Veljesseura.org

agapi_dō kirjoitti:Uskoa ei minun mielestä edes tarvita. Aina kun ihminen uskoo johonkin, niin mieli on puoliksi sokea. Uskoi sitten mihin tahansa teismiin, uskonnot ja ateismi mukaan lukien.

Ongelmat alkavatkin vasta siitä kun uskovainen ja/tai puoliksi sokea esittää tosiasioiksi asioita, joita hän ei kykene todistamaan todellisiksi. Niin kauan kun henkilö miettii jotain ihan vaan tykönään, niin se ei aiheuta toimenpiteitä, koska todistelun taakkaa ei ole.

agapi_dō kirjoitti:Mutta, oliko se pettymys jessen vika, vai niiden opetuslasten, ketkä kuvittelivat tietävänsä?

Tämän osion aihepiirin innoittamana otan esille uskonnollisen väitteen, jonka mukaan Jeesus oli suurin maanpäällä koskaan käppäillyt opettaja. Raamatun (jota puhutellaan jumalan henkeytetyksi sanaksi) teksti on hyvin selvää Jeesuksen lupauksen suhteen. Tämän lupauksen jälkeinen Raamatun teksti osoittaa porukan odotuksen ja jos kerran keksti on jumalan henkeyttämää, niin edelleen Jeesuksen lupaus oli jullikka. Missään vaiheessa Raamatun teksti ei tuo esille, että odotus olisi perusteeton, itse asiassa odotusta vahvistaa käsitys elämisestä lopun ajassa, saarnaamiskäskyn täyttämisestä ja antikristuksen ilmaantumisesta.

Tuossa kokonaisuudessa uskoaan levittävän uskovaisen olisi pakko sälyttää syy lupauksen täyttymättömyydestä Jeesuksen harteille.

No, se on tietysti kristinuskon väite. Minä sanoin että uskoa ei minun mielestä välttämättä edes tarvita, mielestäni, jos noita haluaa ymmärtää. Buddhalaiset uskoo että buddha oli se suurin (taisi tulla muutama sata vuotta ennen jesseä), muslimit taas uskoo että muhammed oli se suurin. Ja jotkut muut jotakin muuta. Kaikki kuitenkin uskoo eri tavalla.

En minä tiedä oliko joku suurin, vai ei. Minusta kaikki opettivat samaa. Jesse sanoi lyhyesti että jumala on rakkaus ja sillä sipuli. Buddha sanoi saman eri sanoin, ja monet muut.

Kun kerran raamatusta kommentoin, että se on ihan jees kirja, niin tarkoitin noin yleisesti kun vertaa kaikkiin muihin. Esim ilmestyskirjat ja moni muu menee ainakin mulla aika reilusti yli, en tiedä pitäiskö niitä edes kenenkään yrittää tulkita. Itse en edes yritä, eikä oikeastaan kiinostakkaan.

"Ongelmat alkavatkin vasta siitä kun uskovainen ja/tai puoliksi sokea esittää tosiasioiksi asioita, joita hän ei kykene todistamaan todellisiksi." -Siksi minun mielestä ei kannata luulla tietävänsä. Vähän niinkuin tuo värijuttu tuolla edellisellä sivulla. Ja se on hyvä ilmaista aina kun näitä juttuja kommentoi, että kukapa noista tietää, muuta kuin oman näkökulmansa, mikä sekin luultavasti muuttuu elämän myötä. Liialla tutkimisella, ja yksityiskohtiin syventymisellä voi saada jopa päänsä hyvinkin sekaisin. Minä olin joskus hyvin tiukka/vakava JT, enää siinä ei ole jäljellä oikeastaan mitään, enkä nykyään näkisi entisessä "itsessäni" mitään tolkkua. Jos nyt joutuisin juttelemaan itseni kanssa niin ei helevetti, turhautuisin! :DD

Mielenkiinnosta haluaisin kuitenkin kysyä - ei ole pakko vastata jos et halua - että onko sulla Markku sulla jotaki suosikkia, tarkoitan siis, ootko lukenu vain raamattua, vai ootko lukenut myös noita muita ns. "pyhiä" (miten sen nyt ihmiset sitten ymmärtääkään) kirjoja? Gitaa, Dao de jing:iä, Raamattua varmasti olet, mutta onko esim. Tuomaan evankeliumi (tai muut ns. "apokryfiset kirjoitukset), tai zeniläiset kirjoitukset tuttuja? Eckhart tollella on minusta myös ihan kuuntelemisen/lukemisen arvosia juttuja.

