Veljesseura.org

loikkarisusi kirjoitti:Viimeisinä vuosina vähensin merkittyjen tuntien määrää vaivihkaa, kunnes vihdoin koitti se ilon ja helpotuksen päivä kun raporttia tiedusteltiin ja vastasin viestiin "valitettavasti minulla ei ole tässä kuussa mitään raportoitavaa ", minkä jälkeen en jättänyt raporttia kertaakaan. Se oli hieno tunne!

Tutulta kuulostaa! Miten sitä jaksoikin niin pitkään laittaa tekstiviestillä ensin kahta, lopulta yhtä tuntia. Ja aina vastauksena, ei koskaan edes oma-aloitteisesti. Kokouksissa kävin siinä vaiheessa ehkä joka toinen sunnuntai. Ja poistua piti mahdollisimman nopeasti, muuten joku kysyi kentälle. Eräs huonojalkainen vanhempi sisar otti silti kerran puolijuoksulla allekirjoittaneen ulko-ovella kiinni. Lopulta en kokouksissa käynytkään. Yhtenä päivänä kun huomasin tutun viestin kännykässä, laitoin muistaakseni tismalleen samoilla sanoilla vastauksen. Ilman hymiötä tosin .

Välillä kävi niinkin, että kun opiskelin ja tein kahta työtä samaan aikaan niin ei sitä kentälle sitten ollut paukkuja...silloin laitoin 4h ja 2 lehteä, ettei kukaan mitään epäilisi kun ei mua kenttäkokouksissa näkynyt...vaikka en ollut tehnyt muuta kuin hakenut lehtikiintiön salilta ja yrittänyt niitä lehtiä piilotella kotiin tai lehtiroskikseen, ettei äiti saa hepulia....mikä oli turhaa kun sai hehtaari hepulin kun erosin...

Eihän niitä tarvinut liioitella, oikein vanhimman vaimon kanssa "kenttäiltiin" siten, että heti "kentän" alkajaisiksi jompi kumpi esitti lehdet ja sitten siirryttiin sujuvasti ostoskeskukseen kiertelemään kauppoja. Ehkä joskus sopivassa kohdassa saattoi jompi kumpi taas esittää. Mukavasti sai 5-6 h raportoitua "kenttää". Toinen tapa oli ajella maaseudulla, jossa käytiin uusintakäyntipaikoissa ympäri maakuntaa, istuttiin autossa ja ajeltiin päivä. Siitäkin sai heti minimissään sen 6-7h. Kenekään mieleen ei tullutkaan, että automatkat jotenkin vähentäisi kenttätunteja.

VErna kirjoitti: Tutulta kuulostaa! Miten sitä jaksoikin niin pitkään laittaa tekstiviestillä ensin kahta, lopulta yhtä tuntia. Ja aina vastauksena, ei koskaan edes oma-aloitteisesti. Kokouksissa kävin siinä vaiheessa ehkä joka toinen sunnuntai. Ja poistua piti mahdollisimman nopeasti, muuten joku kysyi kentälle. Eräs huonojalkainen vanhempi sisar otti silti kerran puolijuoksulla allekirjoittaneen ulko-ovella kiinni. Lopulta en kokouksissa käynytkään. Yhtenä päivänä kun huomasin tutun viestin kännykässä, laitoin muistaakseni tismalleen samoilla sanoilla vastauksen. Ilman hymiötä tosin .

Haha

Minulla oli samat strategiat käytössä, aloin lopulta poistuakin kokouksesta jo loppulaulun aikaan asiaankuuluva pahoitteleva hymy naamalla, jotten vain joutuisi kenenkään kuulusteltavaksi tai kenttäkaveripyynnön kohteeksi. Ja todellakaan en laittanut kovin usein raporttia oma-aloitteisesti, ksoka toivoin, että sitä ei sitten kysyttäisikään - turhaan.

Noomiqq kirjoitti:Eihän niitä tarvinut liioitella, oikein vanhimman vaimon kanssa "kenttäiltiin" siten, että heti "kentän" alkajaisiksi jompi kumpi esitti lehdet ja sitten siirryttiin sujuvasti ostoskeskukseen kiertelemään kauppoja.

