Veljesseura.org

SonOfJesus kirjoitti:Perheside ei tietenkään katkea erossa, koska Perheside on edelleen olemassa. Side ei katkea vaan yhteys. Ei se siis mitään valehtelua ole!

Juupa juu. Tämä on sitä tuiki tuttua sanoilla pelaamista, jota järjestö niin mielellään harjoittaa.

Emme me karta heitä. Me vain emme suostu olemaan heidän kanssaan missään tekemisissä emmekä tervehdi heitä, jos satumme jossain näkemään. Näin toimimme niin kauan, että he ymmärtävät virheensä ja palaavat järjestön jäseniksi. Mutta emme me karta heitä.

SonOfJesus kirjoitti:Ei se siis mitään valehtelua ole!

Toki muodollisesti näin, mutta todellisuudessa ei, minkä itse aivan hyvin ymmärrät. Minulle yhteyksien katkeaminen on aivan samaa, mitä perheyhteydenkin katkeaminen. Älä viitsi ainakaan minulle puputella näin, ethän. Muutoin kirjoitan Sinulle kirjeen, kuten Kekkonen konsanaan, mutta radioon en puhumaan mene, tai mistäs tuon tietää.

Voimantorni kirjoitti:

SonOfJesus kirjoitti:Perheside ei tietenkään katkea erossa, koska Perheside on edelleen olemassa. Side ei katkea vaan yhteys. Ei se siis mitään valehtelua ole!

Juupa juu. Tämä on sitä tuiki tuttua sanoilla pelaamista, jota järjestö niin mielellään harjoittaa.

Emme me karta heitä. Me vain emme suostu olemaan heidän kanssaan missään tekemisissä emmekä tervehdi heitä, jos satumme jossain näkemään. Näin toimimme niin kauan, että he ymmärtävät virheensä ja palaavat järjestön jäseniksi. Mutta emme me karta heitä.

Niin niin. Tapauksia löytyy missä isä / äiti on sanonut että niin kauan kun et ole mukana, et ole tyttäreni/poikani, mutta emmehän me karta ja perhesidekin on ja yhteyskin vainnihan pikkuisen pätkii.

Tiedän tapauksen henk. Koht. , missä on pakko roikkua mukana, että lapsella olisi tarvittaessa hoitola/mummola.

SonOfJesus kirjoitti:
Perheside ei tietenkään katkea erossa, koska Perheside on edelleen olemassa. Side ei katkea vaan yhteys. Ei se siis mitään valehtelua ole!

Kommentti lienee sarkasmia.
Lailliset perhesiteet säilyvät, koska esim. perinnönjako Suomessa nyt vaan menee lain mukaan, halusi tai ei. Siihen edes uskonto ei voi vaikuttaa. Sanoilla voi kikkailla niin kauan kuin kuulija antaa niin toimia. Perhesuhteet eli ihmissuhteet eivät säily, eikä eronneen/erotetun ihmisarvo säily. Olenpa itsekin aikanani karttanut ihmisiä muiden pelottelemana, järjestön käskyjen mukaan. Voin sanoa ettei todellakaan ollut oma valintani alaikäisenä.

Muistan ne pari ekaa oikeuskomiteaa, missä olin. Pelkäsin niin pirusti erotusta. Pelkäsin sitä sen vuoksi, että mutsi oli sanonut, että jos mut erotetaan, niin kotiin ei ole tulemista. Silloin alaikäisenä se oli aika tiukka paikka.
Nyt aikuisena sillä ei ole onneksi enää väliä, mutta silti vituttaa ihan hemmetisti noi Leinosen lausunnot.
Kaikki asiaan perehtyneet tietää, että se valehtelee. Silti rivijeput kohauttelevat olkapäitään ja ovat tyytyväisiä, että joku puolustaa heidän uskoaan. Se on se surullisenkuuluisa aivopultti.

Uskon puolustaminen on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, epäinhimillisen toiminnan puolusteleminen tuntuu sairaalta.

En kyllä itse koe Leinosen valehdelleen, ainakaan tuossa ensimmäisessä viestissä olevissa kohdissa. Enkä myöskään ole kokenut sitä toteutuneeksi omassa elämässä.