Tai no se tietysti riippuu, siitä mistä roikkkuu, ja mistä tykkää..heh Melloa tuossa jo suosittelinkin, vaikka ei mellonkaan kaikki kirjat minusta välttämättä lukemisen arvoisia ole. Ymmmärrystä ihminen voi saada yhtä hyvin vaikka luonnosta tai filosofiasta, tai ilman mitään edellisiä, muilta ihmisiltä - vaikkeivat ne muut edes olisi millään tavalla uskonnollisia, sanan perinteisessä merkityksessä.

Tai mitenkä filosofia/psykologia noin yleisesti muuten uppoaa? Aika moni ns. "henkinen kirjallisuus" menee noiden edellämainittujen välimaastoon monella tapaa. Varsinkin itämaiset opukset.

agapi_dō kirjoitti:No, se on tietysti kristinuskon väite.

Ja on hyvin suojassa jehovantodistajat-valikon sateenvarjon alla.

Minä sanoin että uskoa ei minun mielestä välttämättä edes tarvita, mielestäni, jos noita haluaa ymmärtää. Buddhalaiset uskoo että buddha oli se suurin (taisi tulla muutama sata vuotta ennen jesseä), muslimit taas uskoo että muhammed oli se suurin. Ja jotkut muut jotakin muuta. Kaikki kuitenkin uskoo eri tavalla.

Ymmärretty

Kun kerran raamatusta kommentoin, että se on ihan jees kirja, niin tarkoitin noin yleisesti kun vertaa kaikkiin muihin. Esim ilmestyskirjat ja moni muu menee ainakin mulla aika reilusti yli, en tiedä pitäiskö niitä edes kenenkään yrittää tulkita. Itse en edes yritä, eikä oikeastaan kiinostakkaan.

Raamattumme eka osio on kansantarustoa ja toka sille tarustolle perustuvaa kerrontaa uskonpuhdistuksen ensimetreiltä. Ei sen kummempaa lyriikkaa kuin kilpailevatkaan alan opukset, samaa sarjaa on meilläkin tämä ikioma Kalevalamme, joka selittää kaiken synnyn omalla tavallaan.

"Ongelmat alkavatkin vasta siitä kun uskovainen ja/tai puoliksi sokea esittää tosiasioiksi asioita, joita hän ei kykene todistamaan todellisiksi." -Siksi minun mielestä ei kannata luulla tietävänsä. Vähän niinkuin tuo värijuttu tuolla edellisellä sivulla. Ja se on hyvä ilmaista aina kun näitä juttuja kommentoi, että kukapa noista tietää, muuta kuin oman näkökulmansa, mikä sekin luultavasti muuttuu elämän myötä. Liialla tutkimisella, ja yksityiskohtiin syventymisellä voi saada jopa päänsä hyvinkin sekaisin. :) Minä olin joskus hyvin tiukka/vakava JT, enää siinä ei ole jäljellä oikeastaan mitään, enkä nykyään näkisi entisessä "itsessäni" mitään tolkkua. Jos nyt joutuisin juttelemaan itseni kanssa niin ei helevetti, turhautuisin! :DD

Totta, perusteettomia luuloja ei kannata tyrkyttää kovin yleisesti, tulee palautetta. Mitä värijuttuun tulee, niin graafisessa teollisuudessa on käytössä yleisesti hyväksyttyjä standardeja, joita voi käyttää sävymäärittelyssä ja riitely jää vähemmälle. Ihan vaan tuli mieleen kun parit Pantone-viuhkat lepäävät tuolla pöytälaatikossa, densitometriä ei toki ole omassa käytössä, mutta sellaiseenkin on pääsy.