Kunpa olisin itsekin voinut kenttäillä tuolla tavoin, olisin jopa voinut nauttia Herran työstä ^^ Meillä oltiin melko tiukkoja taukojen yms. suhteen, vaikka ajomatkat maaseudulle toki laskettiinkin ja aina piti aloittaa ja lopettaa kenttäilyt mahdollisimman kaukana alueesta. Olisipa kiva tietää, kuinka suuri osa raportoiduista tunneista on oikeasti saarnaamista.

Pyöristin ~kahden vuoden tunnit suurimmaksi osaksi nollasta välille 1-6 mielikuvituksen mukaisesti.

Oma karkea arvioni vuosittaisista raporteista on 20% ilmaa.

Mä en uskaltanut pyöristellä kun korkeintaan 15min. Olin teini, joten aika hyvin vanhempani tiesivät milloin olen kentällä ollut ja kuinka kauan. Meillä ei kyllä kaupoissa tai kahvilla käyty. Mutta jos maaseudulle ajettiin niin sitä ennen kyllä koitettiin jonnekin se lehti tunkea, että saadaan aloittaa ajanotto ennen matkaa.

En oo kyllä koskaan kuullut missään, että ois puhuttu tällaisesta. Enemmänkin puheissa korostettiin tunneista puhuessa, että kuinka paljon jääkään merkitsemättä kun puhutaan ohimennen maailmallisille koulukavereille yms

No mutta eihän se ole valehtelua jos jättää jotain olennaista kertomatta eli että kyseessä oli virtuaalikenttäily.

Juu olen siitä tainnut aiemminkin täällä avautua että pari tuntia sinne lappuun merkittiin jonkin aikaa, vaikkei kentällä käytykään. Kunhan vain sai tutkistelunvalvojan pois niskasta, ei siinä mitään, sinänsä ihan mukava mies. Tuota matkustusaikaa kyllä käytettiin aktiiviaikana tehokkaasti. Kenttä alkoi aina sillä että todettiin, että käydäänpä aloittamassa tässä ihan vieressä. Siitä sitten matka jatkui, nimenomaan matkana. Kivempi sitä kenttää oli siinä matkalla tehdä kuin ihmisten ovilla.

Tätä taustaa vasten ei ole varmaankaan ihmeellistä etten enää pyöri niissä ympyröissä.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

Itse tulin jt:ksi 28-vuotiaana, ei silloin tullut mieleen fuskata kun oli itse
osansa valinnut.

Ensimmäistä kertaa erotettuna ollessani törmäsin netissä walesilaiseen
veljeen joka kenttäili pääsääntöisesti netin kautta, lähettäen randomeille
hyvää uutista. Juteltiin koko aika jonka olin erotettuna, ja vuosia sen jälkeenkin.
Joka päivä häneltä tuli uutta matskua, enpä tiedä kuinka hän ne raportoi, sadoille
sanoi lähettäneensä niitä samoja tekstejä ja video-clippejä ym.

Viimeisen viiden vuoden ajalta 70% tunneista tuli kynästä, viimiset 2vee 100%. Veikko L. varmaan korjaa vuosiraportteihin nämä, jooko?

Aluksi 10 vuotta sitten lisäsin tunnin pari raporttiin. Mutta jo vuosia olen vain tekaissut raportteja hatusta. Kerran väittelin erään toisen kanssa jossa ei ole enää oikeaa veljeä himpun verttaa mutta joka ei kuitenkaan hyväksynyt että sillälailla valehtelin niin tokaisin vain että minun pieni numeropuijaukseni on isännän valheiden edessä kuin kärpäsen räkäisy ukkospilveä vastaan. Teen niin vain koska haluan säilyttää suhteeni vanhempiini. Ylipäätään kaiken maailman numeroiden merkitys on käsittämättömän tärkeää Seuralle. Se valvoo jokaisen yksittäisen julistajan jokaista käyttäämänsä tai käyttämättä jättämäänsä minuuttia saarnaamiseen, jokaisen julistajan jakamien lehtien, kirjasten, kirjojen, uusintakäyntien ja tutkistelujen määrää, kuukausittain. Ja jokaisessa konventissa vaahdotaan kuinka noita lukuja voi jokainen lisätä edes 4 tai 6%. Muistutetaan jos ei seurakunta ole saanut aikaan tarpeeksi isoja numeroita ja kehotetaan entisestään lisäämään jos vaikka onkin tullut lisäystä edelliseen valvontajaksoon.

