Veljesseura.org

Itse olen myöskin kasvanut suvaitsevaisuudessa ja erilaisuuden ymmärtämisessä. Itselleni oli pitkään vaikeaa käsittää , mitä tarkoittaa yksilöllisyys. Oma ajattelu kun ei esimerkiksi ollut sallittua jt- aikoina. Pitkään jt:stä lähdön jälkeenkin sitä helposti ajatteli ikäänkuin muiden ajatuksia ja ei ollut muodostanut asioista omaa näkemystä. Nykyisin ymmärrän paremmin, että minun näkemykseni ja ajatukseni asioista on yksi monista . Jokaisella siis on oma näkemyksensä asioista ja se ei ole huonompi kuin minun. Omat näkemykset on myös hyvä osata perustella, eikä vain todeta.

Olen huomannut olevani paljon rennompi toisten ihmisten kanssa. En odota toisilta niin paljon, enkä myöskään itseltäni ja ihanaa kun kukaan ei odota automaattisesti mitään minulta. Ja olen saanut ystäviä joiden kanssa vastavuoroisuusperiaate toimii.
Nyt kun saan olla itse oman elämäni kapteeni niin ei tarvitse myöskään kiukutella muille. Tämä kiukuttelu tuntui olevan muillakin ongelma. Todennäköisesti yksinäisyyttä tai esim. perheellisillä kiireen tuomia paineita puretaan aukomalla päätä muille ja arvostelemalla. Yhteisöllisyys tuo jonkinlaisen kollektiivisen vastuun muiden pahastaolosta. Sellaisessa en jaksa olla mukana. Varsinkin kun se menee niin, että vahvempia tuetaan kaikessa ja heikompia ei ollenkaan.

Edellisen kaltaiset kommentit on olleet äitini kanssa tavallista selviytymistä. Nyt olen vihdoin tehnyt päätöksen olla jatkamatta yhteydenpitoa JT-äitiini, koska se tuo elämääni pelkkää syyllistämistä, arvostelua, paheksuntaa ja kaikenlaista sellasta pahaa, jolta haluan omia pieniä lapsiani suojella. Minun lasten kuullen ei kenenkään tarvii kahdesti päästä sanomaan, "etteivät he ehdi elää aikuisiksi asti ennen kuin Jumala heidät tuhoaa"... Surullista sinänsä, että menettävät isovanhemman elämästään, mutta päätöksen tehtyäni tunnen erilaista vapautta kuin aiemmin tähän asti. Ainakin suojelen lapsiani siltä pelottelulta, jota itse koin koko lapsuuteni ajan.

Rilla83 kirjoitti:Minun lasten kuullen ei kenenkään tarvii kahdesti päästä sanomaan, "etteivät he ehdi elää aikuisiksi asti ennen kuin Jumala heidät tuhoaa"

Jt-porukasta ei tuollainen kusipäisyys poistu ensimmäisenä maailmasta, valitettavasti.

Myötätunto. Sitä en jt aikana tuntenut. Olin hyvin pidättyväinen,ujo ja jonkin verran kova. Ei tullut ihmisten hätä sydämeen asti. Sellaista pintapuolista voivottelua ja esittämistä oli omalla kohdallani. Nyt sen on oppinut, että jos oikeita ystävyyssuhteita haluaa, niin myötätunnon esittäminen varsinaisesti ei syvennä tai edistä ystävyyssuhdetta. Pitää olla oikeasti läsnä. Omat rajat on ollut ihan uusi juttu. Ennen ei voinut mistään kieltäytyä, ettei vaan tule huono maine, että ei jaksa kenttäillä,siivota salia tai talkoilla. Nykyään voi sanoa, että nyt ei voimat riitä, mutta palaan asiaan kun parempi tilanne. Annan enemän itsestäni,aidosti. Ihan onnistuneita pitkiä ystävyyssuhteita alkanut tämän 9 vuoden aikana. Ottaen huomioon, että mulla ei ollut ketään kun lähdin. En katso olevani ystävieni yläpuolella, johon jt aikana sortui. Tietyllä tavalla rennompi elämänasenne. Ihan kuin olis joku kuolema diagnoosi poistunut ja mulle kerrottu, että jäänkin henkiin. Kiitollinen jokaisesta pienestäkin hyvästä hetkestä. Enään ei patoa niitä want to do juttuja jonnekkin mielenperukoille paratiisia odottamaan vaan aktiivisesti toteutan haaveitani. Uskallan olla erilainen. Ei paljon hetkauta jos vaatteitani tuijotellaan tai hersyvää nauruani päivitellään. Tietyllä tavalla sellainen terve paksu nahka kasvanut, kun tuollaisen lähtö helvetin käynyt läpi.