Minä saan pitää yhteyttä perheeseeni, ja pidänkin kun koen siihen tarvetta. Tämä siis nimenomaan niin, että MINÄ pidän HEIHIN yhteyttä. He eivät oma-aloitteisesti pidä minuun yhteyttä. Kuitenkin kun olen heihin yhteydessä, kohtelevat he minua aivan normaalisti perheenjäsenenä.

Kukin kuitenkin tekee niinkuin itse kokee itselleen parhaaksi. En minäkään pidä yhteyttä ihmisiin joiden seurasta en pidä tai joiden elämäntavat ja arvot poikkeavat rajusti omistani. Mielestäni samoin todistaja voi päättää kenen kanssa on tekemisissä, oli omaa perhettä tai ei. Kaikki eronneet tai erotetut eivät tietenkään muuntaudu automaattisesti "rikollisiksi, juopoiksi tai luopioiksi", mutta kun asiaa tarkastelee todistajan silmin, jo pelkästään avoliitossa asuminen on monelle erittäin vahva arvokysymys joka poikkeaa niistä omista/uskonnon arvoista,ja täten kokevat terveemmäksi omalle uskolleen ja elämälleen vähentää kanssakäymistä tämän henkilön kanssa.

AmyFarrahFowler kirjoitti:En kyllä itse koe Leinosen valehdelleen, ainakaan tuossa ensimmäisessä viestissä olevissa kohdissa.

Toimittaja: Mutta siitähän on selviä tietoja, että jos on joutunut erotetuksi Jehovan todistajista niin ei saa pitää yhteyttä läheisiinsä?

– Ei asia ei ole noin ollenkaan. Ilman muuta saa pitää yhteyttä läheisiinsä. Kysymys on siitä, että jos joku eroaa tai erotetaan jehovan todistajista, niin uskonnollinen yhteys katkeaa mutta perhesiteet, perheen jäsenten välinen rakkaus, se säilyy. Tää asia on julkisuudessa esitetty kyllä väärin.

Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa 2008 kirjoitti:Emme ole tekemisissä erotettujen kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä.

Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa 2008 kirjoitti:Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä.

AmyFarrahFowler kirjoitti:Minä saan pitää yhteyttä perheeseeni, ja pidänkin kun koen siihen tarvetta. Tämä siis nimenomaan niin, että MINÄ pidän HEIHIN yhteyttä. He eivät oma-aloitteisesti pidä minuun yhteyttä. Kuitenkin kun olen heihin yhteydessä, kohtelevat he minua aivan normaalisti perheenjäsenenä.

Tämä oli yllättävä tulkinta. Missä seuran julkaisussa asia ohjeistetaan näin? Eli että
"yhteydenpito" on ok, mikäli erotettu sukulainen on se, joka ensin soittaa tai lähettää meilin tai tekstarin? Kunhan vaan erotettu on se, joka aloittaa keskustelun, niin se ei ole "yhteydenpitoa"?

Jos on, niin entä jos erotettu lapsi jättää viestin vastaajaan? Onko hänelle soittaminen silloin "oma-aloitteista" yhteydenpitoa vai ei? Entä jos tulee käymään kutsumatta, osoitetaanko ovea vai ei? Saako halata tai muuten kohdella lämpimästi? Tiedotusjohtaja Leinonenhan kertoo, että rakkaus säilyy.

Vähän tulee mieleen nykymaailman ortodoksijuutalaisten tavat kikkailla sapattilakien kiertämiseksi erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. Erottamispykälät ovat JT-fariseusten omia tulkintoja, mutta silti Vartiotorni vetoaa tekstissään Jumalan käskyihin.

Vieraas kirjoitti: Tämä oli yllättävä tulkinta. Missä seuran julkaisussa asia ohjeistetaan näin? Eli että
"yhteydenpito" on ok, mikäli erotettu sukulainen on se, joka ensin soittaa tai lähettää meilin tai tekstarin? Kunhan vaan erotettu on se, joka aloittaa keskustelun, niin se ei ole "yhteydenpitoa"?

Jos on, niin entä jos erotettu lapsi jättää viestin vastaajaan? Onko hänelle soittaminen silloin "oma-aloitteista" yhteydenpitoa vai ei? Entä jos tulee käymään kutsumatta, osoitetaanko ovea vai ei? Saako halata tai muuten kohdella lämpimästi? Tiedotusjohtaja Leinonenhan kertoo, että rakkaus säilyy.