Mielenkiinnosta haluaisin kuitenkin kysyä - ei ole pakko vastata jos et halua - että onko sulla Markku sulla jotaki suosikkia, tarkoitan siis, ootko lukenu vain raamattua, vai ootko lukenut myös noita muita ns. "pyhiä" (miten sen nyt ihmiset sitten ymmärtääkään) kirjoja? Gitaa, Dao de jing:iä, Raamattua varmasti olet, mutta onko esim. Tuomaan evankeliumi (tai muut ns. "apokryfiset kirjoitukset), tai zeniläiset kirjoitukset tuttuja? Eckhart tollella on minusta myös ihan kuuntelemisen/lukemisen arvosia juttuja.

Melkoisen pintapuolista on mun tutustuminen ollut Raamatun ulkopuolelta, Koraania ja sen selittelyjä olen hieman lukenut, Ghita on hyllyssä ja pienen selaamisen jälkeen saa ollakin rauhassa. Mulla ei ole (enää) vetoa mielikuvitusmaailmaan ja jonain päivänä ehkä saan hankittua sen nuoruuteni ainoan oikean "Raamatun", radiomiehen raamatun.

Tai mitenkä filosofia/psykologia noin yleisesti muuten uppoaa? Aika moni ns. "henkinen kirjallisuus" menee noiden edellämainittujen välimaastoon monella tapaa. Varsinkin itämaiset opukset.

Ööööö, tota mulle uppoaa todellisuus, kaikki sen ulkopuolelta on tilannekohtaista, enkä kanna sellaisesta tilannekohtaisuudesta psykologista etukäteismurhetta muuten kuin korkeintaan vaimoni suhteen.

Kiitokset vastauksesta, ymmärrän näkökulmaasi aika paljon paremmin tämän luettuani.

Tuskin ollaan loppupeleissä kovin kaukana toisistamme monen asian suhteen.

Tietysti, esim. väreistä kun mainitsit, voitaisiin jatkaa siihen, mikä on totta ja mikä ei - tosin en näe sille oikein mitään syytä miksi pitäisi.

Tarkoitan vaan tuota tosiasiaa, että vaikka (lähes) kaikki voidaankin mitata instrumenteilla (ja vaikka edellinen teksti väreistä oli tottakai vertauskuva niinkuin varmasti tiedät), niin vastaan tulee tarkkailijan ongelma mikä saa tutkijoiden päät pyörälle vielä nykypäivänäkin jos kvanttifysiikanpuolelle mennään. Ja jos puhutaan tarkkailusta näin ihmisenä ja sukelletaan ihmismielen ja tietoisuuden syövereihin - niin kukaan tuskin meistä näkee värejä samalla tavalla. Sama varmasti pätee kaikkeen muuhunkin. Vähän niinkuin allekirjoituksenikin viittaa.

Jokusen aikaa sitten töllöstä tuli ohjelma naisesta (tätä esiintyy vain naisilla), joka pystyy näkemään ja tunnistamaan värejä miljoonia, (tarkkaa lukua en muista) verrattuna normi-ihmisiin. Perinnöllistä.

Kvanttifysiikkaan en halua jatkaa sen pidemmälle, koska se on aika tutkimaton ja ymmärtämätön alue, ainakin minun ymmärtääkseni vielä nykyään. Teorioita on kaikenmoisia, ja kysymyksiä vielä enemmän. Monet niistä tavallaan kiehtovia.

Toivottavasti eletään niin pitkälle, että joku näistä teorioista, ehkä (iso ehkä) pystytään todistamaan todeksi. Varsinkin tuo mittausongelma. Aikakin on hyvin suhteellinen käsite. Jatkaakkin voisi, mutta en ole hirveän syvästi perehtynyt. Noita on kuitenkin tullut joskus lueskeltua, enkä siitä tullut hullua hurskaammaksi. Pitää tehdä töitäkin ja harrastaa - ja minusta tuskin on seuraavan kvanttifysiikan teorian keksijäksi..heheh

Lopuun tekisi mieli kuitenkin sanoa, että tiedämme kuitenkin hyvin vähän, jos järjellä alkaa kaikkia mailman mysteereita pohtimaan. Vaikka se olisikin pelkästään tieteen näkökulmasta.

agapi_dō kirjoitti:Tietysti, esim. väreistä kun mainitsit, voitaisiin jatkaa siihen, mikä on totta ja mikä ei - tosin en näe sille oikein mitään syytä miksi pitäisi.