"Tietyllä tavalla sellainen terve paksu nahka kasvanut, kun tuollaisen lähtö helvetin käynyt läpi."

Nimenomaan. Kun on itsensä yksin nostanut ja kantanut helvetin läpi niin tulee tietynlainen varmuus siitä, että vaikka mitä tapahtuisi niin sitä pärjää. Ei siis liiallisesti siinä mielessä, että tahallisesti sabotoisi omaa elämäänsä, vaan siten että kykenee luottamaan omiin voimiinsa, itseensä ja elämään ylipäätään.

JT-aikoina suhtauduin kylmästi ja jopa pilkallisesti ulkopuolisiin, varsinkin toisella tavalla uskovaisiin. En välttämättä ole maailman nöyrin ihminen vieläkään, mutta Siperia on sen verran opettanut, että maailma on monimutkainen paikka ja paljon riippuu siitä, mistä näkökulmasta asioita katselee ja mitä seikkoja painottaa.

hurjaa tekstiä äidiltäsi. Oma äiti sano et toivottavasti hän ei joudu näkemään kun jehova tuhoaa minut ja mieheni. Miestäni hän kutsui saatanan lähettilääksi ja minua vääräksi profeetaksi. Jos meillä olisi lapsia pitäisin äitini tosi kaukana heistä. Mä sain ihan tarpeeksi pelottelusta lapsena. Ei sellasta toivois kenellekkään. Aiheeseen itse olen huomannut että nykysin osaan pitää puoleni varsinkin äitiäni vastaan. Mua kukaan ei alista fyysisesti tai henkisesti enää ikinä. Pelko kuolemasta on kadonnut samoin olen oppinut ettei tarvitse olla aina oikeassa. Voi tehdä virheitä eikä se ole maailmanloppu. En enää usko että jollakin olisi ainoa totuus, vaan jokaisella on oma elämä ja oma totuus ja he itse päättävät mihin suuntaan menevät. En enää yritä kommentoida tai tuomita muita, koska en tiedä kaikkia yksityiskohtia, miksi joku teki miten teki.

Minunkin tekisi mieleni lopettaa tutkistelu. . . no voi kauheata mitä sitä tuli sanottua.

Mutta nyt olen siinä vaiheessa, että ei oikein kehtaa. Tutkistelunpitäjäni on jo iäkkäämpi ihminen ja ollut tienraivaaja yli 20 vuotta ja muuten mukava ja ystävällinen kuten hänen kanssaan mukana olleet sisaretkin, vaikka joitakin ärsyttäviä ominaispiirteitä on hänestä ilmennyt.

Tämä sisar odotteli jo aikanaan äitinsä kanssa (asui kaksin tämän kanssa) harmagedonia, mutta äiti kerkes jo kuolla pois. Sisar on niin täysin varma uskostaan ja on satsannut siihen valtavan paljon, ettei kehtaa alkaa tuomaan esille näitä kaikkia seuran menneisyydessä olleita oppimuutoksia jms.

Hän on varoittaa jatkuvasti luopiosivuista ja pitää luopioina valehtelijoina, täysin Saatanan vallassa ja Saatanan juonien välikappaleina olevina joten hänen kanssaan siis turha edes yrittää raottaa esim. sukupolviopin jatkuvaa muuntelua ja venytystä. Hän ei voi edes ajatella.. niin ajatella, että joissakin asioissa saattaisi olla perää jos ottaisin ne puheeksi.

