Veljesseura.org

Veli-Hopea kirjoitti:[En lähde vertaamaan todistajia ja Jonestownin uskontohommia keskenään...

Miksi mennä merta edemmäksi kalaan, Daavidin oksan David Koreshilla oli adventistitausta. Eli, aloitetaan ja leikitään, että tunnemme adventistitaustaisia daavidinoksalaisia ja toteamme:

"Olen tavannut daavidinoksalaisia usein ovellani. Kutsumme heidät yleensä keskusteluun ja kysymme, kahvitellaanko? Ja sitten jutellaan small talkkia, joka suomalaiselle tarkoittaa samaa kuin "kaunis ilma tänään". He ovat tavallisia, hiukan ujoja, yksinkertaiselta vaikuttavia ja vaatimattomia ihmisiä. On helvetin mukava vaihtaa mielipiteitä ja antaa heille tarvittavia raporttitunteja. Mutta ei, en ole kääntynyt, eivätkä he odotakaan muuta kuin raporttiaikaa. En minäkään heitä käännytä, koska he jättäisivät kahvin juomatta. Kunhan jutellaan epäoleellisia. Mitä kauheaa heissä on? En tiedä."*

Niin, ei sen enempää daavidinoksalaisia juttuja mutta joo. Kai siinäkin uskossa oli paljon mukavia ihmisiä, eivätkä kaikki ole kuten eräät jehovantodistajaäidit, jotka ovat ilmaisseet valmiutensa tappaa "luopiotyttärensä" jos Vt-seura näin ohjeistaisi.


* Kuolleita 4 ATF:n agenttia, 82 Daavidin oksan jäsentä. Haavoittuneita 16 ATF:n agenttia, 3 Daavidin oksan jäsentä.

Markku Meilo kirjoitti:En minäkään tiedä mitä varsinaisen kauheaa nimenomaan yksittäisissä mielenhallinnassa olevissa kultin jäsenissä on. Mutta en myöskään tiedä miksi he olisivat kritiikin ja arvostelun ulottumattomissa, etenkin silloin kun laiminlyövät moraalisen velvoitteen ottaa selvää asioista, joita uskonnollisena auktoriteettina tarjoavat vieraille uskottavaksi

JT-yksilöt voivat olla omalla tavallaan vilpittömiä, mutta samalla heille on mielestäni aika tyypillistä tietynlainen hengellinen laiskuus. Osittain tämä johtuu omahyväisestä asenteesta "mehän tiedämme jo, että tämä on totuus" (ja siitä johtopäätöksenä: mitäpä turhia päätään vaivaamaan yksityiskohdilla, sillä hallintoelin kyllä tietää kaiken tai ainakin enemmän kuin kukaan muu ja antaa ruokaa oikeaan aikaan valmiiksi pureskellussa muodossa Vartiotorniseuran julkaisuissa). Toisena seikkana on alitajuinen pelko siitä, ettei Vartiotornin Totuus kestäisikään lähempää tarkastelua - eikä tuo pelko tämänhetkisen käsitykseni mukaan ole lainkaan aiheeton.

Polyester kirjoitti:JT-yksilöt voivat olla omalla tavallaan vilpittömiä, mutta samalla heille on mielestäni aika tyypillistä tietynlainen hengellinen laiskuus.

Juuri tämä.

Vaikka olenkin äkkiä valmis puolustamaan esimerkiksi Jehovan todistajien oikeutta omaan hihhulointiinsa, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että en oikein pysty pitämään yksittäisiä todistajiakaan kovin suuressa arvossa. Uskonasioista puhuttaessa tapaamani todistajat osoittautuvat helposti henkisesti laiskoiksi roboteiksi, jotka toistelevat ulkoa opittuja fraaseja ymmärtämättä niitä aina itsekään. Ystävällisiä he ovat, aivan kuten rovasti sanookin, mutta tämäkin ystävällisyys rapisee aika nopeasti kun keskustelu ajautuu heidän oman agendansa ulkopuolelle ja pitäisi vastata kuulijan kysymyksiin. Kokeneemmat myyntitykit säilyttävät näissäkin tilanteissa roolinsa, mutta useiden kohdalla alta paljastuu myös silkka ja pohjaton omahyväisyys – aivan kuten sanoitkin. Olen joskus pohtinut, että olisiko tämä omahyväisyys jonkinlainen puolustusmekanismi, jolla tietoisesti tai tiedostamatta vältetään pohtimasta ikävikä kysymyksiä.

Sukututkija kirjoitti:Olen joskus pohtinut, että olisiko tämä omahyväisyys jonkinlainen puolustusmekanismi, jolla tietoisesti tai tiedostamatta vältetään pohtimasta ikävikä kysymyksiä.