Kalibroiduilla mittalaitteilla tuotetaan ainoastaan epätarkkuudesta syntyviä eroja, "paljonko on paljon" tai "onko kauas pitkä matka" -tyyppisiä makueroja niillä ei ratkaista, ne ovat sopimuskysymyksiä.

Tarkoitan vaan tuota tosiasiaa, että vaikka (lähes) kaikki voidaankin mitata instrumenteilla (ja vaikka edellinen teksti väreistä oli tottakai vertauskuva niinkuin varmasti tiedät), niin vastaan tulee tarkkailijan ongelma mikä saa tutkijoiden päät pyörälle vielä nykypäivänäkin jos kvanttifysiikanpuolelle mennään.

Tossa on vaan se, että en heti keksi kvanttifysiikkaa etäämpää asiaa jumalasta ja vastaavasta mietiskelystä.

Ja jos puhutaan tarkkailusta näin ihmisenä ja sukelletaan ihmismielen ja tietoisuuden syövereihin - niin kukaan tuskin meistä näkee värejä samalla tavalla. Sama varmasti pätee kaikkeen muuhunkin. Vähän niinkuin allekirjoituksenikin viittaa.

Ei se minusta ole ongelma miten kukin pääkopassaan hahmottaa (käytän nyt kuitenkin tätä väriesimerkkiä) speksatun spotti- tai prosessivärin, mutta esimerkiksi tarkalla värimäärityksellä tilattua painotuote-erää ei tarvitse hyväksyä jos väri ei vastaa tilattua. Uskonnot ja muut makuasiat ovat kokonaan oma temmellyskenttänsä, johon kaikilla ei ole vetoa.

Jokusen aikaa sitten töllöstä tuli ohjelma naisesta (tätä esiintyy vain naisilla), joka pystyy näkemään ja tunnistamaan värejä miljoonia, (tarkkaa lukua en muista) verrattuna normi-ihmisiin. Perinnöllistä.

Ja on sitä kuulema absoluuttista sävelkorvaakin havaittu, hajuaistikin on joillain virittyneempi, eikä näköaistikaan ole kaikilla yhtä skarppi. En vaan heti huomaa mikä tässä on se todelinen ongelma.

Lopuun tekisi mieli kuitenkin sanoa, että tiedämme kuitenkin hyvin vähän, jos järjellä alkaa kaikkia mailman mysteereita pohtimaan. Vaikka se olisikin pelkästään tieteen näkökulmasta. :)

Onneksi sillä välin kun uskonnot kiistelevät makuasioista keskenään tai sisällään, niin luonnontiede tuottaa sekä perusteltuja että kokeellisesti osoitettuja vastauksia. Niissä vastauksissa ei ole sijaa jumalille, valtakunnillensa, eikä muillekaan vastaaville makuasioille.

en heti keksi kvanttifysiikkaa etäämpää asiaa jumalasta ja vastaavasta mietiskelystä.

Sanoisin tuohon että kaikki asiat liittyy yhtä paljon Jumalaan, kuin mikä tahansa muukin asia. Vai tekeekö uskontojen teorioitten pyörittely, liturgiat ynnämuut uskonnoista jotenkin Jumalaa läheisemmän? Voisin sanoa myös että mikään uskonto ei liity yhtään sen enempää jumalaan, kuin metsässä istuminen.

Jos Jumalaan uskoo, niin silloin Jumala on kaikkialla.

agapi_dō kirjoitti:Sanoisin tuohon että kaikki asiat liittyy yhtä paljon Jumalaan, kuin mikä tahansa muukin asia.

Ihan vaan siksi kun tiede ei millään tavalla noteeraa jumalia, niin valaisetko hieman tarkemmin, millaisia yhtymäkohtia tuosta liittymisestä on havaittavissa. Ja koskeeko sama liittyminen tasapuolisesti kaikkia jumalia, siis esimerkiksi myös muslimien jumalaa tai pastafarien jumalaa jne?

