Veljesseura.org

Juu, mutta minkä toinen huumorina sanoo, voi vastaavaa satuttaa syvästi, ja siksi henkilökohtaisten asioiden liittämisessä huumoriin pitäisi olla äärimmäisen varovainen.

Oma kokemukseni on syvä haava sielussani vuosia vanhasta lauseesta; minulle todella tärkeä ihminen sanoi, ettei uskoni ole oikeaa. Pahin loukkaus, jonka olen kokenut, ja olen kokenut niitä niin paljon...tarvittaisiin toinenkin palsta kertomiseen...

stigma kirjoitti: Usko ja uskonto on niin henkilökohtaisia asioita, että yhtä hyvin voi sitten haukkua päin näköä muista henk.koht ominaisuuksista.

Sepä vasta olisikin hienoa jos usko ja uskonto olisivat ja pysyisivät henkilökohtaisina asioina. Jos näin toimittaisiin niin tämäkin sketsi olisi jäänyt syntymättä. Kun tullaan suureen ääneen julistamaan hurahtaneisuuttaan ja houkuttelemaan muita mukaan, on syytäkin varautua pikku piikittelyyn.

Näin uskottoman näkövinkkelistä on välillä vaikea ymmärtää miksi tietyt jutut pitäisi suojella kritiikiltä ja huumorilta. Jos joku vaikka kertoo nähneensä tontun vilahtavan saunan taakse, voi sille kommentille joukolla hymähdellä. Jos tontun tilalle vaihtaa Jeesuksen tai Allahin, niin pitäisi pitää naama peruslukemilla ja vielä nyökkäillä ymmärtäväisesti.

pahkeinen kirjoitti:

stigma kirjoitti: Usko ja uskonto on niin henkilökohtaisia asioita, että yhtä hyvin voi sitten haukkua päin näköä muista henk.koht ominaisuuksista.

Sepä vasta olisikin hienoa jos usko ja uskonto olisivat ja pysyisivät henkilökohtaisina asioina. Jos näin toimittaisiin niin tämäkin sketsi olisi jäänyt syntymättä. Kun tullaan suureen ääneen julistamaan hurahtaneisuuttaan ja houkuttelemaan muita mukaan, on syytäkin varautua pikku piikittelyyn.

Näin uskottoman näkövinkkelistä on välillä vaikea ymmärtää miksi tietyt jutut pitäisi suojella kritiikiltä ja huumorilta. Jos joku vaikka kertoo nähneensä tontun vilahtavan saunan taakse, voi sille kommentille joukolla hymähdellä. Jos tontun tilalle vaihtaa Jeesuksen tai Allahin, niin pitäisi pitää naama peruslukemilla ja vielä nyökkäillä ymmärtäväisesti.

Ero on yleisesti tunnetun satuolennon (myös uskovilla) ja toiselle tärkeän Jumalolennon välillä. Voithan verrata sitä vaikka meseen, jos helpottaa ajatusta. Ateisti mesessään varmasti palvoo sitä kotteroaan

stigma kirjoitti: Ero on yleisesti tunnetun satuolennon (myös uskovilla) ja toiselle tärkeän Jumalolennon välillä. Voithan verrata sitä vaikka meseen, jos helpottaa ajatusta. Ateisti mesessään varmasti palvoo sitä kotteroaan

Ei oikeastaan helpota ajatusta. Saat nauraa autolleni, en loukkaannu. Se, että joku pitää jotakin satuolentoa totena, on hänen ongelma. Jos minulla olisi joku vastaava loukkaantumisen aihe, vaikkapa henkilöauto, pohtisin tilannetta, siis omaa loukkaantumisherkkyyttäni, ongelmana sen sijaan että vaatisin jokaista vastaantulijaa muokkaamaan käytöstään sen mukaan.

pahkeinen kirjoitti:

stigma kirjoitti: Ero on yleisesti tunnetun satuolennon (myös uskovilla) ja toiselle tärkeän Jumalolennon välillä. Voithan verrata sitä vaikka meseen, jos helpottaa ajatusta. Ateisti mesessään varmasti palvoo sitä kotteroaan

Ei oikeastaan helpota ajatusta. Saat nauraa autolleni, en loukkaannu. Se, että joku pitää jotakin satuolentoa totena, on hänen ongelma. Jos minulla olisi joku vastaava loukkaantumisen aihe, vaikkapa henkilöauto, pohtisin tilannetta, siis omaa loukkaantumisherkkyyttäni, ongelmana sen sijaan että vaatisin jokaista vastaantulijaa muokkaamaan käytöstään sen mukaan.

No, on olemassa yleisesti hyväksyttävät/ ei-hyväksyttävät asiat. Toisen kunnioitus kuuluu niihin aatteisiin, joita niiden yhteydessä käsitellään.

stigma kirjoitti: No, on olemassa yleisesti hyväksyttävät/ ei-hyväksyttävät asiat. Toisen kunnioitus kuuluu niihin aatteisiin, joita niiden yhteydessä käsitellään.

