Veljesseura.org

rippeli kirjoitti:Voin hyvin kuvitella, miten vaikkapa mun ex on miettinyt asiaa rukouksen hengessä ja päättänyt jonkin tietyn summan. Menee mun maksamat elatusmaksut hyvään tarkoitukseen .
Onhan noita "päätä valmiiksi kuukausittainen summa", puheita ollut jo vuosikymmen sitten. Nyt sitten vaan halutaan tehdä hommassa kirjallisia sitoumuksia.
Onko kellään tietoa, aiotaanko tuota lahjoitushalukkuutta valvoa jollain tavalla? Voihan siihen lappuun laittaa vaikka 144 000e, mutta jättää sitten vaan maksamatta.
Taitaa olla kyse psykologiasta. Kun jt laittaa lappuun jonkun summan, niin sen jälkeen hän kokee tehneensä lupauksen Jehovalle ja sellainen lupaushan on pakko pitää. Voipi tulla vanhimmille taas lisää hommia, kun joutuvat lohduttelemaan veljiä ja sisaria, jotka eivät pystykään vastaamaan velvoitteeseensa ja haluavat siksi hengellistä apua ja lohdutusta.

Ymmärrän että jatkossa kollektiivisesti päätetystä, luvatusta lahjoitussummasta jos jäädään srkssa jälkeen, niin siitä sitten voidaan mainita srkn ilmoituksissa ja jopa paikallisten tarpeiden mukaan -ohjelmassa. Eli siten kuin tähänkin asti kun jäädään jälkeen seurakunnan kulujen peittämisessä. Seurakuntaa voidaan patistaa kunnes sitä rahaa alkaa tulla. En usko että summan olisi pakko tarkalleeen saada joka kuukausi mutta haaratoimisto voisi puuttua jos trendi jälkeen jäämisessä on hälyttävä.

En siis tiedä vaan uskon että näin suunnilleen se valvonta menisi. Mutta jos vanhat tavat jatkuvat niin summan kokoonsaamisesta ollaan erittäinkin tarkkoja. 'Vielä puuttuu tämän kuun lahjoituksesta 198 euroa 25 senttiä.'

Uutinen järkyttää ex-todistajaa. Sitoutuminen tiettyyn lahjoitussummaan kuukaudessa on törkeää. Seurakunnissa on paljon pienituloisia ja eläkeikäisiä joiden riistäminen on alkanut. Rivitodistaja on uskollinen ja tunnollinen. Halutessaan Järjestö saa putsattua vanhusten omaisuuden, testamenttilahjoituksia otetaan mieluusti vastaan.

Järjestö on tuominnut muiden uskontojen tavan kerätä veroja ja kymmenyksiä mielestäni tietyllä lahjoitussummalla sitouttaminen poikkea mitenkään kirkkojen toiminnasta. Pikemminkin tämä ratkaisu on ikävämpi koska siinä ei oteta huomioon mahdollista maksukyvyn muutosta.

Sikäli inhottava temppu ettei naispuoliset henkilöt pääse vaikuttamaan mitenkään päätöksentekoon. Kiinnostaisi tietää miten seurakunnissa on kartoitettu seurakuntalaisten maksukyky. On hämäävää että seurakunta sitoutuu, käytännössä tarkoittaa että kaikki henkilöt sitoutuu jollain summalla. Tämä ei kuulosta enää vapaaehtoiselta lahjoitukselta.

Olisiko niin että lahjoitusrahat on ehtymässä ja siksi tämä järjestely.

Menneisyyden vanki kirjoitti:Olisiko niin että lahjoitusrahat on ehtymässä ja siksi tämä järjestely.

Bingo

Merkittävin kasvu tulee kehittyviltä alueilta, länsimainen kasvu pitkälti jt-jälkikasvusta, josta suurin osa kaikkoaa ennen varsinaista aikuisuutta. Näin porukan keski-ikä nousee ja he ovat enemmän ja vähemmän eläkeläisiä jne.

Kun joskus aikoinaan Rovaniemelle oltiin kaavailemassa uutta salia, niin kyllä silloinkin pyydettiin paperille merkkaamaan paljonko on valmis lahjoittamaan säännöllisesti. Minäkin teininä lupasin miljoonan joka kuukausi. Ja sitten oli salin ilmoitustaululla kuumemittarin näköinen mittari, joka kertoi missä ollaan menossa tavoitteen täyttämisessä. Sitten tulikin vähän väliä puheita, missä muistutettiin, että taas tarttis laittaa lisää rahaa, kun ei tavoite ole toteutunut. Tämä siis joskus 90-luvulla.

Sitten tulikin vähän väliä puheita, missä muistutettiin, että taas tarttis laittaa lisää rahaa, kun ei tavoite ole toteutunut. Tämä siis joskus 90-luvulla.

Juu, kyllähän se on hyvin todennäköistä että samoilla linjoilla mennään. Kuinkahan monesti näissä palopuheissa muistetaan ottaa Jehova-kortti esille, iloisine antajineen, vaikka tuo hahmo ei todellisuudessa näe penniäkään näistä rahoista?

Hyvin muistan kuinka todistajuudessa mollattiin Unicef yms SPR toimintaa ja sitä, kuinka avustuksesta menee perille vain hyvin pieni osa. Onhan sekin jotain, kun Jehovalle iloisena ottajana ei mene perille penninjeesusta, vai meneekö?