Vähän tulee mieleen nykymaailman ortodoksijuutalaisten tavat kikkailla sapattilakien kiertämiseksi erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. Erottamispykälät ovat JT-fariseusten omia tulkintoja, mutta silti Vartiotorni vetoaa tekstissään Jumalan käskyihin.

En tiedä ohjeistetaanko noin jossakin julkaisussa, enkä niin väittänyt. Kerroin vain kuinka asia toimii omalla kohdallani. Minulle myös soitetaan takaisin jos olen koittanut tavoitella, ja aina perheenjäseniäni nähdessä halaamme ja keskustelemme hyvinkin "normaalisti" asioista, ei kuitenkaan uskonasioista.

Eikö oma napa ole aika suppea otos versus viralliset säännöt?

Tony kirjoitti:Eikö oma napa ole aika suppea otos versus viralliset säännöt?

Heh , no kyllä se nyt näin on. Minäkin olen onnekas tässä suhteessa, että juuri perheenjäseneni eivät koskaan (tietääkseni) ole vältelleet minua. Johtunee osittain siitä, etteivät ole aikoihin itsekään olleet kovinkaan aktiivisia. He kuitenkin tietävät että yhteydenpitoa ei saisi olla. He tietävät rikkovansa sääntöjä, mokomatkin pahikset

Pahoittelut, en selkeästi ymmärtänyt, että tässä ketjussa käsitellään tiukasti virallisia sääntöjä. Ajattelin tuoda esiin yhden tulkinnan ohjeista jonka olen kokenut omassa elämässäni minun todistaja-läheisteni puolelta.

Kun tätä Jehovan todistajien karttamispolitiikkaa on nyt tarkastelu paljon julkisuudessa ja siitä on käyty paljon keskustelua eri foorumeilla, on kuva asiasta kivasti kirkastunut jopa itsellenikin, joka olen ollut imeväisestä saakka seurakunnassa ja vasta myöhäisellä aikuisiällä eronnut.

Juttu alkaa kiteytyä, se olennainen nousee esiin. Ensinnäkin huomataan, että kaikki Todistajat eivät ala karttaa eronneita perheenjäseniään. Toisaalta huomataan, että heidän toimintansa on räikeässä ristiriidassa Seuralta tulevien ERITTÄIN SELKEIDEN ohjeiden kanssa.

On jännittävää seurata, miten tämä ristiriita lopulta käsitellään. En ota kantaa siihen, mitä tästä voisi mahdollisesti seurata yhdyskunnalle suomalaisen yhteiskunnan osana. Minusta on kiinnostavampaa katsoa, miten Jehovan todistajien sisällä tähän reagoidaan. Pakkohan tämä jotenkin on hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Kiteytykseni todetaan, että Amerikasta ohjeistettu karttamiskäytäntö vaikuttaa merkittävään osaan seurakunnan jättäneistä, vaikka ei tosiaan (onneksi) kaikkiin. Herkullisinta tässä tilanteessa on nyt se, että Todistajien tiedottaja on pakotettu tai hän on katsonut parhaaksi valehdella medialle, vaikka valhe on helppo ampua alas ainoastaan joillakin viittauksilla Seuran omaan, tuoreeseen kirjallisuuteen. Tämä on hyvin hämmentävää, ällistyttävää. Varsinkin kun Vartiotorni suoraan ohjeistaa toimimaan päinvastoin kuin Leinonen sanoo. Kysymykset yksilön vapaudesta ja vastuusta sun muusta ovat monimutkaisia, mutta tämä ongelma on herttaisen yksinkertainen. Jään odottamaan mielenkiinnolla seuraavia siirtoja!

AmyFarrahFowler kirjoitti:Pahoittelut, en selkeästi ymmärtänyt, että tässä ketjussa käsitellään tiukasti virallisia sääntöjä. Ajattelin tuoda esiin yhden tulkinnan ohjeista jonka olen kokenut omassa elämässäni minun todistaja-läheisteni puolelta.

Toki karttamista toteutetaan eri tavalla eri piireissä. On ainoastaan hienoa, että (ihan) kaikki eivät toteuta sitä.

Leinosen, uskonnollisen yhteisön virallisena edustajana, oletetaan kuitenkin kertovan miten asiat virallisesti ja sääntöjen mukaan ovat.