Suattaapi se sitäkin olla. Itse muistan vaikean kysymyksen äärellä lähinnä pohtineeni, että kysymyksen esittäjä, raukkaparka, ei vain ymmärrä että meillä on Totuus™. Ja että tämä pelkästään siksi keskittyy kaikkeen epäoleelliseen. Epäoleelliseen, joka oli oikeasti tietenkin täysin oleellista, mikäli kyse olisi todella ollut Totuudesta.

Jonkinlainen ylimielisyyden ja omahyväisyyden miksaus noihin tilanteisiin siis eittämättä liittyi. Kun kokee, että omaa vastaukset maailmankaikkeuden suuriin kysymyksiin, niin siinä ei tavallisen maan matosen kysymykset tunnu missään - oli niihin vastauksia tai ei.

Itse muistan vaikean kysymyksen äärellä lähinnä pohtineeni, että kysymyksen esittäjä, raukkaparka, ei vain ymmärrä

Juu vähän samoilla linjoilla. Hommahan oli vallan helppoa koska minä olin aina oikeassa ja vastukseksikin valikoitui usein hyvin tietämättömät ihmiset. Jos joku tiesi jotain, se oli saatanan lähettiläs. No tällainenhan sai pikaa päivänjatkotoivotukset ja taas mentiin sen toivossa, että vähän tyhmempi tapaus sattus kohdalle. Sen voin sanoa että homma näiden tietäjien kanssa ei ollut kivaa.

Enpä mä oikein koskaan edes kuunnellut mitä muut sanoivat ja miksi olisin, mullahan oli asiasta jo totuus. Sama näkyy mielestäni monissa muissa jtssa nykyäänkin.

Sitten heräsin ja huomasin kaikista tyhmimmän olevan minä itse

Heh, sama juttu minulla oli. Sitä vain ihmetteli, kun se toinen ei ymmärrä sitten millään vaikka tämä asia on niin selvästi sanottu tässä. Eräs kenttäkaverini tapasi sanoa ovenavaajille usein (hän kohotti Raamatun kädessään ja heilutteli sitä) "Jos sä pystyt näyttämään mulle yhdenkin ristiriidan tästä kirjasta, mä lupaan heittää sen heti roskikseen!" Temppu toimi joka ikinen kerta, koska eihän tavalliset ihmiset osaa analysoida raamattua sillä tavalla. Tietyllä tavalla Todistajana ollessa "usko" oli kova, suorastaan horjumaton. "Usko" oli sitä, että oli aivopesty ja vakuuttunut siitä, että Seuran antamat selitykset olivat ainoita oikeita. Tällaista aivopestyn "uskoa" on vaikea ellei mahdoton murtaa, vaikka vastassa olisi millainen raamatunoppinut, teologi. Nimittäin jos niitä asiallisia, todella kovia vasta-argumentteja tuli (niitä tuli aina joskus) niihin suhtauduttiin aina tietyllä asenteella, joka mitätöi niiden arvon. Eli koskaan ei tarvinnut oikeasti miettiä oikeita kysymyksiä. Sellaista se "uskonelämä" oli.

Vaikka en itse ole koskaan ovilla ravannutkaan, niin tunnen niin hyvin viimeisten kirjoittajien kuvailemat tilanteet ja tunnot.

Eräänlainen ymmärrys syttyi sitten minunkin päässä, kun olin aikanaan vääntänyt erään todistajan kanssa oikein huolella jostain Raamatun lillukan varresta tyyliin jos jotakin vieritetään jonkun nähden, niin voidaanko samalla tehdä se sama hänen näkemättään tai jos on yön musta pimeys, niin sarastaako samaan aikaan aamu. Meni tovi ymmärtää, että jehovantodistamisessa kysymys on vain ja ainoastaan täysin sokeasta uskosta, ei mistään sen ihmeellisemmästä.

Yksilöinä heitä voisi sääliä, mutta ainakin omalla kohdalla sen estää nimenomaan tuo heidän rajaton omahyväisyytensä. Myöskään heidän vertaansa etsivä epäinhimillisyytensä tietyissä tilanteissa ei ainakaan minussa herätä ensimmäisenä säälintunteita. En osaa sanoa jos heitä nyt suoranaisesti halveksinkaan, mutta kuinka se nyt ensimmäisenä mieleen tulikin.

Asian muutoin keskustelussa ollessa niin ja näin, todettakoo HS:n kirjoituksen olleen hyvin esillä Jehovan todistajien keskuudessa ja sitä hehkutetaan. Asialla on tietenkin sekin puoli, ettei firmalla voi mennä kovin hyvin, jos yhden rovastin sanomalla on noinkin suuri hypetysarvo.

