Valvoja: Moderaattorit
Hautuumaa ehkä noista on mahdollisin eikä sielläkään todistaminen nyt varsinaisesti tarkoita, että erityisesti oltaisiin akuutissa elämänkriisissä olevia sieluja metsästämässä.
Kaarmis kirjoitti:Kuten yleiset vessat?
En huomannut tuollaista yleisyyttä esitetynkään, vaan huomaan Leinosen Veikkoa lainatun näin: "...emmekä pyri lähestymään silloin, kun ihmisille on sattunut vastoinkäymisiä tai menetyksiä." On Veikko sitten lausunut mitä tahansa, niin tuo lainauksen ajatus ei ei ole Vt-ohjeen mukainen.Vapautunut kirjoitti:On asiasta sitten Vartiotorni-kirjallisuudessa kirjoitettu mitä tahansa niin eivät nuo sairaaloissa ja vastaanotoilla todistamiset taida ihan yleisimpiä toimintatapoja kuitenkaan olla, ainakaan Suomessa.
Ei se painopiste puoli vuosisataakaan sitten ollut luupuistoissa, mutta tasan tarkkaan silloinkin pyrittiin myös lähestymään silloin kun ihmisille on sattunut vastoinkäymisiä tai menetyksiä. Ohjeistuksen perusrunko ei tuolta osin liene muuttunut mihinkään suuntaan. Tuo Veikon sanomaksi esitetty on ristiriidassa todellisuuden kanssa ja jos lainaus on oikein, niin Veikko valehtelee (mikä ei ole uutinen).Ainakaan minä en koskaan törmännyt moiseen, mitä nyt lehtiä on ollut laareissa silloin tällöin. Katutodistamisen painopiste oli aivan muilla julkisilla paikoilla kuin noissa.
En osaa hahmottaa miten "eikä...nyt varsinaisesti tarkoita, että erityisesti" olisi tulkittava, mutta minulle olisi aivan uutta, että jt:t poukkoilee luupuistoissa vain juttelemassa slopestylestä, pörssikursseista ja SOTE-uudistuksen nykytilasta. Eikä heille tulisi pieneen mieleenkään raportoida käyttäämäänsä aikaa, koska varovat visusti puhumasta mitään uskoonsa liittyvää, siis sitä raportoinnin edellyttämää juttupuolta, jota Jeesus nimitti käännyttämiseksi.Hautuumaa ehkä noista on mahdollisin eikä sielläkään todistaminen nyt varsinaisesti tarkoita, että erityisesti oltaisiin akuutissa elämänkriisissä olevia sieluja metsästämässä.
Olen samaa mieltä, hautuumaalla elämänkriisissä olevan, tai muuten vaan herkistyneen löytämisen tehokkuusluku on aivan omaa luokkaansa. Kyse on tässä vaan siitä, että Veikon sanomaksi on laitettu, ettei noita otollisemmassa tilassa olevia lähestytä.Hautuumailla liikkuvat ihmiset nyt ylipäätään saattavat olla otollisemmassa mielentilassa uskonnollisen sanoman vastaanottoon kuin vaikkapa kauppakeskuksessa kohdattavat kanssatoverinsa.
Ja jos halutaan Jeesuksen ohjetta noudattaa, niin katoille vaan julistelemaan.Veli-Hopea kirjoitti:Jos halutaan julistella, löytynee sopivampiakin paikkoja.
Kyllähän se niin on , että jos nyt esim Jt on vartiotornin kanssa hautuumaalla , ei tämä sinne ole vahingossa eksynyt ja rohkenen väittää ,että materiaali tuskin kertoo " joulun alkuperästä".En osaa hahmottaa miten "eikä...nyt varsinaisesti tarkoita, että erityisesti" olisi tulkittava, mutta minulle olisi aivan uutta, että jt:t poukkoilee luupuistoissa vain juttelemassa slopestylestä, pörssikursseista ja SOTE-uudistuksen nykytilasta. Eikä heille tulisi pieneen mieleenkään raportoida käyttäämäänsä aikaa, koska varovat visusti puhumasta mitään uskoonsa liittyvää, siis sitä raportoinnin edellyttämää juttupuolta, jota Jeesus nimitti käännyttämiseksi.