Näinhän se menee. Siksi ne uskonasiat olisi hyvä pitää omana tietonaan. Jos Jeesus tai muu yliluonnollinen ja supervoimat omaava olio kokee tulevansa loukatuksi, hän varmaan pitää itse puoliaan. Ei siihen uskiksia tarvita. Ihmisten kunnioitus puolin ja toisin pitäisi olla itsestään selvyys, mutta tiedän suuriakin uskovien joukkoja jotka pitävät eri tavalla uskovia ja uskonnottomia roskasakkina.

pahkeinen kirjoitti:

stigma kirjoitti: No, on olemassa yleisesti hyväksyttävät/ ei-hyväksyttävät asiat. Toisen kunnioitus kuuluu niihin aatteisiin, joita niiden yhteydessä käsitellään.

Näinhän se menee. Siksi ne uskonasiat olisi hyvä pitää omana tietonaan. Jos Jeesus tai muu yliluonnollinen ja supervoimat omaava olio kokee tulevansa loukatuksi, hän varmaan pitää itse puoliaan. Ei siihen uskiksia tarvita. Ihmisten kunnioitus puolin ja toisin pitäisi olla itsestään selvyys, mutta tiedän suuriakin uskovien joukkoja jotka pitävät eri tavalla uskovia ja uskonnottomia roskasakkina.

Minä yritän toimia toisia ihmisiä kohtaan siten, kun toivoisin minua kohtaan toimittavan. Niin siviilissä kun työssäni.

stigma kirjoitti:...minulle todella tärkeä ihminen sanoi, ettei uskoni ole oikeaa...

Niin kauan kun uskostaankin (siis järjestetty uskonto sitten erikseen) kertoilee vähänkään tarjoilumielessä, on syytä varautua kritiikkiin jo ihan terminologiankin tasolla. Nk. oikeaa uskoa kaupataan hyvin laajalti ja sen termin uskonsisältö edellyttäisi edes jonkintasoista yleistä sopimusta tai hyväksyntää. Toistaiseksi se on samalla tasolla kuin taide, kaikki mitä taiteilija taiteeksi väittää on taidetta, ellei esimerkiksi poliisi päätä toisin. Tuo nk. oikea usko on nimenomaan uskonnoissa kiihkoilijan lyömäase toisen uskonnon oikeassa uskossa olevaa kiihkoilijaa vastaan.

Se vaan lisäkseni menee monen muunkin uskonnottoman kohdalla niin, että me käytämme helposti ilmaisuvapauttamme kun siihen tarjoillaan mahdollisuus. Kaikkein vähiten meitä kiinnostaa kenenkään henkilökohtaiset uskonnolliset ajatukset, joita ei tuoda kaupan sanoin tai käytöksellä. Ystävyys tai parisuhde edellyttääkin sitten ihan omaa kestävyyskerrointa.

stigma kirjoitti:Minä yritän toimia toisia ihmisiä kohtaan siten, kun toivoisin minua kohtaan toimittavan. Niin siviilissä kun työssäni.

Minäkin toivoisin esimerkiksi jehovantodistajien korjaavan tai oikovan väärinesityksiäni samalla perusteellisuudella, jolla minä käsittelen Vt-seuran menoa.

Markku Meilo kirjoitti:Kaikkein vähiten meitä kiinnostaa kenenkään henkilökohtaiset uskonnolliset ajatukset, joita ei tuoda kaupan sanoin tai käytöksellä.

Tässäpä se pointti piileekin. Minulle rokotuksen uskonnon kauppamiehiä vastaan antoi Uolevi Urhonpoika Muroma, jonka ensimmäisellä matkallani tällä pakanamaalla kohtasin 1967. Tarjosin tälle karismaattisen liikkeen kolportöörille yösijan asunnostani ja tästä minulle kiitollisena alkoi oitis tivaamaan, olenko "elävässä uskossa" Jeesukseen. Siis vanha äijä minulta 19-vuotiaalta, joka vasta praktiikkaani harjoittelin.

Tuon jälkeen olen visusti varonut kolportöörejä asuntooni majoittamasta, oli sen verran ahdistava ja ärsyttävä kokemus.

Markku Meilo kirjoitti:

stigma kirjoitti:...minulle todella tärkeä ihminen sanoi, ettei uskoni ole oikeaa...

Niin kauan kun uskostaankin (siis järjestetty uskonto sitten erikseen) kertoilee vähänkään tarjoilumielessä, on syytä varautua kritiikkiin jo ihan terminologiankin tasolla. Nk. oikeaa uskoa kaupataan hyvin laajalti ja sen termin uskonsisältö edellyttäisi edes jonkintasoista yleistä sopimusta tai hyväksyntää. Toistaiseksi se on samalla tasolla kuin taide, kaikki mitä taiteilija taiteeksi väittää on taidetta, ellei esimerkiksi poliisi päätä toisin. Tuo nk. oikea usko on nimenomaan uskonnoissa kiihkoilijan lyömäase toisen uskonnon oikeassa uskossa olevaa kiihkoilijaa vastaan.

