmeneen hartaan näköisenä.

Minä olin hyvin vakava uskossani ja rukoilin aina ruokarukouksen. Myös työpaikan ruokalassa. Rukoilin myös muutoin vakavasti. Nykyisin ihmettelen, mistä se apu tuli jota sain vastauksena rukouksiini.

Kiitollisuus on hyvin vahvistava tunne. Uskon, että sen voi luoda samalla tavoin kuin naurun voi luoda nauruterapiassa.

Nöyryys on ihan hyvä asia. Nöyristely ei sitä ole.

Nöyryys on totuudelle avointa mieltä. Sitä ei juuri löydy Jehovan todistajien vanhinten keskuudesta. Nöyryys helpottaa elämää, koska se ohjaa hyväksymään tosiasiat. Se mitä muut sanovat tai vaativat ei välttämättä ole tosiasia. Kun huomautin tästä yhdelle vanhimmalle, niin lensin seurakunnasta kuin leppäkeihäs. Se oli hyvin kasvattavaa. Puhumattakaan siitä ilosta, joka syntyi kun havaitsin mistä olin päässyt eroon. Kyseessä oli suorastaan vastaus rukouksiini!