Vai tekeekö uskontojen teorioitten pyörittely, liturgiat ynnämuut uskonnoista jotenkin Jumalaa läheisemmän? Voisin sanoa myös että mikään uskonto ei liity yhtään sen enempää jumalaan, kuin metsässä istuminen.

Uskonnolliselle henkilölle uskoisin uskonnollisten menojen olevan jumalaan lähentävä tekijä, ainakin näin olen kuullut uskonnollisten henkilöiden kokeneen uskonnollisten menojen jälkeen.

Jos Jumalaan uskoo, niin silloin Jumala on kaikkialla.

Paitsi, siihen asti kun jostain jumalasta saadaan se ensimmäinen todennettava havainto, niin tuo "kaikkialla" rajoittuu pelkästään uskonnollisten henkilöiden mielikuvitukseen.

Jutellaanko me nyt tässä ketjussa pääasiassa enää vain siksi, koska tiede ei millään tavalla noteeraa jumalia? Ymmärtäisin että olet, vain ja ainoastaan, tieteen kannalta täällä keskustelemassa. Tai ainakin sellaisen kuvain olen saanut, vaikken olekkaan lukenut muiden ketjujen kommentteja mitä olet kirjoittanut. Oppinäkemyksiä ja raamatuntulkintaa alla kumminkin jutellaan. (..ei siinä, kyllähän tiede siihen myös kuuluu, joten yläotsikon alta ollaan molemmat menty aika kauas, tavallaan. (myös niinkuin molemmat olemme tässä sanoneetkin, ehkä hieman eri sanoin.) Minun mielestä Jumala on kaikkialla.

Hymyilen täällä myös sitä, kun mietin äsken että keskusteluketjulla näyttää kuitenkin olevan aika paljon näyttökertoja, että seuraavatko nuo edelliset kommentoijat myös hymyillen, että miten kauan tässä jaksetaan jauhaa asiasta ja sen vierestä. Vai ovatko muut ketjuun kuuluvat ja sen lukijat, vain ulkona kiireisempiä nauttimassa hyvistä ilmoista..hehe..sillävälin kun keskustelemme/väittelemme täällä "väreistä", ja siitä miltä vihreä ja punainen näyttää sokealle

Minunkin pitäisi mennä tekemään juuri tuota, auringosta nauttimista siis, kun hetken olen tässä töitten jälkeen istunut sisällä jo hetken.

..uskonnoista en tiedä, olen ehkä vieraantunut niinkin paljon uskonnoista vuosien varrella, että en oikein enää tiedä mitä edes koko sana tarkoittaa, siis muuten kuin ehkä itseni ajattelemana (kyllä, omaan myös paljon mielikuvia..vaikka niitä vastaan puhunkin... hehh), - koska useimmat varmasti ymmärtää sanana uskonto eri tavoin.

Sanat on vaikea laji, varsinkin täällä netissä kun ei voi jutella kasvotusten. Kasvotustekkin, se on hyvin vaikea laji, varsinkin kun puhutaan näistä asioista.

Tuolla aikaisemmin puhuin mielikuvista, ja myös siitä että "jumala" (kuten myös uskonto), on useimmille vain mielikuva mistä pitää ensin päästä eroon. Jumala voidaan vain kokea, Jumalaa ei voi selittää. Juuri tätä suurimmat teologitkin ovat yrittäneet kertoa. Tuskin olisin täällä, jos Jumala/uskonto ei olisi minulle enää olemassa _minkäänlaisina_ mielikuvina. Tuskin sinäkään. Siksi on ehkä hieman turhautunut olo tässä kirjoittaessa, kun kerran Jumalasta pääasiassa puhutaan (vaikka tiede ja muut tottakai myös kiinostaa).

"Uskonnolliselle henkilölle uskoisin uskonnollisten menojen olevan jumalaan lähentävä tekijä, ainakin näin olen kuullut uskonnollisten henkilöiden kokeneen uskonnollisten menojen jälkeen."