Se vaan lisäkseni menee monen muunkin uskonnottoman kohdalla niin, että me käytämme helposti ilmaisuvapauttamme kun siihen tarjoillaan mahdollisuus. Kaikkein vähiten meitä kiinnostaa kenenkään henkilökohtaiset uskonnolliset ajatukset, joita ei tuoda kaupan sanoin tai käytöksellä. Ystävyys tai parisuhde edellyttääkin sitten ihan omaa kestävyyskerrointa.

En kertonut uskostani hänelle silloin mitään, en juuri muutoinkaan. Hänen mielipiteensä johtui siitä, etten juokse kirkossa alvariinsa.

Loukkaantumisesta vielä jatkaisin hieman. Omien kokemusten ja havaintojen perusteella herkimmin loukkaantuvat epävarmat ihmiset sekä tavalla tai toisella luonnevikaiset. Narsistiset tyypit ovat oikein erikoistuneet loukkaantumaan.

Liittyykö uskovaisen loukkaantuminen perimmältään siihen, että uskoja itsekin jollain tasolla pelkää kuplansa puhkeavan?

Jehovan todistajat ovat rakennelleet aikamoisen opillisen sekamelskan (kuten moni muukin lahko ja uskonto) ja olen huomannut että sitä ei oikein voi järkiargumentein puolustaa sen millään tasolla. Niinpä julistaja lähtee oveltani aikamoisen tunnekuohun valtaamana eikä palaa lupaamiensa todisteiden kanssa.

Itse tunnen useita uskovia ja ihailtavin (mutta samalla typerä) asenne on eräällä islaminuskoisella. Aina kun nauran hänen hölmöille tavoilleen hän yksinkertaisesti toteaa että hän uskoo näin ja sinä noin. Ikinä ei väitellä eikä loukkaannuta puolin tai toisin.

pahkeinen kirjoitti:Loukkaantumisesta vielä jatkaisin hieman. Omien kokemusten ja havaintojen perusteella herkimmin loukkaantuvat epävarmat ihmiset sekä tavalla tai toisella luonnevikaiset. Narsistiset tyypit ovat oikein erikoistuneet loukkaantumaan.

Liittyykö uskovaisen loukkaantuminen perimmältään siihen, että uskoja itsekin jollain tasolla pelkää kuplansa puhkeavan?

Jehovan todistajat ovat rakennelleet aikamoisen opillisen sekamelskan (kuten moni muukin lahko ja uskonto) ja olen huomannut että sitä ei oikein voi järkiargumentein puolustaa sen millään tasolla. Niinpä julistaja lähtee oveltani aikamoisen tunnekuohun valtaamana eikä palaa lupaamiensa todisteiden kanssa.

Itse tunnen useita uskovia ja ihailtavin (mutta samalla typerä) asenne on eräällä islaminuskoisella. Aina kun nauran hänen hölmöille tavoilleen hän yksinkertaisesti toteaa että hän uskoo näin ja sinä noin. Ikinä ei väitellä eikä loukkaannuta puolin tai toisin.

Minun mieleni pahoitti se, että vain hänen tapansa toimia oli oikein. Miksi en olisi aivan varma uskostani, vaikken siitä meteliä pidäkään.

stigma kirjoitti: Minun mieleni pahoitti se, että vain hänen tapansa toimia oli oikein. Miksi en olisi aivan varma uskostani, vaikken siitä meteliä pidäkään.

Kuvaamassasi tilanteessa olisin ehdottomasti puolellasi. Silti minun on vaikea ymmärtää syvää loukkaantumista. Todennäköisesti olisin itse kehottanut työntämään näkemyksensä syvälle sinne mihin aurinko ei paista.

Asioista, eli näissä ympyröissä uskonnoista ja opinkappaleista, pitää saada puhua vapaasti, kriittisesti ja vaikka huumorin keinoin. Se ei tarkoita sitä, että kenelläkään olisi oikeutta sanoa mitä toisen pitää tuntea tai uskoa.

pahkeinen kirjoitti:

stigma kirjoitti: Minun mieleni pahoitti se, että vain hänen tapansa toimia oli oikein. Miksi en olisi aivan varma uskostani, vaikken siitä meteliä pidäkään.

Kuvaamassasi tilanteessa olisin ehdottomasti puolellasi. Silti minun on vaikea ymmärtää syvää loukkaantumista. Todennäköisesti olisin itse kehottanut työntämään näkemyksensä syvälle sinne mihin aurinko ei paista.

Asioista, eli näissä ympyröissä uskonnoista ja opinkappaleista, pitää saada puhua vapaasti, kriittisesti ja vaikka huumorin keinoin. Se ei tarkoita sitä, että kenelläkään olisi oikeutta sanoa mitä toisen pitää tuntea tai uskoa.

En ehkä oikein osaa selittää. Hän oli ihminen, jolle ennen sitä olisin antanut pääni pantiksi. Myöhemmin tajusin hänen mitätöivän ja arvostelevan kaiken tekemiseni.