Häntä käy sääliksi, ihminen joka ikänsä ollut mukana ja tienraivaajana niin olisihan se hänelle pahempi paikka kuin kuolema jos hänellä tulisi edes epäilys, että saattaa olla ihan väärässä uskossa ja kaikki mitä elämässään on tehnyt uskon hyväksi on ollut täysin hukkaan heitettyä, hänellä kun ei ole muuta elämässä kuin tämä usko.

Vaikea päästä eroon, vaikka olenkin siis pelkästään tutkisteluvaiheessa (ikuinen tutkisteluoppilas) mutta voin venyttää tutkisteluani loputtomiin ilman edistymistä, mutta välissä pistää vihaksi niin paljon kun paljastuu yhtä sun toista seurasta, että haluaisi lopettaa kaikki siihen paikkaan. Sitten vielä taka-alalla on se "entä jos tämä sittenkin on totta" ja kaikki mitä seurasta on paljastunut on vain väärinymmärrystä ja panettelijan viekkaita juonia sekä pelkkiä valheita vain niin ei uskalla täysin kertalaakista lopettaakaan.

Sitten vielä taka-alalla on se "entä jos tämä sittenkin on totta" ja kaikki mitä seurasta on paljastunut on vain väärinymmärrystä ja panettelijan viekkaita juonia sekä pelkkiä valheita vain niin ei uskalla täysin kertalaakista lopettaakaan

.

Ei mitään kiiruksia päätöksissäsi missään asiassa. Tutki ihan rauhassa kaikki mahdolliset asiat niin seuran puolelta kuin sen ulkopuoleltakin. Kyllä se totuus kaikesta tulee esille tavalla tai toisella.

Jos nämä asiat joskus sitten paljastuukin väärinymmärrykseksi ja viekkaiksi juoniksi, olet tehnyt hyvin.

Lisäys : Minulla on hyvin suuri luottamus kirjoittajiin , koska en ole pystynyt osoittamaan asioita juoniksi tai valheiksi. Uskonkin , että palstalla kirjoittelevista lähes kaikki paljastaisivat "saatanan viekkaat juonet" yms. Välittömästi , jos asiat näin olisi. Tämä on yllättävän rehellinen palsta, rehellisempi kuin mikään muu tuntemani "ryhmä" , mukaanlukien jehovantodistajat.

Ehdotan kiinnostuneelle testiä : valehtele jotain palstalla. Katsotaan jäätkö kiinni.
Itse uskon, että valheet ovat täällä lähestulkoon mahdottomuus esittää jäämättä kiinni, tosin en ole ainakaan tahallisesti tätä yrittänyt ... Ehkäpä pitää kokeilla..

itsekkin kiroan että miks hitossa menin kasteelle, mutta ilmeisesti mun oli vaan kuljettava se tie loppuun. Nähdä itse et tää ei vain toimi mulle. Usko on mun äidille kaikki kaikessa, ei todellaankaan mun asia yrittää kääntää äitini päätä. Se on hänen valintansa, ymmärrän että se antaa turvaa ja toivoa paremmasta. Varsinkin kun hän on melko iäkäs. Kumpa hän voisi suhtautua samoin minuun

Itse koen etten ole muuttunut erottuani itse todistajista. Mutta minulla vaikuttaa varmaankin se että tulin aikuisena mukaan. Olin jo sellainen ihminen kuin ylipäätään olen.

Todistajien kylmyyden sen sijaan koin alun rakkauspommituksen jälkeen yllätyksenä. Ja pinnallisuuden. Varallisuuden komeileva näyttäminen oli joillain aika tärkeässä osassa. Tämä siis kävi ilmi että vain paras kelpaa elämäntyylistä. Eikä siinä kai mitään, omillaanhan nuo lienee hankkineet.

