Veljesseura.org

Jos olisin viisas ja keksisin aikakoneen, menisin ajassa vuoteen 1988 ja menisin armeijaan.

Sen verran hankaluuksia armeijan käymättömyys on tuottanut minulle työnhaussa, että eipä armeijaa miehen kannata lykkäillä ja vapautuksesta siitä haikailla.
Se on suoraan pois uskottavuudestasi, kun ryhdyt hakemaan töitä.

Sieltä tulee vaikka mitä kommenttia. Esim. "ei kansalaisvelvollisuutta ole suorittanut, mikäs mies se tommonen on ", tai "no eikös ne jehovantodistajat sitten sulle vois niitä töitä järkätä, kun olet aikonut koko elämäs siihen uhrata ", tai " no alkaisikko nää kauheesti täällä työpaikalla saarnailemaan, jos päsisit töihin ".

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Jos olisin viisas ja keksisin aikakoneen, menisin ajassa vuoteen 1988 ja menisin armeijaan.

Mikä sattuma. Minä satuin noin tekemään, lokakuussa -88 (Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentti). Ja kivaa oli. Tässä ollaan oltu iltalomilla ja ollaan lähdössä seuraavana päivänä loppusotaamme Lohtajalle. Pienoista humalaa saattaa olla nähtävissä. Voi niitä aikoja. Armeijasta jäi lopulta vain hyviä muistoja, suosittelen kaikille. Nykyään lienee vieläkin helpompaa, vähemmän odottelua, ja ennen kaikkea mielenkiintoisempaa.


(Siellä on meikäläinenkin, siis ei JT-meikäläinen vielä tuossa vaiheessa, kuvassa. Tuskinpa kukaan tunnistaa entisestä seurakunnasta. Ja toivottavasti ei haittaa entisiä tupakavereita kun en blurrannut kuvista naamoja pois, se kun olisi alleviivannut kuka olen. Ja kun kuvassa on iloa. Miehet voimissaan. Nyt tuostakin porukasta on ainakin yksi jo kolkuttamassa kuoleman porteilla, ainakin välillä )

Ylläpito, edelleen Spoiler -tagi voisi olla paikallaan.

Joo, ei armeija kyllä mikään kamala paikka ole, vaikka niin vois luulla. Toki jos on tottunu itsenäiseen elämään tai muuten on uusavuton vätys, niin voi alussa aikalailla shokki olla Mutta mulle oli ihan mukava kokemus, mitä nyt välillä se lapsellisuus ja tekemällä tehty kiire aina ketutti...

Heh, alokasaikana oli kiire aina odottamaan jonnekin muodostelmassa. Toki levossa.