..ehkä se on enemmän "uskon mielikuvaa" lisäävä tekijä. Ihmiset haluavat uhrautua, käydä kirkoissa/moskeijissa/kokouksissa(/kentällä) yms. ja se tekee ihmisille paremman olon.
Oikeastaan melkein kaikki uskontotoiminta on perimmillään itsekästä hyvänolontavoittelua, tavallaan. Uskonnot ja uskonmenot siis, jopa uskontoihin liittyvä hyväntekeväisyys. noin viitaten mihin luultavasti suurin osa ihmisistä nuo uskonmenot -sanan assosioi. Tähän ehkä hyvin psykologiaa tunteva voisi vastata paremmin.

Mitä eri jumaliin tulee, jos minulta kysyttäisiin, niin sanoisin että täällä on vain yksi jumala. Sitä kaikki uskonnot yrittävät omia, ja menevät metsään niin tehdessään (vaikkakin antavat jumalalleen eri nimiä yms), kun luulevat tietävänsä.

Siksi hatunnosto Sokratekselle.

Jos tieteestä puhutaan (tai tarkemmin sanottuna, tieteentekijöistä), niin Einsteinillakin oli jumala. Tiede on kasvoton instituutio. Ei tieteellä voikkaan olla jumalaa, niinkuin sanoitkin. Kuten ei myöskään esim. valtiollta, tai millään muulla instituutiolla. Tieteentekijöillä kylläkin, kuten myös ihmisillä. Esim. Einsteinia varmaan moni pitää yhtenä suurimmista tieteentekijöistä nykypäivänä, mm. Hawkinssin ohella. Silti, Einsteinilta on paljon hyviä lainauksia jumalasta. Ehkä tuo einsteinin jumala on hyvin lähellä Spinozan jumalaa.

..saatan ehkä jatkaa tähän vielä jotakin, ehkä vielä tänään jos sille päälle satun. Nyt pitää mennä nauttimaan auringosta, niin kauan kun tässä lyhyessä suomen kesässä siitä voi nauttia. Muiltakin olisi mukava lukea kommentteja - mitenkään sinun kommentteja väheksymättä tietenkään - tosin voi olla että muut ymmärtävät paremmin kuin minä, että Jumalaa ei voi selittää sanoin. Paras, mihin kukaan voi pystyä on kertoa mitä Jumala EI ole. Siksi tuo on niin vaikeaa (minun mielestä). Yritän kuitenkin.

..perhana, tais muuten palaa makkarat, tässä kirjotellessa, vaikkei pitänyt kun pari riviä rustata alunperin.

agapi_dō kirjoitti:Jutellaanko me nyt tässä ketjussa pääasiassa enää vain siksi, koska tiede ei millään tavalla noteeraa jumalia?

Tai alunperinkin siksi, että jumalaa tarjoavillakaan ei näyttöä tarjoamastaan. Turha luonnontieteitä on siitä moittia, etteivät käytä aikaansa sellaiseen, josta ei ole mitään tutkittavaa.

Ymmärtäisin että olet, vain ja ainoastaan, tieteen kannalta täällä keskustelemassa. :)

Olen täällä ihan vaan entisenä jehovantodistajana ja nykyisenä uskonnottomana.

Minun mielestä Jumala on kaikkialla. :)

Kenenkään mielipide ei tee jumalaa olemassaolevaksi tai olemattomaksi. Niinpä odottelen vielä sitä yhtäkin (1) vakavasti otettavaa perustetta jumalan laajemmasta olemassaolosta kuin ainaostaan jumalaan uskovan ajatuksissa ja mielipiteissä.

..sillävälin kun keskustelemme/väittelemme täällä "väreistä", ja siitä miltä vihreä ja punainen näyttää sokealle :D

Minä en väittele väreistä, otan värikartan esiin jos on tarpeen.

...koska useimmat varmasti ymmärtää sanana uskonto eri tavoin.

Kieli on sopimuskysymys.

Jumala voidaan vain kokea, Jumalaa ei voi selittää.

Sama koskee aistiharhoja, niitä toki jo selitellään melkoisella tarkkuudella.

Tuskin olisin täällä, jos Jumala/uskonto ei olisi minulle enää olemassa _minkäänlaisina_ mielikuvina.

