Veljesseura.org

Aamu kirjoitti:Tuossa toisen ketjun lopussa joku mainitsikin saaneensa kutsun muistonviettoon, kuten sain myös itse. Oletteko menossa muistonviettoon? Jos olette, niin missä tunnelmissa? Jos ette ole, onko teillä jotain erityisiä muistoja liittyen muistonviettoon? Sehän on kuitenkin ainoa virallinen juhla, jota todistajat saavat viettää. Eli juhlitteko?

Ei ole tuonnekaan ikävä. Tulisi varmaan vielä väkinäisempi olo kuin jt-aikoina. Silloin tuon juhlan suurin merkitys minulle oli, että näki pitkästä aikaa koko muun vuoden piilossa pysyneet semitodistajat. Tuollahan vähän niinkuin "piti" käydä. Jos tunti kenttää viikossa oli henkivakuutustunti, niin kerran vuodessa muistonvietossa pistäytyminen ilmeisesti vastasi loton laittamista vetämään.

Minä en ole saanut kutsua muistonviettoon. Ehkäpä rakkaat veljet eivät kaipaa minua sinne - ryhtyisivät sitten edes erottamishommiin.

Tässä on muistonviettoa koskeva kommenttini 24:lla. Mitäpä mieltä olette asiasta?

Jehovan todistajien muistonvietto tapahtuu kerran vuodessa. Kuinka usein raamatun mukaan Jeesusta piti muistaa - vain kerran vuodessa?

Luukkaan evankeliumissa Jeesus ei kerro sen tarkemmin muistamisen määrää tai rytmiä. Hän vain kehotti apostoleitaan muistamaan hänet.

Paavali antaa kuitenkin paljon tarkemmat ohjeet tuon muistamisen suhteen!

1.Korinttolaiskirje:
11:24 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni."
11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."

Paavali opettaa korintolaisia tuon Jeesuksen muistoon liittyvän syömisen suhteen mielenkiintoisia asioita edellisissä jakeissa.
Hän kertoo ensin SYYN näille ohjeilleen:

Kyse oli SÄÄNNÖLLISESTÄ KOKOONTUMISESTA
11:18 Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin.

Noissa kokouksissa heillä oli tapana syödä ja juoda yhdessä
11:20 Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista,
11:21 sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.

Jeesuksen muistoksi tapahtuva syöminen ja juominen piti kuitenkin EROTTAA normaalista nälkäänsä syömisestä
11:27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
11:28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
11:29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.

SIKSI Paavali korosti asian tärkeyttä
11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; NIIN USEIN kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."

KYSE EI OLLUT KERRAN VUODESSA TAPAHTUVASTA SYÖMISESTÄ JA JUOMISESTA!
Jehovan todistajien kerran vuodessa tapahtuva muistonvietto ei ole raamatun mukainen juhlatilaisuus. Tuo muistaminen piti tehdä aina yhteenkokoontumisen yhteydessä!

Jehovan todistajien hallintoelin kuvittelee ilmeisesti apostolien kokoontuneen yhteisiin kokouksiinsa vain kerran vuodessa - muuta selitystä tuolle heidän harhaopilleen ei voi olla.

RaM kirjoitti:11:21 sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.

Ilmeisesti kokoukset olivat tuolloin kovin erilaisia. Tuosta voisi ajatella, että ne olivat jonkin sortin nyyttäreitä, tapa jota ei enää noudateta. Riitaisuusvaatimusta sentään noudatetaan edelleen.

Tuli käytyä aikoinaan niin monta kertaa, että muistaa kyllä sen. Sain myös kutsun. En mene. Aina harmitti työtätekevänä sen myöhäinen ajankohta ja sen juhlallisuudesta olen ihan omaa mieltä. Hautajaisilta ne tuntui. Siitä on juhlafiilis kaukana. Yksi hauska muisto on kun vanhin dekantoi tarkasti laseista tipat pulloon takaisin ja hymyillen sanoi: "mä juon nää tänään" Se olisikin väärinkäyttöä kaataa edes halpaa viiniä viemäriin!

Turhapuro kirjoitti:Yksi hauska muisto on kun vanhin dekantoi tarkasti laseista tipat pulloon takaisin ja hymyillen sanoi: "mä juon nää tänään" Se olisikin väärinkäyttöä kaataa edes halpaa viiniä viemäriin!

Minun käsittääkseni tuo on kohtuu yleistä, että joku luottovanhin tyhjentää juomattomat ehtoollisviinit omaan kupuunsa.

En kyllä lähtis muistonviettoon. Voin himassa syödä leipää ja siemailla viiniä jos haluan fiilistellä

Markku Meilo kirjoitti:Ilmeisesti kokoukset olivat tuolloin kovin erilaisia. Tuosta voisi ajatella, että ne olivat jonkin sortin nyyttäreitä, tapa jota ei enää noudateta. Riitaisuusvaatimusta sentään noudatetaan edelleen.

