Veljesseura.org

Tienhaara kirjoitti:En myöskään ole katkera Jehovan todistajille, siitä ei mielestäni ole hyötyä.

Tuo katkeruuskortti otetaan esille lähinnä silloin kun Vt-opin puolustaminen käy muulla tavalla mahdottomaksi.

Asia ei ole myöskään aina niin mustavalkoista.

Mustavalkoisuuden hylkääminen on vääjäämätön osa Vt-kultista poistumista.

Markku Meilo kirjoitti: Tuo katkeruuskortti otetaan esille lähinnä silloin kun Vt-opin puolustaminen käy muulla tavalla mahdottomaksi.

Jep, katkeroitumisesta ei mielestäni ole mitään hyötyä. Turha jäädä nyyhkyttämään, mitä on tapahtunut. Nyt on syytä mennä eteenpäin. Sitä paitsi moni asia on ollut minunkin lapsuudessani hyvin eikä myöskään Jehvan todistajat ole läpeensä pahoja, uskonnosta löytyy hyviäkin puolia. Turha siis vetää ylleen mitään marttyyrin viittaa. Kaikilla on ollut elämässään omat vaikeutensa. Sen puolesta tällaiset vertaistukiryhmät ovat kivoja, että näissä on samankaltaisten kokemusten omaavia ihmisiä.

Markku Meilo kirjoitti: Mustavalkoisuuden hylkääminen on vääjäämätön osa Vt-kultista poistumista.

Totta, JT-elämähän on hyvin mustavalkoista. Sen piiristä poistuttuaan silmät aukeavat huomaamaan, että lähes asialla kuin asialla on monta puolta. Mikään ei olekaan niin yksinkertaista. Siinä kai se haaste onkin. Toisaalta on kuitenkin hienoa, että saa käyttää omaa järkeään. Täytyy vain opetella tekemään itsenäisiä päätöksiä ja seisomaan päätöstensä takana. Toisaalta tarpeen tullen täytyy olla valmis myöntämään, että on tehnyt väärän päätöksen. Virheen myöntäminen saattaa myös tuottaa ex-JT:lle ongelmia, koska aiemmin tekemisistään/tekemättä jättämisistään on tavallaan ollut vastuussa Jumala/järjestö. He sanelevat kuitenkin, mitä JT tekee.

Toisaalta tarpeen tullen täytyy olla valmis myöntämään, että on tehnyt väärän päätöksen. Virheen myöntäminen saattaa myös tuottaa ex-JT:lle ongelmia, koska aiemmin tekemisistään/tekemättä jättämisistään on tavallaan ollut vastuussa Jumala/järjestö. He sanelevat kuitenkin, mitä JT tekee.

Itse ex-jtnä minkään myöntäminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Todistajana se vasta vaikeaa oli myöntää tehneensä virheitä ,saati olisi jostakin myöntänyt olevansa väärässä. Aina piti näytellä olevansa parempi kuin oli.

Voin myöntää virheeni ja voin myöntää olevani väärässä. Ei haittaa yhtään koska minulla on oikeus siihen. Se on itseasiassa helppoa.Ensimmäistä kertaa minä olen minä ja minä saan olla minä ilman että mikään taho pakottaa minua näyttelemään jotain muuta.

Jtnä ei voi myöntää mitään negatiivista koska se pilaa helposti ulkokultaisen , mutta tämän "edustavan" olemuksen.

On vapauttavaa kun saa olla väärässä. Ei edes tarvitse valehdella itseään ulos kiusallisista uskontokeskeisistä keskusteluista.

Veli-Hopea kirjoitti: Itse ex-jtnä minkään myöntäminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Todistajana se vasta vaikeaa oli myöntää tehneensä virheitä ,saati olisi jostakin myöntänyt olevansa väärässä. Aina piti näytellä olevansa parempi kuin oli.

Niin, ehkä tuokin on vähän yksilöllistä. Joillain saattaa jäädä päälle se, ettei ikinä saa olla missään väärässä eikä saa tehdä virheitä. Aina pitäisi olla täydellinen ja osata kaikki. Itsellä ainakin on vähän tällaisia piirteitä. Siitä olen kovasti yrittänyt pyrkiä eroon. Toki, niin kuin on puhetta ollut, luonnekin vaikuttaa asiaan.

Aina pitäisi olla täydellinen ja osata kaikki. Itsellä ainakin on vähän tällaisia piirteitä. Siitä olen kovasti yrittänyt pyrkiä eroon.

No mutta sehän on jo voitto jos itse on huomannut
"ongelman". Me vaan ollaan niin pikkuruista tässä maailmankaikkeudessa. Ei tarvi olla parempi tai " oikeassa " . me ollaan just hyviä näin

Mä olin jehovantodistajana aina parempi ihminen kuin muut. Tiesin uskosta ja raamatustakin kaikki.

Nyt voi sanoo rehellisemmin että en mä sen parempi oo kun kukaan muukaan enkä raamatustakaan tiedä just yhtään mitään

Yhden asian mä kyllä tiedän, kaikki me täällä forumilla olevat ollaan hyviä ihmisiä. Paljon on koettu ja iskuja otettu vastaan, mutta niin vaan on selvitty.

Jokainen dominoiva ihmissuhde tekee ton saman lamaannuksen, tunteen, ettei osaa eikä tajua mitään itse. Uusien juttujen oppiminen vie aikaa, mulla meni sellanen 5-6 vuotta, että opin taas uudelleen uskomaan itseeni.
Sitten tulee se vaihe kun haluaa kokeilla ihan kaikkea mahdollista ja uuvuttaa itsensä sillä ja sit lopulta tulee tämmönen tylsimys siinä 10 vuoden kohdalla että eikun jatkamaan

Tienhaara kirjoitti:Jep, katkeroitumisesta ei mielestäni ole mitään hyötyä.

Illan Silminnäkijässä oli SVT:n Uppdrag granskning toistona, siinä kaksi äitiä kertoi kumpikin huumeisiin kuolleesta pojastaan. Molemmissa tapauksissa tuntui ilmeiseltä, etteivät virkahenkilöt ja muu porukka olleet toimineet asiallisesti. Loppuvaiheessa toinen äiti sanoi, että ei ole katkera vaan kiukkuinen. Minusta hieno sanavalinta ja tekee katkeruus-sanasta vähemmän tarpeellisen.

Markku Meilo kirjoitti: Illan Silminnäkijässä oli SVT:n Uppdrag granskning toistona, siinä kaksi äitiä kertoi kumpikin huumeisiin kuolleesta pojastaan. Molemmissa tapauksissa tuntui ilmeiseltä, etteivät virkahenkilöt ja muu porukka olleet toimineet asiallisesti. Loppuvaiheessa toinen äiti sanoi, että ei ole katkera vaan kiukkuinen. Minusta hieno sanavalinta ja tekee katkeruus-sanasta vähemmän tarpeellisen.

Näinpä, yleensä katkeroitumisesta ei ole hyötyä. Sen sijaan saa kyllä olla suuttunut, kiukkuinen, vihainen tms. Kaikkea ei pidä myöskään vain kiltisti hyväksyä.