Veljesseura.org

Laitettakoon lisäyksenä, että oon UUTn varapuheenjohtaja.

Tunnen suurta sympatiaa ja empatiaa teitä kaikkia kohtaan, jotka olette käyneet/käytte
läpi tätä samaa surua ja pettymystä ja erityisesti niitä kohtaan, jotka joutuivat olemaan mukana ilman valinnan mahdollisuutta. Arvostan jokaista tarinaa ja kunnioitan rohkeuttanne.
ISOkiitos.

mirjam123 kirjoitti:Olen ymmärtänyt että on aika antaa periksi realiteeteille,
etten pysty enää valehtelemaan itselleni sitäkään etteikö seuran toimintatavoissa
ole taivaisiin asti mätää, vaikka jt:nä olo kokonaisuudessaan oli helvetin BIG DEAL,
juuri tällä hetkellä olen yhtäaikaa surullinen ja iloinen siitä että menetin sekä totuuden
että valheen.

Kunnioitusta sinua kohtaan! Olet ollut rehellinen tosiasioiden edessä, vaikka tuo rehellisyys sattuukin. Ne ovat isoja asioita. Monet pitävät mieluummin silmänsä kiinni ja pyrkivät lakaisemaan nämä asiat maton alle. Se tuntuu tietysti turvallisemmalta, koska muutos on aina jotakin uutta ja tuntematonta. Lisäksi muutos on raskasta ja vaatii veronsa. Siksi on helpompi pysytellä vanhassa totutussa kiinni, ja näinhän se menee yleensäkin elämän eri asioissa.

Aivan erityisesti Jt-tyyppisestä kaikenkattavasta maailmankuvasta tuo muutos on niin totaalinen, ettei sitä kerralla kykene käsittelemään. Siksi asia kypsyykin monien mielissä (alitajunnassa) usein pitkiäkin aikoja, ennen kuin ihminen voi olla valmis käsittelemään näitä asioita tietoisesti.

Ilmeisesti homma menee niin, että mitä nuoremmasta asti on ollut todistaja, sitä vaikeampaa tuosta kuviosta on irtautua. Itse en ole saanut Jt-kasvatusta, vaan liityin todistajiin vasta nuorena aikuisena. Mutta tuntemani Jehovan todistajat, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Jt-perheessä, ovat kuvailleet asiaa minulle niin, että jehovantodistajuus leimaa heidän koko persoonaansa. Niinpä Jt-maailmasta luopuminen merkitsee ison osan itsestään pois lohkaisemista.

Vaikka nyt siis tiedätkin, ettei tuo oppi kestä tosiasioiden edessä eikä siinä merkityksessä ole totta, menee siihen oma aikansa, ennen kuin tunteesi pääsevät mukaan tämän ajatuksen kanssa. Sinä todellakin olet menettänyt osan itsestäsi, historiastasi.

Onneksi me ihmiset olemme kuitenkin loppujen lopuksi melko sopeutuvia otuksia. Hankimme jatkuvasti lisää tietoa meitä ympäröivästä maailmasta, ja aina uudet asiat vaikuttavat meihin. Sitä mukaa myös se vanha meissä kuolee, vähän kerrassaan. Se on kuin käärmeen nahan luontia, uusiutumista. Mutta juuri sitähän se elämä onkin.

Voimia sinulle!

Wau, kiitos samoin VT...heh, siis Voimantorni

mirjam123 kirjoitti:Tunnen suurta sympatiaa ja empatiaa teitä kaikkia kohtaan, jotka olette käyneet/käytte
läpi tätä samaa surua ja pettymystä ja erityisesti niitä kohtaan, jotka joutuivat olemaan mukana ilman valinnan mahdollisuutta. Arvostan jokaista tarinaa ja kunnioitan rohkeuttanne.
ISOkiitos.

Jännä, että tuota lahkoeroa voi ajatella niin eri tavoilla. Minulla ei ollut minkäänlaisia surua taikka pettymystä silloin kun erosin. Vapauden riemu ja paniikki olivat ne tunteet, joita silloin koin. Riemua siitä, että uskalsin olla rohkea ja pelkoa siitä, miten pärjään yksin, kun mulla ei ollut maailmallisia ystäviä ollenkaan. Seuraavaksi tuli tietenkin se järjettömän sietämätön yksinäisyys, joka onneksi helpotti kun löysin luopiosivut.
Suru tuli vasta vuosia myöhemmin ja taitaa olla nykyään aika usein mielessä kun luen näitä viestejä täällä.
Jokainen tyylillään ja mielensä mukaan. Jokaisen tarina on erilainen, vaikka lopulta ainakin tällä palstalla tosi samanlainen.

Itse olin mietiskellyt aikoinani asioita niin paljon että tuntui vain luontevalta eksyä sivustolle, oisko juurikin ollut h2o. Tutkein netin kautta yleensäkin mm. vedenpaisumuksen ja luomisopin todenperäisyyttä, tällaiset tieteelliset näkökannat olivat nuorena paljon mielessä. Sen lisäksi koin henkilökohtaisesti ettei seurakunnissa ollut sitä väitettyä muun maailman ylittävää veljellistä rakkautta mikä olisi ollut todiste pyhän hengen vaikutuksesta. Itse nimenomaisesti kärsein yksinjäämisestä, kutsun omia kokemuksiani jopa kiusaamiseksi, joka olisi voinut johtaa ikäviin asioihin jos en olisi koskaan oppinut että elämä on ihan mahdollista ja nautittavaa seurakuntien ulkopuolella. Ja että ihmiset eivät ole kaikki sellaisia kuin jt:t, kaikki eivät nauti toisten parjaamisesta ja hyljeksimisestä. Kiitän aidon totuuden oppimisesta ennen kaikkea kotiseurakuntaa! Se sai tutkimaan asioita ja kai se vedenpaisumuksen kertakaikkinen mahdottomuus ja evoluution loogisuus vs. ikuinen jumala joka ennen maapalloa vain steppaili tyhjyydessä, niin nämä saivat vakuuttumaan että puppuahan se on tässäkin kuten niissä tuhansissa muissakin uskonnoissa. On tietysti jokaisen oma asia mihin itse uskoo, kuten politiikankin laita, mutta sitä ehdotonta väitettä 'minun versio on ainoa totuus josta ei sovi väitellä ja jota ei saa vääräksi todistaa' niin sitä asennetta vihaan. Kuten todistajat sanovat, käytämme aivoistamme vain murto-osaa ja kapasiteetti on todiste siitä että joku haluaa meidän oppivan ikuisesti, niin toden totta, aivoja sopii ja PITÄÄ käyttää jo nyt, tässä elämässä. Mikään ei ole hienompaa kuin asioiden oivaltaminen!