Olet oikeassa, Make, "nyyttäreistä" oli kyse. (SUTS VII, s 126) antaa ymmärtää, että kokoontumiset olivat illalla päivän töitten päätyttyä. Kukin toi mukanaan syötävää ja juotavaa, joka oli tarkoitus jakaa tasan kaikkien läsnäolijoitten kesken, eli pistää vatsa täyteen. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaiseen ehtoollisen viettoon. Näin olen käsittänyt emt:n "sen jälkeen jatkettiin yhdesäoloa hengellisen ravinnon merkeissä".

Korinttilaiset kuitenkin menettelivät (ainakin osa heistä) toisin: jakautuivat omiin kuppikuntiinsa tasaamatta eväitään, mistä sitten seurasi erilaista epäjärjestystä, eikä seurakunnan "rakentumista". Itse asiassa koko ehtoollisen vietto meni pieleen.

Jaska

Edellinen siis minun.
Edit. Lisään vielä sen, että kyseessä oli viikon ensimmäisen päivän (sunnuntai) ilta, jolloin alkukristittyjen oli tapana kokoontua. Sunnuntaihin puolestaan päädyttiin siksi, että se oli Herran (Jeesuksen) ylösnousemuksen päivä ja todellakin joka kokoontumiseen sisältyi myös ehtoollisen vietto.

Minulla on myös ei-niin-juhlava muisto muistonvietosta. Kerran tilaisuuden päätyttyä muuan satuin ovenraosta huomaamaan vanhimman joka siivouskomerossa kaateli viinilaseista viinit takaisin pulloon ja pisti pullon sitten salkkuunsa. Eihän ne tietenkään välttämättä hänen kurkustaan alas menneet, mutta tilaisuuden arvokkuus kyllä karisi.

Olen samaa mieltä kuin mitä RaM tuossa esitti; miksi ihmeessä muistonvietto on vain kerran vuodessa? Tämä johti vähän yleisempään pohdintaan, miksi päivämäärät ovat niin tärkeitä todistajille. Tai ainakin tietyt päivämäärät, kuten juuri muistonvietto. Miksi on niin tärkeää viettää tuota juhlaa juuri nisankuun 14. ja juuri auringonlaskun aikaan, miksi niin tarkasti samaan aikaan kuin alunperinkin? Mitä väliä sillä on? Toinen esimerkki on joulu. Se on tietysti totta, että joulu on siirretty pakanallisen juhlan paikalle, ts. ajankohta on pakanallinen, mutta yleensä saan joulunaikaan kuulla todistajilta vihaisia puuskahduksia "eihän Jeesus ole edes syntynyt jouluna!". Olisiko joulua sitten soveliaampaa viettää, jos tiedettäisiin tarkkaan milloin Jeesus on syntynyt (jättäen pois tietenkin kaikki pakanatavat kuten kuusen)? Jos Jeesuksen kuolemaa on sopivaa juhlistaa, niin eikö hänen syntymänsä ole vähintään yhtä arvokas tapahtuma, eihän hän olisi voinut kuolla ellei olisi ensin syntynyt?

Aamu kirjoitti:Miksi on niin tärkeää viettää tuota juhlaa juuri nisankuun 14. ja juuri auringonlaskun aikaan, miksi niin tarkasti samaan aikaan kuin alunperinkin? Mitä väliä sillä on?

Markkinoinnissa tätä menetelmää kutsutaan "differoinniksi". Jos Jehovan todistajien myymä uskontotuote muistuttaisi liikaa muita, kävisi ilmi ettei siinä oikeastaan mitään erityisen erinomaista olekaan. Suomeksi sanottuna samaa paskaa eri paketissa. Nyt Jehovan todistajien uskontoa myydään Totuutena(tm), joka on muka ihan erilainen kuin muut kristillisperäiset uskonnot.

Jehovan todistajien bisneksessähän on lisäksi se hassu puoli että pahimmista kilpailijoista (esim. ikiviholliset Katolinen kirkko ja "luopiot") saa jopa esittää perättömiä väitteitä ilman että viranomainen siihen puuttuu.

Jehovantodistajien emolahkon raamatuntutkijain perustaja Russell kirjoitti vartiotornissa, että se seikka, että ei tiedetä Jeesuksen syntymäaikaa, ei estä joulun viettämistä (ja joululahjaksi hän suositti ostamaan omia kirjoittamiaan kirjoja).


Eikö muistonviettokutsuun voi vastata, että haluaa muistaa joka päivä, eikä ainoastaan yhtenä päivänä ?