Nooh. Kerrankin saattavat Jehovan todistajat ihan totuudellisesti mennä oven taa pimputtelemaan ja kertoa avaajalle, että vallan luterilainen rovastikin on heidän puolellaan ja todistaa vainosta, mikä meihin kohdistuu, sillä ilmi selvää vainoahan tämä on, mitä kokea ovat saaneet median otettua joitakin faktoja esille.

Ja totta vieköön, tätä tilaisuutta kyllä käytetään jo. En voi yhtyä rovastin ajatukseen, että kirkossa ketään jehovaksi haukutaan. Kenties ehkä jossain yksittäisessä seurakunnassa, mikäli itse siihen aihetta antaa.

Kyllä kai rovasti on sanonut teidän kuin meidänkin puolestamme sanan silloin kuin hän on monien muiden rehtiin ihmisten tavoin ääneen tai mielessään lausunut ajatuksensa "ahdistettujen ja sorrettujen ja poljettujen, väärinymmärrettyjenkin puolesta".
Room.12:18-21 ohje on hyvä.

Pro et contra kirjoitti:Room.12:18-21 ohje on hyvä.

Oikein hyvä ohje. Miksi sitä ei sovelleta omiin eronneisiin tai erotettuihin lapsiin. Siksi, että seurakunta pysyisi puhtaana ja koska U&YO niin sanoo. Omat lapset ovat siis viahamiehiäkin pahempia.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Asian muutoin keskustelussa ollessa niin ja näin

Niin, miten sen nyt ottaa. Rovasti kertoi oman käsityksensä ja tuli nähdäkseni samalla yleistäneeksi sen yleiseksi toteamukseksi. Tällaisessa tilanteessa katson, että voi aivan hyvin kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteensä, joka tietysti perustuu omiin kokemuksiin ja omiin henkilökohtaisiin tuntemuksiin.

Minun mielestä henkilöitä, joka kulkevat viattomien ihmisten ovilla ja toreilla kauppaamassa tuotetta, jonka käyttö pahimmillaan voi johtaa kuolemaan, ei oikein voi luonnehtia esimerkiksi tavallisiksi ja mukaviksi ihmisiksi. Mutta mielipide on kuin perse, jokaisella on omansa.

Oliko oikein käyttää termiä halveksunta puhuttaessa henkilöstä tai ihmisryhmästä? Makuasia ja tietyn varauksen jätinkin sen suhteen. Kuitenkin halveksunta oli ensimmäinen joka tuli mieleen siksi, että todistajien tuotteen käytöstä voi olla käyttäjälleen haittaa, jopa äärimmäistä haittaa, ja tällaisen tuotteen tahallinen kauppaaminen kuluttajille on mitä suurimmassa määrin kyseenalaista, kuten sanottu, ehkä jopa halveksittavaa.

Näin jälkikäteenkään asiaa uudelleen pohtiessa en katso sanavalintaa täysin virheelliseksi, vaikka tänään voisinkin puhua dissaamisesta. Ehkä se antaisi sopivaa tulkinnanvaraa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Asian muutoin keskustelussa ollessa niin ja näin, todettakoo HS:n kirjoituksen olleen hyvin esillä Jehovan todistajien keskuudessa ja sitä hehkutetaan. Asialla on tietenkin sekin puoli, ettei firmalla voi mennä kovin hyvin, jos yhden rovastin sanomalla on noinkin suuri hypetysarvo.

Yllättävää (not), että Jehovan todistajat ottavat huomioon ainoastaan heihin myönteisessä valossa tulevat uutiset. Kysyppä, että onko Jehovan todistaja lukenut ne useat eri artikkelit jotka käsittelivät heitä kriittisessä valossa, niin vastaus on että ei, tai hyvin vähän vilkaistu vain.

Masterpiece kirjoitti:Yllättävää (not), että Jehovan todistajat ottavat huomioon ainoastaan heihin myönteisessä valossa tulevat uutiset. Kysyppä, että onko Jehovan todistaja lukenut ne useat eri artikkelit jotka käsittelivät heitä kriittisessä valossa, niin vastaus on että ei, tai hyvin vähän vilkaistu vain.

En näe tässä mitään yllättävää, vaan aivan normaalia toimintaa. Mutta lienen ensimmäinen, jota on pyydetty poistumaan lehtitelineen edestä. Hupaisia nämä Lieksan tytöt.

Mut häädettiin jo viime kesänä pois lehtitelineiltä