Veljesseura.org

a

Aamu kirjoitti:Se ei mielestäni ole totta että lukioon mennään vain saamaan lisäaikaa ammatinvalintaan, kuten am-ha·’a’rets väitti. Minulla oli lukioon mennessä hyvin selvä kuva siitä mihin AMK:uun (!) haluan, mutta kaikesta lukiossa oppimastani on ollut hyötyä, jos ei muuten, niin asenne ja opiskelutekniikka on sitten kohdallaan.

Olet oikeassa. Tämähän on vain sellainen sanonta. Jos aikoo esimerkiksi kaupalliselle alalle niin lukio on silloin oiva valinta. Tietysti jos on selvänä mielessä mitä tekee isona niin silloin ammattikoulusta taas saa sen käytännönkokemuksen ja se on mielestäni arvokkaampaa kuin yleinen lukioinformaatio.

Ja esimerkiksi rakennusalalla monessa suhteessa olisi paljon hyödyllisempää, että ne, jotka haluavat esimerkiksi rakennusmestareiksi kävisivät ensin ammattikoulun (siis lukion sijasta tai sitten yhdistetyn lukio+amis) ja sitten ammattikorkean, koska niitä kädettömiä rakennusmestareita, jotka eivät tiedä mistään mitään (siis käytännön puolella) on aivan liikaa. Hyvä johtaja osaa vetää "haalarit niskaan" ja mennä tavallisten duunareiden avuksi.

Kovanyrkki on kyllä oikeassa, että taitavalla työllä tienaa enemmän suomessa kuin akateemisella työllä. Kaikki eivät kuitenkaan halua tehdä hitsauksia tai muuta ns. "normaalia työtä". Joidenkin kutsumuksena on tutkia ja opettaa asioita, joista hyöty tulee vasta seuraaville sukupolville. Esimerkiksi Einsteinin tutkimuksista on käytännönsovellutuksia tullut vasta viimevuosina.

Mielestäni ei tule halveksia akateemista työtä, sillä tutkimus ja tiede helpottavat kaikkien elämää pitkässä juoksussa. Suomessa vain tieteen palkat ovat suhteellisen pienet vaativuuteen nähden.

Koulutus ja tutkimus ovat mielestäni paras tapa käyttää verorahoja, ja suomi onkin rakentanut suhteellisen tasokkaan yliopiston melko pienillä kustannuksilla ja ilman lukukausimaksuja. Hatunnoston arvoinen suoritus.

Sillä lukiolla taitaa olla kokonaissysteemiin annettuna lokero, josta mentäisiin sitten korkeakouluun.

Lukion kieliopinnoista on hyötyä kai "joka tapauksessa".

Eikös käytännössä yliopisto-opintojen edellytyksenä ole ollut se valkolakki ? Jotta pääsee tohtoriksi, tuomariksi, papiksi...

Iltaoppikoulut tarjoavat kai eräitä etuja, luokassa ei varmaankaan ole häiriöitä ja aika on opetuksen hyötykäytössä kokonaan. Mutta opittava ja omaksuttava ne asiat on.

Luulisi että aikuisemmalla iällä on ensin mielessä jo se lopputulos, mihin tähtää, jonkin alan noomiksi taikka maisteriksi tietymmällekin vakanssille ?

Valkolakki ei ole enää korkeakoulun edellytys, nykyään riittää mikä tahansa kolmevuotinen tutkinto (lukio, amiska, kauppis tms)

am-ha·’a’rets kirjoitti: Ja esimerkiksi rakennusalalla monessa suhteessa olisi paljon hyödyllisempää, että ne, jotka haluavat esimerkiksi rakennusmestareiksi kävisivät ensin ammattikoulun (siis lukion sijasta tai sitten yhdistetyn lukio+amis) ja sitten ammattikorkean, koska niitä kädettömiä rakennusmestareita, jotka eivät tiedä mistään mitään (siis käytännön puolella) on aivan liikaa. Hyvä johtaja osaa vetää "haalarit niskaan" ja mennä tavallisten duunareiden avuksi.

Pakko vähän oikoa. Rakennusalan työnjohtajia on tällä hetkellä aivan liian vähän. Joten myös vähemmän kokemusta omaavia otetaan jo suoraan työnjohtajiksi, kunhan koulutusta on. Kyllä se tarvittava työmaakokemus siinä muutamassa vuodessa tulee työnjohdossakin. Kuitenkin työnjohtaja tekee täysin erilaista työtä kuin rakennusmies. Hyvä on, että rakennusmestarin linja alkoi koulussa uudestaan. Insinööritutkinto on kuitenkin melko laaja "vain" työnjohtajaksi.. Työnjohto on muuten kyllä hyvä kokemus jokaiselle rakennusinsinöörille, myös lukiopohjaiselle.