Veli-Hopea kirjoitti:Kuinkahan monesti näissä palopuheissa muistetaan ottaa Jehova-kortti esille, iloisine antajineen, vaikka tuo hahmo ei todellisuudessa näe penniäkään näistä rahoista?

Mikäli Raamattua siteerataan kuten täällä useammat ovat tottuneet vanhasta muististaan ja ystävällisellä opetuksella, niin noinhan se menee.

Asialla on toinenkin puolensa: 2. Kor. 9:7 Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. [Sir. 35:11; Room. 12:8] KR92. Missä kohdin Jumala saajaksi luetaan!

Kolehti tarkoitta yhteen kokoamista, mikä apostolien ajoilla tarkoitti köyhien avustamista yhteen kootuista varoista tai tavaroista. Ei kolehtia! on itse asiassa perin epäraamatullinen ilmaus, vaikka onhan sitä köyhyyttäkin montaa sorttia.

Filippos kirjoitti: Minäkin teininä lupasin miljoonan joka kuukausi. Tämä siis joskus 90-luvulla.

No, kysyikö kukaan mitään?

Aattelin että kun Jeesus tuli näkymättömästi, niin näkymättömien miljoonien lahjoittaminen ei siinä mielessä ainakaan väärin, sopii teemaan hyvin.

En ajatellut tuota niinkään näkymättömänä miljoonana, vaan kuvainnollisena miljoonana, kun summa jonka lupasin suhteutetaan teininä saamiini vähäisiin ropoihin.

Missä kohdin Jumala saajaksi luetaan

Tuskin missään, tuskin edes seuran omissa julkaisuissa, mutta jollekkin on uskottu taloudenhoitajan tehtävä

Veli-Hopea kirjoitti:

Missä kohdin Jumala saajaksi luetaan

Tuskin missään, tuskin edes seuran omissa julkaisuissa, mutta jollekkin on uskottu taloudenhoitajan tehtävä

Pidetäänhän lahjoituksia kuitenkin uhrilahjana Jehovalle.

Käsittääkseni yksilöt eivät siis joudu kirjoittelemaan summia ylös sitoutuakseen, vaan srk kokonaisuutena. Näin vähävaraisempienkaan ei vaadita maksamaan aiempaa enempää. Voisin kuvitella että järkevää olisi tuon kuukausittaisen summan arvioimiseen käyttää aiempien vuosien keskiarvoa lahjoitusten suhteen, jottei menisi aivan överiksi.

Itse en ole koskaan osallistunut keräyksiin joissa mainitaan x-summa julistajaa kohden, koska en ole muutenkaan antanut lahjoituksia, joten pakkoa ei ole jos itse ei halua siihen alistua. Toki mielenhallinta ei kohdallani ole ollut muutenkaan täysin onnistunut, seikkailenhan tälläkin sivustolla harva se päivä

Kivikko kirjoitti:Käsittääkseni yksilöt eivät siis joudu kirjoittelemaan summia ylös sitoutuakseen, vaan srk kokonaisuutena. Näin vähävaraisempienkaan ei vaadita maksamaan aiempaa enempää.

Tarpeellinen huomio.

Toisaalta Vt-seura joka tapauksessa sitouttaa seurakunnat ja sitä kautta sen jäsenet kollektiivisesti tiettyyn summaan. Ja Vt-seurallehan se on sama keneltä raha tulee, kunhan tulee. Aika näyttää vedotaanko lahjoituspuheissa jatkossa samoihin argumentteihin kuin saarnaustyön pönkittämisessä. Siis tyyliin:

"Seurakuntamme on päättänyt lahjoittaa maailmanlaajuiseen valtakunnansali- ja konventtisalirahastoon kuukausittain summan XXX,XX€. Päättäessämme omaa osaamme lahjoituksesta, saatamme lähestyä yksityisesti Jehovaa rukouksessa antaaksemme Hänen ohjata meitä löytämään sopivan tavan osallistua tähän tärkeään työhön. Meidänhän on myös helppo laskea paljonko lahjoitussumman keskiarvon olisi hyvä olla, että pääsisimme tavoitteeseen. Jos jokainen ottaisi tavoitteeksi lahjoittaa yli seurakunnan keskiarvon, tavoitteellamme tulisi olemaan varmasti Jehovan siunaus ja työmme menestyisi."

Tony kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:

Missä kohdin Jumala saajaksi luetaan

Tuskin missään, tuskin edes seuran omissa julkaisuissa, mutta jollekkin on uskottu taloudenhoitajan tehtävä

Pidetäänhän lahjoituksia kuitenkin uhrilahjana Jehovalle.

Aivan. Kyllähän vehkeet ja pelit , palvontatemppeleitä myöden on "Jehovan" omaisuutta. Vähemmän sitä lahjoitettaisiin jos annettaisiin ymmärtää lahjoitukset kirjoitettavaksi esimerkiksi hallintoelimen omaisuudeksi.

baremmi näi. Kaigi on Jummalan, mutta börssi on americassa

Ei kun kyllä tuossa oli ihan yksilöiden laitettava summa ylös, minkä voi lahjoittaa.

Sitten seurakunnan sihteeri tms. laskee summat yhteen ja ilmoittaa sen eteenpäin. Sitoumus lahjoittamiseen ei liene kuitenkaan sellainen, mitä jokaisen kohdalla seurataan, vaan tuo on enemmänkin sellainen omantunnon kysymys.