Mutta yksi suurimmista ihmetyksen aiheista toisissa todistajissa, varsinkin veljissä, oli se juoruaminen. Joskus olin aivan sanomaisillaan jos kehtasin, että kiitos ei, en haluaisi kuulla. Itse päätin että en kerro kuulemiani juttuja edes vaimolleni.

Kylmää, sileätä pintaa, jossa kestohymy. Sellainen kuva jäi monesta. Luonnollisesti poikkeuksiakin oli.

"Kyllä se työläisen mukulalle kelpaa" todettiin ensimmäisen lapsemme lastenvaunuista. Sanoja oli seurakunnan rikkaimman veljen vaimo. Arvatkaa tuliko vaimolta itku. Eli tosi rakkaudellista välittämistä, ihan raamatun mukaan. Vastaavaan en ole "mailmassa" törmännyt.

tvkmakinen kirjoitti:"Kyllä se työläisen mukulalle kelpaa".

Tämä on sitä kuuluisaa rakkaudellisuutta, joka keskuudessamme vallitsee. Kuten on havaittu, maailmallisissa piireissä saattaa mennä hieman toisin sittenkin, sanovat monet, tarkoittaen inhimillisyyttä.

kiinnostunut kirjoitti:Hän on varoittaa jatkuvasti luopiosivuista ja pitää luopioina valehtelijoina, täysin Saatanan vallassa ja Saatanan juonien välikappaleina olevina joten hänen kanssaan siis turha edes yrittää raottaa esim. sukupolviopin jatkuvaa muuntelua ja venytystä. Hän ei voi edes ajatella.. niin ajatella, että joissakin asioissa saattaisi olla perää jos ottaisin ne puheeksi.

Ei sinun tarvitse ottaa mitään vastaväitteitä esille. Voisit yksinkertaisesti kysyä, että millaisia valheita siellä luopiosivuilla sitten on. Antaa hänen puhua, kai tuo edes yhden konkreettisen esimerkin voi kertoa. Minua nimittäin kiinnostaisi tietää.

Häntä käy sääliksi, ihminen joka ikänsä ollut mukana ja tienraivaajana niin olisihan se hänelle pahempi paikka kuin kuolema jos hänellä tulisi edes epäilys, että saattaa olla ihan väärässä uskossa ja kaikki mitä elämässään on tehnyt uskon hyväksi on ollut täysin hukkaan heitettyä, hänellä kun ei ole muuta elämässä kuin tämä usko.

Ymmärrän tuntemuksesi oikeastaan ihan hyvin, eikä sinulla mielestäni ole mitään velvollisuutta hänen uskoaan horjuttaa. Toimit niin kuin itsestäsi on luonnollista, siinä kaikki. Eikä se niin sanottua ole, että pystyisit horjuttamaan, vaikka yrittäisitkin.

Sitten vielä taka-alalla on se "entä jos tämä sittenkin on totta" ja kaikki mitä seurasta on paljastunut on vain väärinymmärrystä ja panettelijan viekkaita juonia sekä pelkkiä valheita vain niin ei uskalla täysin kertalaakista lopettaakaan.

Eihän sitä koskaan tiedä, mutta varmaa tietoa odotellessa joutuu tekemään mahdollisimman hyviä arvauksia eri asioiden suhteen. Ei ihminen voi samaan aikaan uskoa kaikkiin maailman uskontoihin ja olla vielä lisäksi agnostikko ja ateisti, eli jotain pitää jokaisen arvata, ja aina siihen sisältyy riski että pieleen menee.

Aika huono tuuri, jos Jumala pistää Harmagedonin tulemaan ja sen läpi pelastuvat vain ne, jotka ovat alistuneet amerikkalaisen kirjapainolahkon ilmaistyöhön, kierrelleet ovelta ovelle julistamassa pieleen menneitä ennustuksia, tuottaneet veriuhreja, karttaneet lähiomaisia jne. Ei Jumala sitten keksinyt parempaa kriteeriä valita paratiisiin pääsijät?