Niin se pointti oli, kuten mielestäni aika selkeästi kirjoitin, että siellä kalmistossa ei välttämättä keekoilla todistamassa akuutissa elämänkriisissä olevien takia vaan pikemminkin sen takia, että siellä tavattaville ihmisille on helpompi todistaa koska oletettavasti ovat jo valmiiksi vähän irrallaan arkisista asioista. Kyseisissä paikoissa vierailevista valtaosa lienee kokenut vierailunsa kohteen loppusijoittamisen jo aikapäiviä sitten eivätkä he enää missään kriisissä silloin ole.Markku Meilo kirjoitti: .. minulle olisi aivan uutta, että jt:t poukkoilee luupuistoissa vain juttelemassa slopestylestä, pörssikursseista ja SOTE-uudistuksen nykytilasta.
Mahdollisesti erinäisissä tunnetiloissa kylläkin joihin voi vaikuttaa valamalla toivoa rakkaan jälleennäkemisestä? Mikä taas johtaa mihin?lienee kokenut vierailunsa kohteen loppusijoittamisen jo aikapäiviä sitten eivätkä he enää missään kriisissä silloin ole.
Tässä kai oli kyse siitä, että ovatko jehovantodistajat hautausmaalla etsimässä kriisissä olevia ihmisiä. Hautausmaa ei ole mitenkään kovin otollinen paikka siihen. Siihen mahdollisesti kylläkin, että tavataanko siellä elämän ja kuoleman kysymyksiä miettiviä ihmisiä.Veli-Hopea kirjoitti: Mahdollisesti erinäisissä tunnetiloissa kylläkin joihin voi vaikuttaa valamalla toivoa rakkaan jälleennäkemisestä? Mikä taas johtaa mihin?
Ei etenkään jos nuoruuteni Vt-ohjeistus on voimassa, eli haudalla käynti vuosipäivänä on vainajanpalvontaa, kukkien tokkaaminen skruippaan taisin sekin olla pahasta.Veli-Hopea kirjoitti:Kyllähän se niin on , että jos nyt esim Jt on vartiotornin kanssa hautuumaalla , ei tämä sinne ole vahingossa eksynyt
Luupuistotyöskentelyyn on suunnattu ihan oma propagandamateriaali.ja rohkenen väittää ,että materiaali tuskin kertoo " joulun alkuperästä".
On tarpeetonta arvioida suhdelukuja sen suhteen millaisia ajatuksia kullakin jehovantodistajalla uhrikseen valitsemasta henkilöstä on hautausmaalla. Kylmä totuus on, että hautuumaatodistelua tehdään ihan ohjeen perästä ja kun lukee Vt-seuran motivointitekstejä, niin niistä käy ilmi nimenomaan surevien pyydystys, kuten tässä:Vapautunut kirjoitti:Niin se pointti oli, kuten mielestäni aika selkeästi kirjoitin, että siellä kalmistossa ei välttämättä keekoilla todistamassa akuutissa elämänkriisissä olevien takia vaan pikemminkin sen takia, että siellä tavattaville ihmisille on helpompi todistaa koska oletettavasti ovat jo valmiiksi vähän irrallaan arkisista asioista.
Ja tässä:Käytä tilaisuudet hyväksesi: Veljet käyttävät joka puolella maailmaa hyväkseen tilaisuuksia levittää traktaatteja. Eräs todistajatyttö huomasi, että hänen opettajansa oli surullinen miehensä äidin kuoleman johdosta. Nuori sisar kirjoitti opettajalleen lohdutuskirjeen ja liitti mukaan traktaatin Mitä toivoa on kuolleilla omaisillamme?. Opettaja kirjoitti pienen kiitoskirjeen ja puhui sitten nuoren sisaremme kanssa. Nyt tämä opettaja ottaa häneltä säännöllisesti lehdet.
