Pro et contra kirjoitti:
Miksi muuten "silloin tulee loppu" kun kaikki alkaa olla hyvin ( 1Kor 15:24-25 ) ja Valtakunta on valmis luovutettavaksi ? Tämä mua on askarruttanut pitempäänkin ja tätä tulee vielä tutkia lisää mistä "lopusta" Paavali tässä puhuu?
Markku Meilo kirj:
Miksi tehdä Raamattuun liittyvistä asioista tarkoituksella vaikeampia kuin mitä ne Raamatussa ovat. UT:n väelle loppu oli heidän elinaikaansa sijoittuva tapahtumasarja, hehän elivät (jälleen Raamatun mukaan) lopun aikaa ja kiihkeää odotusta päästä kohtaamaan Jeesus yläilmoissa. Samoin (edelleen Raamatun mukaan) antikristuksia oli zoomailtu olevan liikkeellä jne.
Paavalin ja seurakuntien odotteista ei tarvinne olla montaa mieltä, Jeesusta he odottivat ja tuomiopäivän mukanaan tuomaa ylösnousemusta sekä muuttumista Jeesuksen kaltaisuuteen.
Sitä mukaa kun Jeesuksen lupaus osoittautui ajan kuluessa katteettomaksi UT:n porukalle, niin heidän odotusintonsa laantui havaittavasti. UT:n porukan merkittävin tekohengitys ja uskonpönkitys olikin sitten Ilmestyskirja, jossa Jeesuksen paluuta pikaistutettiin pian-sanalla kirjan alussa, välissä ja lopussa.
En sanoisi laantuneen, siitä on todisteena ne tuhannet marttyyrit jotka olivat valmiita kuolemaan uskonsa ja Herransa puolesta, itseasiassa todettakoon että odotus kuuluu Jeesuksen jättämään oppiin oleellisena teologisena rakenteena, on tärkeää huomata ettei Jeesus itsekään "tiedä päivää eikä hetkeä"!
Eli Pave puhuu lopusta, jonka itsekin havaitsi Jeesuksen lupauksen pohjalta katteettomaksi, mutta jota loppua hän sen estämättä markkinoi niin tehokkaasti, että siihen uskotaan edelleen. Siis aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi vuoden 1975-fiaskon kokeneet jehovantodistajat jatkavat samaa laulua edelleen, parhaimmillaan kieltäen (luetaan valehdellen) sitä kysyvälle kokemuksensa.
Miten niin havaitsi katteettomaksi, Jeesushan oli ilmestynyt hänelle? Tietysti on helpompi selittää Paavalin uskoontuloon liittyvät ilmestykset ja tapahtumat joko valheeksi tai vaikka hulluudeksi mutta nuo eivät selitä sitä etevä teologiaa joka Paavalin kynästä lähteneenä tunnetaan edelleen "kristinuskona" , uskona Kristukseen.
"Kristinoppi" on luettavissa ja tulkittavissa miltei jokaisen ulottuvilla ja tuohon oppiin kuuluu yhtenä tärkeänä osana Jumalan valtakunnan kuninkaan Jeesuksen paluulupauksen mukainen odotus.
Paavali kuoli ennen kuin hän ehti nähdä vihollisensa kuoleman poistaminen, hän ei myöskään nähnyt Jeruslemin ja temppelin tuhoa, hän ei nähnyt Jeesuksen ennustamien merkkien toteutumista mutta silti hän on rohkea ja sanoo että näitä pitää odottaa.
- vuoteen - 75 on liittynyt odotuksia, itseasiassa Paavalin olisi voinut olettaa ottaneen esiin Adamin luominen ja siihen liittyvän ajanlaskun mikäli tuolla seikalla olisi merkitystä Jeesuksen paluun tai tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen suhteen vaan ei, sillä ensinnäkään Paavalilla ei ole käsittääkseni hajuakaan koko tuhatvuotisesta valtakunnasta sillä vasta kun apostoli Johanneksen kautta saatu Ilmestys tuli tietoon niin tuhatvuotisen valtakunnan käsite tuli osaksi kristinuskoa, siis n. 60-vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Paavali ei Juutalaisena ja huolimatta huomattavasta oppineisuudestaan, odottanut tuhatvuotista valtakuntaa vaan Jeesuksen paluuta tuomarina pyhien enkeleliensä ja uskollisten pyhiensä kanssa kuten hän itse; Paavali kirjoittaakin. Se oli Paavalin usko mun käsittääkseni, se oli myös hänen välittämänsä pelastussanoma pakanoille kuin Juutalaisillekin.
Paavalilla ei olisi ollut myöskään perusteita laskea vuoteen 1914 liittyviä aikalaskelmia sillä häneltä puuttui lähde jonka antamalla tuella voidaan ylipäätään laskea "päivä vuotta kohden", toki Paavali tietenkin tiesi että "Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat ja tuhat kuin yksi" kuten hän toteaakin mutta hänellä ei ollut kaikkia osia laskutoimitukset tekemisen perusteiksi.
On kuitenkin todettava että Paavalille näytettiin asioita tulevaisuudesta ja hänelle "kerrottiin asioita joista ei ole lupa puhua" mutta liittyivätkö ne 1000-vuotisen valtakuntaan on todentamatta.
Jos jeesusliike olisi jäänyt ilman Paavalin ponnistuksia, niin liike olisi nyykähtänyt siihen ja todennäköisimmin Jeesuksen katteeton lupaus olisi nykyään pelkkää historiamateriaalia lähinnä alan tutkijoille.
Paavalin vaikutus on huomattava, häntä ei tule kuitenkaan pitää ylimpänä auktoriteettina vaan hän tulee Jeesuksen jälkeen. En olisi varma että "Jeesusliike" olisi jäänyt pelkäksi marginaalihuomautukseksi Juutalaisuuden historiassa vaikka Paavalin panos olisi jäänytkin vähemmän merkittäväksi sillä eri tulkinnat Jeesuksen opeista olivat jo hänen aikanaan voimissaan Gnostilaisina liikkeinä, on hyvä muistaa että Juutalaisten, niin kreikan kuin arameankielisten hyvän luku ja kirjoitustaidon johdosta Jeesuksesta kertovat kirjoitukset levisivät "evankeliumeina" ympäri tuolloisen maailman, Nikeassahan noita oli jo karsittava paljouden ja ilmeisestikkin eriävien painotustensa vuoksi?
Jeesuksen opetuksissa on ollut kuten edelleen on jotakin erityisen vetoavaa niin että ne ovat säilyneet halki vuosituhanten. Budha on tavallaan Jeesusta vastaava opettaja ja hänenkin jalanjäljissään kuljetaan edelleen.
myös profeetta Mohammedin perintö on edelleen elinvoimainen joten kun opettajalla on tarpeeksi karismaa hän saa sijansa maailman suurten uskontojen joukossa mutta poikkeuksellista tämä kieltämättä on.
Tuli mieleen kumpaako pidettäisiin karismaattisempana: Jeesusta vaiko Paavalia jos he olisivat nyt täällä?