Lainattu:
Sen lisäksi koin henkilökohtaisesti ettei seurakunnissa ollut sitä väitettyä muun maailman ylittävää veljellistä rakkautta mikä olisi ollut todiste pyhän hengen vaikutuksesta. Itse nimenomaisesti kärsin yksinjäämisestä, kutsun omia kokemuksiani jopa kiusaamiseksi, joka olisi voinut johtaa ikäviin asioihin jos en olisi koskaan oppinut että elämä on ihan mahdollista ja nautittavaa seurakuntien ulkopuolella. Ja että ihmiset eivät ole kaikki sellaisia kuin jt:t, kaikki eivät nauti toisten parjaamisesta ja hyljeksimisestä. Kiitän aidon totuuden oppimisesta ennen kaikkea kotiseurakuntaa!

Juuri näin. Tismalleen. Amen.

Joskus vuosia sitten eräs JT-vanhin kysyi minulta, että onko minun oikein yrittää viedä joidenkin ihmisten usko ja onnellisuus, vaikka "se ei menisikään ihan pykälään". Tarkoitti suomeksi sanottuna sitä, että vaikka ko. uskonto ei perustuisikaan muille kuin virheargumenteille ja vääristelylle, niin onko minun oikein sitten kertoa näistä asioista henkilölle, joka on onnellinen niiden vuoksi.

Tänä päivänä voin iloiten sanoa, että kyllä. Se on oikein. Jos uskonto perustuu huonoille argumenteille ja vääristelylle, niin ei ole mitään väärää korjata näitä kieroutumia. Minun mielestäni se on jopa moraalinen velvollisuus. Minulle totuus painaa enemmän kuin onnellisuus. Ja nyt ei saa vetää johtopäätöstä, että totuus ja onnellisuus jotenkin kumoavat toisensa, sitä en tietenkään tarkoita eikä se näin olekaan. Sanon vain, että mielummin kuulen totuuden vaikka se vähän kirpaisee kuin elän autuaana valheessa.

Olipas fiksu vanhin.
Tulee mieleen Matrix-leffasarja. Jos ei tiedä totuutta, niin on ihan kiva elää mielikuvitusmaailmassa. Kultakalakin on varmaan onnellinen akvaariossaan sen vuoksi, ettei tiedä miltä tuntuu elää luonnollisessa ympäristössä.

Mutta tarkoittaako se sitä, että totuus pitäisi salata, koska se saattaa satuttaa? Lahkossa on varmasti paljon ihmisiä, jotka ihan vilpittömästi rakastavat sitä uskontoa ja se heille suotakoon. He ovat valinneet mielestään viisaasti ja ovat onnellisia. Toisaalta on paljon lahkoon syntyneitä, joilla ei ole mitään käsitystä ulkopuolisesta maailmasta. Vähän kuin sammakko, joka syntyy kaivoon: Vettä riittää ja sapuskaa mahdollisesti, mutta ikinä ei näe muusta maailmasta muuta kuin sinisen taivaan taikka tähtitaivaan. Sitten jos joku tulee kertomaan sille sammakolle, että kaivon ulkopuolella on ihmeellinen maailma, niin sammakon isä suuttuu. Isän mielestä kertomukset uskomattoman suuresta maailmasta aiheuttavat pikkusammakolle pahaa mieltä, koska pikkusammakolle on aina opetettu, ettei maailmassa ole mitään muuta hyvää, kuin se kaivo. Mistä paha mieli lopulta johtuu? Siitäkö, että pikkusammakko saa tietää totuuden, vai siitä että pikkusammakolle on valehdeltu?

Lainaus:
Mistä paha mieli lopulta johtuu? Siitäkö, että pikkusammakko saa tietää totuuden, vai siitä että pikkusammakolle on valehdeltu?


Sekä että

Niin kauan kuin pikkusammakko on poissa kaivosta, hän ei ole poikani. T : Isi sammakko.

"Pikkusammakko kaivossa", loistava vertaus! Parempi ainakin kuin "herpesvirus pillussa".

Putkahti tässä mieleen sellainen ajatus, että kun Jehovan todistajat painottavat usein sanoja TOTUUS VAPAUTTAA TEIDÄT, niin eiköhän asia ole, että juuri järjestön opetuksista eroon päästyään, voi kokea todella vapautuneensa!

Enää ei tarvitse kantaa kaikenlaista turhaa painolastia ja totella ihmeelisiä opetuksia, joita ei voi selittää raamattuun perustuviksi.

Kaarmis kirjoitti:"Pikkusammakko kaivossa", loistava vertaus! Parempi ainakin kuin "herpesvirus pillussa".

Tässä vuosien varrella on tullut havaittua, mikä Kaarmiksella on hyvin usein mielessä