Ei muuta ku luppismiittiä Valtakunnansalille sopimaan. Muistonviettohan olis mitä sopivin ajankohta. Tarjoilukin on talon puolesta

Aamu kirjoitti:Miksi on niin tärkeää viettää tuota juhlaa juuri nisankuun 14. ja juuri auringonlaskun aikaan, miksi niin tarkasti samaan aikaan kuin alunperinkin?

Eikös juutalaisen kalenterin 14. nisankuuta 5768 ole tänä vuonna (gregoriaanisen kalenterimme) 19. HUHTIKUUTA?!?

En tiedä kuka on sekoittanut ja mitä, vai olenko mahdollisesti itse "seonnut"?

Tämä juhlapyhien "tarkka ajoitus" on muutenkin varsin kinkkinen tieteenala. Ihan ensiksi pitäisi päästä sopimukseen siitä, otetaanko lähtökohdaksi auringon/kuun/vuodenaikojen kierron eksakti laskeminen vaiko kaikenlaiseen "karkailuun" perustuva inhimillinen sopimusjärjestelmä (=nykyiset ja historialliset kalenterijärjestelmämme). Erilaisten laskutapojen mukaan kun päivät voivat heittää varsin radikaalistikin toisistaan.

wolframium kirjoitti:

Aamu kirjoitti:Miksi on niin tärkeää viettää tuota juhlaa juuri nisankuun 14. ja juuri auringonlaskun aikaan, miksi niin tarkasti samaan aikaan kuin alunperinkin?

Eikös juutalaisen kalenterin 14. nisankuuta 5768 ole tänä vuonna (gregoriaanisen kalenterimme) 19. HUHTIKUUTA?!?

En tiedä kuka on sekoittanut ja mitä, vai olenko mahdollisesti itse "seonnut"?

Vartiotorniseura haluaa tässäkin asiassa erottua mahdollisimman paljon muista.

Pikaisella romppuhaulta löysin selitykseksi seuraavan tekstin:

Puhu perustellen käyttämättä Raamattua s. 249 kpl 3 kirjoitti:Jehovan todistajat pitävät muistonvieton auringonlaskun jälkeen 14. nisankuuta, joka määritetään ensimmäisellä vuosisadalla yleisen juutalaisen kalenterin laskutavan mukaan. Tuo juutalainen päivä alkaa auringonlaskusta ja kestää seuraavaan auringonlaskuun. Jeesus kuoli siis samana juutalaisen kalenterin päivänä, jona hän asetti muistonvieton. Nisankuu alkoi sen päivän auringonlaskusta, joka seurasi kevätpäiväntasausta lähinnä olevan uuden kuun ilmaantumista Jerusalemissa. Muistonviettopäivä on 14 päivää sen jälkeen. (Muistonvieton päivä ei siksi välttämättä satu samaan aikaan kuin nykyajan juutalaiset viettävät pesahia. Se johtuu siitä, että heidän kalenterikuukausiensa alku on määrätty tähtitieteellisen uuden kuun mukaan, ei sen uuden kuun mukaan, joka näkyy Jerusalemissa ehkä 18–30 tuntia myöhemmin. Lisäksi useimmat juutalaiset viettävät nykyään pesahia 15. nisankuuta, eivät 14. päivänä, kuten Jeesus vietti sitä Mooseksen lain mukaan.)

Puhu perustellen käyttämättä Raamattua s. 249 kpl 3 kirjoitti:Jehovan todistajat pitävät muistonvieton auringonlaskun jälkeen 14. nisankuuta, joka määritetään ensimmäisellä vuosisadalla yleisen juutalaisen kalenterin laskutavan mukaan. Tuo juutalainen päivä alkaa auringonlaskusta ja kestää seuraavaan auringonlaskuun. Jeesus kuoli siis samana juutalaisen kalenterin päivänä, jona hän asetti muistonvieton. Nisankuu alkoi sen päivän auringonlaskusta, joka seurasi kevätpäiväntasausta lähinnä olevan uuden kuun ilmaantumista Jerusalemissa. Muistonviettopäivä on 14 päivää sen jälkeen. (Muistonvieton päivä ei siksi välttämättä satu samaan aikaan kuin nykyajan juutalaiset viettävät pesahia. Se johtuu siitä, että heidän kalenterikuukausiensa alku on määrätty tähtitieteellisen uuden kuun mukaan, ei sen uuden kuun mukaan, joka näkyy Jerusalemissa ehkä 18–30 tuntia myöhemmin. Lisäksi useimmat juutalaiset viettävät nykyään pesahia 15. nisankuuta, eivät 14. päivänä, kuten Jeesus vietti sitä Mooseksen lain mukaan.)

Tämän selostuksen perusteella Vartiotorniseura ei laske kalenteriaan yhtään sen "tarkemmin" kuin muutkaan, vaan ovat pikemminkin tehneet oman säännön, jota he sitten noudattavat paremmin kuin kukaan muu Olisihan se pitänyt arvata...