Jotkut julistajat, jotka todistivat hautausmaalle johtavalla tiellä, näkivät ihmisten valkaisevan hautakiviä. Julistajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja tarjosivat heille traktaatteja. Seuraavana päivänä oli pyhäpäivä, jonka kuluessa monet ihmiset käyvät hautausmaalla, joten julistajat päättivät seisoa hautausmaan portilla tarjoamassa traktaatteja. Yli viisisataa traktaattia levitettiin, ja vain kolme ihmistä kieltäytyi ottamasta traktaattia. Seuraavana vuonna julistajat palasivat ja levittivät yli tuhat traktaattia ja vain kuusi kieltäytyi. Monet osoittivat syvää arvostusta. Eräs mies luki traktaatin lähtiessään hautausmaalta, ja pian sen jälkeen hän palasi puhumaan traktaatin antaneen sisaren kanssa. Hän sanoi: ”Haluaisin erään henkilön lukevan tämän sanoman. Saisinko toisenkin lehtisen?” (km 6/93 s. 1)
Asia on helppo, etsi yksikin Vt-seuran sitaatti, joka selväsanaisesti tukee Veikon sanomaksi esitettyä: "...emmekä pyri lähestymään silloin, kun ihmisille on sattunut vastoinkäymisiä tai menetyksiä." Sillä siihen puutuin, esittämäsi "eikä...nyt varsinaisesti tarkoita, että erityisesti" -mallinen asian ympärillä pyöriminen ei muuta mitään esittämäni suhteen.Todistaessaan hautausmaalla Chilessä eräs sisar puhui naiselle, joka oli menettänyt 12-vuotiaan poikansa onnettomuudessa. Tämä sureva äiti kävi poikansa haudalla kahdesti päivässä. Todistaja kertoi naiselle ylösnousemustoivosta, ja niin alkoi raamatuntutkistelu. Nainen kertoi tästä naapurilleen, joka myös oli menettänyt nuoren poikansa ja kävi päivittäin poikansa haudalla. Hänkin alkoi tutkia. Kun tämän naisen äiti oli käymässä hautausmaalla, hän pyysi pappia toimittamaan siunauksen kuolleelle tyttärenpojalleen. Papin töykeän vastauksen vuoksi nainen lakkasi käymästä kirkossa ja alkoi tutkia Raamattua. Nyt nämä kolme naista kertovat hautausmaalla muillekin vasta löytämästään toivosta. (yb00 s. 55)
Luonnollisempi selitys hautausmailla käymiselle (jos sellaista nyt laajemmin ylipäätään tapahtuu) on mielestäni edelleen se, että ihmiset ovat siellä valmiiksi elämän ja kuoleman kysymysten mietteissä kuin se, että se olisi jotenkin erityisen tehokas tapa tavata kriisissä ja sen takia huomattavan alentuneesti arvostelukykyisessä tilassa olevia. Syviä kysymyksiä miettivä tai kauan sitten kuollutta läheistä kaipaileva ihminen on tietenkin mahdollisesti alentuneesti arvostelukykyinen hänkin mutta ei kuitenkaan siinä merkityksessä kuin kriisissä olevalla yleensä tarkoitetaan.Markku Meilo kirjoitti: On tarpeetonta arvioida suhdelukuja sen suhteen millaisia ajatuksia kullakin jehovantodistajalla uhrikseen valitsemasta henkilöstä on hautausmaalla.
No ei kai nyt sentään mikään suurempi prioriteetti. Kohderyhmä siinä missä muutkin ryhmät, jokaiselle sopivalla " täsmä-iskulla ".Jos kriisissä olevien metsästämisellä olisi jonkunlainen suurempikin prioriteetti, niin näitä "motivointitekstejä
Kukin toimikoot kuten toimii. Vartsikan tarkoitus lienee kuitenkin että sen ohjeita kutakuinkin noudatetaan.Lisäksi on usein kokonaan toinen asia miten jehovantodistajat käytännössä menettelevät ja mitä Vartsikassa siitä vihjaillaan, kuinka olisi sopivaa toimia
Veikon sanomaksi on laitettu, että sellaista ei tapahdu ja minä olen lainannut Vt-seuran otteita, joista henkii aivan samansisältöinen käyttäytymisohje, jota opetettiin minulle jo yli puoli vuosisataa sitten:Vapautunut kirjoitti:Luonnollisempi selitys hautausmailla käymiselle (jos sellaista nyt laajemmin ylipäätään tapahtuu)...