Nähdäkseni lukiotaustan merkitys korostuu jatkokoulutuksen osalta etenkin yliopistossa.

Lukion suorittamisen aikana käsitellään laaja-alaisesti asioita ja tieteellisen ja filosofisen ajattelun pohja ja "työkalupakki" kehittyy aivan eri tavalla kuin käytännön ammattia harjoitellessa (käytännön ammatteja ja niiden harjoittajia millään tavalla väheksymättä).

Lisäksi lukio opettaa nuorelle ihmiselle muun muassa opiskelutekniikkaa, jota ilman teoreettisesta pänttäämisestäkin suurelta osin muodostuvat yliopisto-opinnot ovat käytännössä hyvin hankalasti suoritettavissa.

Omana huomiona olen pannut merkille, että viiden minuutin keskustelun perusteella kenestä tahansa ihmisestä pystyy näkemään, onko tämä käynyt lukion vai ei.

Anonymous kirjoitti:
Omana huomiona olen pannut merkille, että viiden minuutin keskustelun perusteella kenestä tahansa ihmisestä pystyy näkemään, onko tämä käynyt lukion vai ei.

Ei pidä paikkaansa.

Jakke kirjoitti: Ei pidä paikkaansa.

Kiitoksia asiantuntevasta kommentista ja ennenkaikkea vakuuttavista perusteluista. Kyseessähän oli subjektiivinen havainto joten eri mieltä voi tietenkin olla..

"Ammattikoululaiset voivat selvästi huonommin kuin samanikäiset lukiolaiset."

Kommenttini pohjautuu siihen, että ero hyvinvoinnissa ja koulutuksessa parikymppisenä näkyy herkästi myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Mitenkäs muutenkaan se voisi olla?

Lukioissa on vaihteleva oppisisältö. Kielilinja, pitkä matikka, reaalilinja...

Valinnaisina on ollut juuri filosofia, psykologia ja miten sen ruåtsin kanssa nykyään tai huomenna lie ?

Vanhastaan taikka ennen on ollut latina, joka on varmaankin pelkästään joitain yliopiston jatko-opintoja varten, kai joku lyseo opettaa kreikkaakin (lyseo = 4-vuotinen lukio ?)

Insinööriopintoihin ei kuulema ainakaan lyhyt matikka oikein tahdo riittää, elikkä oppilaitosten johto valittelee tulevien insinöörien olevan vaikeuksissa ja on kai järjestetty "ylimääräisiä" matikan kursseja.

Pitkän matikan tiedoilla ei useimmat tee jälkeenpäin mitään.

Anonymous kirjoitti: Omana huomiona olen pannut merkille, että viiden minuutin keskustelun perusteella kenestä tahansa ihmisestä pystyy näkemään, onko tämä käynyt lukion vai ei.

Mielestäni tuolla väitteellä ei ole mitään järkevää pohjaa. Toki joistakin ihmisistä näkee selvästi sen, ettei koulussa ole paljoa viihdytty, mutta omassa lähipiirissänikin löytyy runsaasti lukion käyneitä ihmisiä, jotka ovat yleissivistykseltään heikompia kuin useimmat amikset.

Ei lukio autuaaksi tee, vaan se, miten sen ajan käyttää. Toki lukio antaa paremmat mahdollisuudet hankkia yleissivistystä, mutta ei se silti paikkaa omaa kiinnostusta ja harrastuneisuutta.

Opiskelutekniikkakin on nykylukiossa melko kehnolla tolalla: tuntemani lukiolaiset käyttävät kestämätöntä opiskelutekniikkaa, jossa päntätään lähimuistiin tärkeät asiat koetta varten ja unohdetaan ne sitten. Itse pyrin opiskelemaan asiat siten, että muistan hyvin ainakin suuret linjat. Nippelit voi tarkistella sopivista lähteistä.

Ja mitä yliopistoon tulee:
Toki korkeakoulutuksen hankkineilla ihmisillä on tilastojen mukaan vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin matalasti koulutetuilla. Se varmasti osaltaan liittyy myös parempaan sosiaaliseen turvaverkkoon ja toimeentulotasoon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että korkeakoulutus takaa automaattisesti paremman elämän. Akateemikot kärsivät enemmän henkisestä väsymyksestä, matalapalkkatöissä taas fyysisestä väsymyksestä ja turhautumisesta huonoon toimeentuloon.

Rankkaa yleistystä, mutta se sallittakoon, koska alkuperäinen väitekin oli melko rankkaa yleistystä.