Käsitän olevani täällä nimenomaan siksi, ettei minulla ole pienintäkään henkilökohtaista yhteyttä, edes mielikuvana, yhteenkään jumalaan tai uskontoon. Jaa, no sen verran, että mun huumoriin vetoaa uskonnoista pastafarismi ja sen jumala, Lentävä spaghettihirviö.

Tuo minulta jäi sanomatta, että kun standardeihin viittasit parikin kertaa ja heitit kysymyksen kvanttiteorioista/kvanttimekaniikasta/kvanttifysiikasta, niin tuolla tasolla lähes kaikki standardit menee romukoppaan nykyisen ymmärryksen tasolla. Ainakin mitä minä olen ymmärtänyt uusimpia teorioita lukiessani.

agapi_dō kirjoitti:...niin tuolla tasolla lähes kaikki standardit menee romukoppaan nykyisen ymmärryksen tasolla. Ainakin mitä minä olen ymmärtänyt uusimpia teorioita lukiessani.

En heti käsitä kysyneeni mitään kvanttihommaa kun niitä en tunne, enkä myöskään näe ongelmaa. Tämän päivän standardit ovat aivan eri luokkaa kuin aiemmat ja huomisen taas erilaisia. Standardeja ei esitetä jumalalta saaduiksi ja muuttumattomiksi, standardit vastaavat aikansa tarpeeseen, eläen tarpeen mukaan.

Viittauksellani standardeihin oli tarkoitin, että tarvittaessa kannattaa riidellä nimenomaan makuasioista, todennettavista ei niinkään. Tässä mieltämäni standardit eivät ole mittayksiköitä, vaan lähinnä teollisuuden luomia käytännön "pakkauskokoja".

Käsittääkseni fyysikot eivät itsekään ole sitä mieltä (vaikka maallikot voivat niin luulla), että fysiikan tehtävä olisi kertoa miksi asiat tapahtuvat niin kuin tapahtuvat, vaan tarkoitus on luoda matemaattisia malleja, joiden tulokset ainakin suunnilleen vastaavat kokeellisia havaintoja. Eli fysiikassa kysymykset "miksi" tai "mistä on oikeasti kyse" menevät ohi-sektorille ja kysymys kuuluu lähinnä "toimiiko tämä käytännössä". Lähestymistapa kuulostaa tylsältä, mutta on osoittautunut erittäin tehokkaaksi. Tieteenfilosofia on sitten oma lajinsa, ja lopullisen totuuden voi löytää vain uskonnon kautta.

Polyester kirjoitti:Tieteenfilosofia on sitten oma lajinsa, ja lopullisen totuuden voi löytää vain uskonnon kautta.

Puuttumatta tieteenfilosofiaan kysyn, entäpä sitten jos lopullista totuutta ei löydy edes uskonnon kautta. Ja jos saattaisikin löytyä, minkä niistä kymmenistä tuhansista ja joita sikiää liki päivittäin lisää?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Puuttumatta tieteenfilosofiaan kysyn, entäpä sitten jos lopullista totuutta ei löydy edes uskonnon kautta. Ja jos saattaisikin löytyä, minkä niistä kymmenistä tuhansista ja joita sikiää liki päivittäin lisää?

Tässä näkyy mielestäni kulttuurin vaikutus todella hyvin. Kun on itse kasvanut kristinuskon ja tässä tapauksessa luterilaisuuden ympäröimänä, sitä jotenkin vaistomaisesti ajattelee, että oikea uskonto olisi väkisinkin jokin kristinuskoon liittyvä viritelmä, vaikka ei kai kristinuskon perusta sen johdonmukaisempi tai todistetumpi ole kuin vaikkapa islamin tai hindulaisuuden. Buddhalainen etiikka taas ehkä on ollut vuosisatoja edellä juutalais-kristillistä meininkiä, mutta vieraalta se tuntuu silti.

Kysymys oikeasta uskonnosta ei silti ole niin vaikea kuin luulisi, eikä lainkaan uusi. Ratkaisu on myös jo aikoja sitten keksitty. Pitää perustaa oma uskonto.