Mikään ei riitä ja valvonta sen kuin tehostuu. Nyt aletaan valvoa kuten monet ovat lukeneet entistä tarkemmin myös suoraan Seuralle ohi oman seurakunnan tarpeiden annettuja rahoja. Tehtiin oikein tavoitteet paperille PER JÄSEN, ja srk:aa aletaan muistuttelemaan rahan tarpeesta jos ei tavoitteeseen olla päästy.

Kuvitelkaas kuinka Jeesus keräisi lapsilta ja mummoilta savitauluun raapustettuja lukuja montako minuuttia on puhunut hänestä muille ja montako savitaulua Jeesuksen opetuksista on jakanut toukokuussa ja sitten Jeesus veisi mummon keskustelemaan peremmälle jos on jäänyt tavoitteesta. Ja ai ai mutta on mummo pässyt lipsumaan myös lupaamastaan kirstuntäyttötavoitteesta. .....Aika vaikea kuvitella..

Lievästi mätä kristilliseksi järjestelmäksi ettenkö sanoisi

Minä taisin tehdä asiat vähän väärin päin. Silloin kun asiaan uskoin ja olin pakostikin aktiivinen (alaikäinen vailla valinnanmahdollisuuksia), laitoin välillä tyhjän raportin sijaan 1-2 tuntia ja ehkä 2 lehteä, ettei vaan joutuisi silmätikuksi ja saisi epäsäännöllisen leimaa. Kun aloin oikeasti sitten olla tarkoituksellisesti epäsäännöllinen ja pikkuhiljaa toimeton jätin tyhjiä raportteja vaikka olinkin joskus joutunut kenttäilemään sosiaalisen painostuksen alla.

Ai sen voi tehdä noinkin päin! Aina oppii ku vanhaks elää...

Minä jätin joskus raportin jättämättä kokonaan koska siihen ei oisi tullut yhtään tuntia ja vanhimmat tuli sitten tivaamaan että onko unohtunut jättää se. Kerroin, että opiskelun ja iltatyön vuoksi en ollut todella ehtinyt lainkaan kenttätyöhön ja työpaikkakin oli sellainen, ettei siellä työtovereiden kanssa joutanut keskustelemaan kun tauotkin saimme pitää vuorotellen. Kovasti painostivat yrittämään kovemmin tai miettimään pitäisikö työvuoroja vähentää tms. Jatkossa jätin "väärennettyjä" raportteja muutamalla tunnilla päästäkseni helpommalla, mutta tätä kesti vain muutaman kk:n ajan kunnes sain säästettyä takuuvuokrarahat ja muutin omaan asuntoon pois vanhempieni kodista ja jätin samalla järjestön.

Aina! Loppuaikoina en käynyt kentällä ollenkaan, vaan keksin muutaman tunnin raportoitavaa.

Jehovantodistajien vuosikirjan tilastotiedoistakin voi päätellä että suuri osa kenttätunneista on kynätunteja, ku tilastoista tiedetään että suomessa on vuodessa 3 miljoonaa kenttätyötuntia tehty ja kastettuja vajaa 300, kastetuista suuri osa kuitenki jt-perheistä.. joten ovityön kautta tapahtuneita kääntyneitä on äärimmäisen vähän. Päättelen itse tästä että jos ne 3milj tuntia ovat todellisia nii varmasti olis ollu enemmän kastettuja.

Joku kaverini laski että yhtä kastettua kohti on tehty kenttätyötä 9 vuotta.. aika tehotonta, varmasti hyvin suuri syy tuohon on kynätunnit.