Pidä ylimääräistä kirjasta mukanasi ja käytä sitä todistaessasi vapaamuotoisesti. Haluat ehkä käydä alueellasi sijaitsevissa krematorioissa tai ruumishuoneilla kysymässä, haluaisivatko siellä työskentelevät saada kirjasen lohduttaakseen surevia perheitä. Tai voit ehkä tahdikkaasti lähestyä surevia hautausmailla, kun he käyvät menettämänsä rakkaan ihmisen haudalla. (km-FI lokakuu 1994 sivu 7)
Joo, ei noilla teksteillä olekaan tässä muuta merkitystä kuin se, että ne ovat ristiriidassa Veikon sanomaksi kirjoitetun kanssa ja siitä minä kirjoitan.Tämä ihan riippumatta siitä millaisia "motivointitekstejä" Vartsikassa on julkaistu.
Nyt multa alkaa jo ote lipsumaan, siis Veikon olisikin ollut syytä sanoa, että Vt-seura kyllä kehottaa jehovantodistajia lähestymään ihmisiä silloin, kun heille on sattunut vastoinkäymisiä tai menetyksiä (ja kirjallisessa materiaalissa on kokemuksiakin sellaisesta - mutta ne ovat keksittyjä), mutta emmehän me noudata tuollaista Vt-seuran hassua ohjetta, kuten emme juuri muitakaan ohjeita. Tottamooses jätämme ihmiset rauhaan jos heille on sattunut vastoinkäymisiä tai menetyksiä.Lisäksi on usein kokonaan toinen asia miten jehovantodistajat käytännössä menettelevät ja mitä Vartsikassa siitä vihjaillaan, kuinka olisi sopivaa toimia.
Ohjeistuksessa on mainittu myös ruumishuoneet ja krematoriot. Niissä kriisi lienee selviö ja on poikkeuksetta kohtuullisen tuore. Kuten myös sairaaloissa.Vapautunut kirjoitti:Tässä kai oli kyse siitä, että ovatko jehovantodistajat hautausmaalla etsimässä kriisissä olevia ihmisiä.Veli-Hopea kirjoitti: Mahdollisesti erinäisissä tunnetiloissa kylläkin joihin voi vaikuttaa valamalla toivoa rakkaan jälleennäkemisestä? Mikä taas johtaa mihin?
Jos Veikko olisi halunnut olla rehellinen, hän olisi kertonut, että kyllä, pyrimme lähestymään ihmisiä myös silloin, kun heille on sattunut vastoinkämisiä ja menetyksiä. Kun Veikko nimenomaisesti kieltää tämän, Veikko suomeksi ilmaistuna valehtelee. Väite on täydellisessä ristiriidassa Vt-seuran ohjeistuksen kanssa.Valtakunnanpalveluksemme lokakuu 1994 kirjoitti:
Käytä uutta kirjasta tehokkaasti
1 Olimme hyvin iloisia saadessamme viime piirikonventissamme uuden kirjasen Kun joku rakkaasi kuolee. Sen pitäisi vedota kaikkien elämänalojen ihmisiin, sillä hyvin monet ovat murehtineet jonkun heille rakkaan ihmisen menetystä. Sen viehättävien valokuvien ja piirrosten vuoksi sitä pitäisi olla helppo levittää. Sivun 29 dramaattinen maalaus Lasaruksen herättämisestä kuolleista osoittaa Jeesuksen ”voimakkaan halun tehdä tyhjäksi kuoleman aiheuttamat vahingot”. Koko seuraavan sivun täyttävässä kuvassa esitetään iloinen ylösnousemustapahtuma uudessa maailmassa. Miten tämän pitäisikään lämmittää surevien sydäntä!