Ja kuten jo palstoja pidemmin seuranneet varmaan muistavat, itse en ole lukiota käynyt. Olen kuitenkin opiskellut melko runsaasti lukiossa käytäviä asioita, esimerkiksi nyt luen lukion filosofian kirjoja Olisi hauska tarkistaa, miten pärjäisin kirjoituksissa.

Toivottavasti yliopiston ovet vielä jossain vaiheessa aukeavat.

Anonymous kirjoitti:

Jakke kirjoitti: Ei pidä paikkaansa.

Kiitoksia asiantuntevasta kommentista ja ennenkaikkea vakuuttavista perusteluista. Kyseessähän oli subjektiivinen havainto joten eri mieltä voi tietenkin olla..

"Ammattikoululaiset voivat selvästi huonommin kuin samanikäiset lukiolaiset."

Kommenttini pohjautuu siihen, että ero hyvinvoinnissa ja koulutuksessa parikymppisenä näkyy herkästi myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Mitenkäs muutenkaan se voisi olla?

Juu en perustellut enempi kun oli vähän kiire aamulla, mutta oli pakko jotain kommentoida noin pöyristyttävään heittoon. Itse asiassa olen sitä mieltä, että väitteesi saattaa pitääkin paikkansa jos katsotaan asiaa parikymppisen näkökulmasta. Parikymppisen sivistystaso ja yleistieto on monesti (ei toki aina, sori yleistys) todella surkea. Lukiossa tätä ns. "sivistystä" on sitten saattanut jonkin verran tarttua mukaan. Ammattikoulussa taas keskitytään lähinnä ammatin oppimiseen.

Jos taas tarkastellaan sitten ihan oikeasti aikuisten ihmisten näkökulmasta, sen ikäisten jotka ovat jo vakiintuneet ammatteihinsa ja perustaneet perheitä, niin tilanne muuttuu. Ei aikuisena eletä enää koulussa opitun viisastelun varassa.

Mikäli sivistys on pelkästään lukion tai muun koulun penkiltä opittua teoriaa, sillä ei ole mitään merkitystä ja sellaisen ihmisen kanssa keskustellessa tulee lähinnä huvittunut olo. Tekee mieli sanoa, kuten vanha kulunut fraasi kuuluu: "Get a life". Elämänkokemus taas luo syvyyttä mielipiteisiin, olipa koulutus mikä tahansa.

Lehtiveli kirjoitti: Mielestäni tuolla väitteellä ei ole mitään järkevää pohjaa.

Jakke kirjoitti: Juu en perustellut enempi kun oli vähän kiire aamulla, mutta oli pakko jotain kommentoida noin pöyristyttävään heittoon.

Vaikka kyse oli tietenkin kärjistyksestä, mielestäni on silti aika loukkaavaa niin lukiolaisia kuin ammatillisen koulutuksen valinneitakin kohtaan väittää, että tuolla valinnalla ei olisi mitään vaikutusta siihen millainen ihmisestä tulee.

Etenkin herättää kysymyksen minkä takia väite oli mielestänne "järjetön" tai jopa "pöyristyttävä"? Enhän missään kohden edes väittänyt erottuvatko lukion käyneet muihin nähden haitakseen vai edukseen.

Koulutuksen valinta ylipäätään, varsinkin valinta akateemisen tai duunarin uran välillä, on hyvin persoonaan vaikuttava piirre.

Itse teen suorittavan tason melko raskasta työtä ja nukun pääasiassa kotona joten ei siis reissuhommissa.

Puolen vuoden koulutuksella duunailen, työkokemusta kaksi vuotta. Työpäiviä viikossa kaksi, kolme tai neljä, eli vapaa-aikaakin on.

Kuukauden tilinauhaa just katsoin, ja käteen tuli n. 3600 euroa.

Lukiota ei ole tullut siis käytyä.

Minä olen laudatur-ylioppilas, asia jolla ei ole kakankaan merkitystä oikeassa elämässä.

Yliopistossakin huomaa, että ne tieteelliseen ajatteluun kykenevät ja sitä harjoittavat ovat siellä matemaattis-luonnontieteellisellä puolella. Eivät humanistit mitään osaa eikä älyä, ne ovat korkeasti koulutettuja juntteja.
Matemaattis-luonnontieteelliselläkin puolella on niin, että mitä ylemmäksi pääsee ravintoketjussa, sitä vähemmän kriittisesti ja tieteellisesti tarvitsee ajatella. Tästä elävänä todisteena minä, joka "valmistuin" sitten matemaattis-luonnontieteelliseltä puolelta Jehovan todistajaksi.