Bergerac kirjoitti:
Onko ystäviä ollut läsnä siinä tapauksessa, kun kommunikointia kuolleiden kanssa ?
Ei, taisinkin jossain sanoa, että olen ollut aina tai lähes aina unten mailla. Tieteellisesti suuntautunut henkilö selittäisi ne varmasti uniksi, mutta minä pitäisin niitä pikemminkin näkyinä. Näkyinä, jotka olen saanut ollessani unessa. Eroa on vaikea selittää, tuntuu joltain telepaattiselta yhteydeltä. Unissa on vahva minä-näkökulma, näyt taas ovat sellaisia, että ulkopuolinen haluaa viestittää minulle omasta näkökulmastaan. Parhaimmillaan kysymys on telepaattisesta dialogista tarkoittaen sitä, että aion kysyä, mutta ennen kuin pystyn kunnolla muotoilemaan kysymykseni, olen saanutkin jo vastauksen. Sekä aineiston laajuus, että monimuotoisuus on saanut minut hämmästymään. Sitä kuvataan parhaiten Filippuksen evankeliumissa. En voi kertoa siitä sen enempää, koska missään tunemassani maan kielessä ei ole edes niitä käsitteitä, millä voi lähteä työstämään niitä asioita. Jokin Stargate SG-1:n jakso, jossa O'Neillin päähän ladataan koko muinaisten tietokanta ja hän rupeaa puhumaan muinaista ja rakentelemaan kojeita, joiden toimintaperiaatteita hän ei ymmärrä tai Atlantiksen Rodney McKay, jossa hän keksii kokonaan uudenlaisen matematiikan kertoo siitä, mitä olen kokenut näillä visiiteilläni.
Names given to the worldly are very deceptive, for they divert our thoughts from what is correct to what is incorrect. Thus one who hears the word "God" does not perceive what is correct, but perceives what is incorrect. So also with "the Father" and "the Son" and "the Holy Spirit" and "life" and "light" and "resurrection" and "the Church (Ekklesia)" and all the rest - people do not perceive what is correct but they perceive what is incorrect, unless they have come to know what is correct. The names which are heard are in the world [...] deceive. If they were in the Aeon (eternal realm), they would at no time be used as names in the world. Nor were they set among worldly things. They have an end in the Aeon.
Sama pätee Jeesukseen:
Jesus took them all by stealth, for he did not appear as he was, but in the manner in which they would be able to see him. He appeared to them all. He appeared to the great as great. He appeared to the small as small. He appeared to the angels as an angel, and to men as a man. Because of this, his word hid itself from everyone. Some indeed saw him, thinking that they were seeing themselves, but when he appeared to his disciples in glory on the mount, he was not small. He became great, but he made the disciples great, that they might be able to see him in his greatness.
Tiedon valtavasta määrästä ja monimuotoisuudesta johtuen, en ole voinut omaksua kuin pienen rahtusen siitä ja sekin on todennäköisesti väärää, sillä on niin kuin jos nappaisi jostain kirjastosta yhden kirjan ja lukisi sen esittelytekstin ja sen jälkeen esiintyisi ikään kuin tietäisi kaiken. Kaikki profeetat ovat siksi vääriä profeettoja, mutta monessa on myös siemeniä toisesta todellisuudesta. Yksi totuus on se, mikä minulle selkesi alkuunsa, kuolleet eivät ole kuolleita, vaan päinvastoin, me olemme niitä, jotka olemme kuolleita ja he surevat meitä. Toisaalta, olen kokenut myös ihan vanhanaikaisen gehenna-tyyppisen häviämisen. En tiedä, miksi ja miten se niveltyy oppimaani.
Michael Newton on koonnut kirjaansa "Sielujen matka" aika paljon vastaavia kokemuksia, joita hän on saanut regressioterapeuttina toimiessaan. Hän voi tietysti olla huijari tai hän voi maalailla kertomuksia, kaikki epävarmuudet pitää ottaa huomioon. Mutta minulle siinä on totuuden tuntu. Newtonin mukaan osa sieluista tuhotaan, gehennatyyppisesti, painetaan delete-näppäintä. Jotain Adolf Hitleriä tuskin tulemme tapaamaan tuonpuoleisessa. Kun sielu voi splittaantua useaan ruumiiseen, ehkä joku niistä koki tällaisen deletoitumisen, kuka tietää.