2 Tämä kirjanen voi auttaa surevien lohduttamisessa. Se on suunniteltu keskustelumaista käsittelemistä varten. Pääkohtia koskevat kysymykset ovat kunkin jakson lopussa tekstiruudussa sen sijaan, että ne olisivat jokaisen sivun alalaidassa. Voit käyttää näitä ”Kysymyksiä pohdittavaksi” -tekstiruutuja tavalla, joka mielestäsi hyödyttää opetettavaa parhaiten.
3 Kun käyt jonkun luona, valikoi kirjasesta ne kohdat, joita käsittelet. Sinusta voi tuntua sopivalta näyttää sivun 2 sisällysluetteloa ja pyytää puhuteltavaa sanomaan, mikä kiinnostaa häntä. Pane herkästi merkille kunkin yksilön tarpeet. Anna hänen ilmaista tunteensa ja osoita sitten, miten kirjanen antaa lohdutusta. Kussakin jaksossa käytetään runsaasti raamatunkohtia, jotka esittävät perustan toivollemme.
4 Sivun 5 väliotsikon ”Todellista toivoa on” alla korostetaan lohduttavaa, Raamattuun perustuvaa toivoa kuolleille. Tämän tulisi lisätä kiinnostusta käsitellä sivuilta 26–31 löytyvää aineistoa ”Varma toivo kuolleille”. Sivun 27 tekstiruudussa on lisää ”Lohduttavia raamatunkohtia”. Sureva ovenavaaja havaitsee pian, että Jehova on todella ”kaiken lohdutuksen Jumala” (2. Kor. 1:3–7).
5 Välissä olevat jaksot käsittelevät tahdikkaasti rakkaan ihmisen kuolemasta aiheutuvia reaktioita. Ne osoittavat, miten selviytyä surusta ja mitä toiset voivat tehdä tällaisina ahdistavina aikoina. Sivulla 25 on tekstiruutu, jonka otsikko on ”Lasten auttaminen kuolemaa koskevissa kysymyksissä”. Tämän pitäisi todella auttaa vanhempia, joilla on tämä ongelma selvitettävänä.
6 Pidä ylimääräistä kirjasta mukanasi ja käytä sitä todistaessasi vapaamuotoisesti. Haluat ehkä käydä alueellasi sijaitsevissa krematorioissa tai ruumishuoneilla kysymässä, haluaisivatko siellä työskentelevät saada kirjasen lohduttaakseen surevia perheitä. Tai voit ehkä tahdikkaasti lähestyä surevia hautausmailla, kun he käyvät menettämänsä rakkaan ihmisen haudalla.
7 Iloitsemme siitä, että Jehova on Jumala, ”joka lohduttaa alas painettuja” (2. Kor. 7:6). Pidämme etuna saada osallistua ’kaikkien murheellisten lohduttamiseen’ (Jes. 61:2).
Valtakunnanpalveluksemme huhtikuu 2008 kirjoitti:
Jos valtakunnansalissa pidetään muistotilaisuus, tuleeko paikalle ei-uskovia? Heitä varten voisi laittaa esille kirjallisuutta, jossa on lohduttavaa aineistoa. Ehkä sama voidaan tehdä myös muualla pidettävissä muistotilaisuuksissa. Toisinaan sanomalehtien kuolinilmoitusten perusteella on voitu kirjoittaa lyhyt lohduttava kirje sureville perheenjäsenille. Erään kerran muuan leskimies, joka oli saanut tällaisen kirjeen ja muutaman traktaatin, meni tyttärensä kanssa julistajan asunnolle ja kysyi: ”Tekö lähetitte minulle tämän kirjeen? Haluaisin tietää enemmän Raamatusta.” Mies ja tytär alkoivat tutkia Raamattua ja käydä seurakunnan kokouksissa.
5 Saarnaajan 7:2:ssa sanotaan: ”Parempi kuin mennä pitotaloon on mennä surutaloon.” Yleensä sureva kuuntelee Jumalan sanaa herkemmin kuin ilonpitäjä. Meidän kaikkien tulisi tarttua tilaisuuksiin lohduttaa ihmisiä, jotka surevat läheisensä kuolemaa.