Ai ettei sisälly mitään kysymyksiä? Kolme kysymystä esitettynä hyvin ärtyneeseen sävyyn.
Mutta jatkan. Onko helvetti edes ihmisiä varten, entä jos sinne joutuvat vain paholainen kätyreineen? Ja sitten alkaa mietityttää, että mihin on vedetty raja vaikka ihmisten välillä: onko joku kätyrimpi kuin toinen vai olemmeko kaikki kätyreitä? Jos olemme kaikki kätyreitä, niin taas tarvitaan hiton hyvää - anteeksi: taivaallisen hyvää asianajajaa, joka lunastaa pois helvettiin johtavasta jonosta. No tuo asianajaja on tietysti Kristus, joka maksoi ihmisestä kalleimman mahdollisen hinnan eli otti pirun kätyrille kuuluvan tuomion ja rangaistuksen kärsittäväkseen. Jokainen sitten voi valita, tarvitseeko asianajajaa vai ei.
- Huh huh, vähän helpompi hengittää. Nyt helvettiin joutuvat enää paholainen itse ja hänen enkelinsä. Piru päästettiin sananmukaisesti irti, tänne maan päälle, sen jälkeen kun Kristus oli maksanut velan = tasannut tilit ihmisten ja Jumalan välillä. Siihen saakkahan paholainen oli Jumalan edessä ja ilkkui Jumalalle ihmisten synneistä ja Hänen ei auttanut muu kuin kuunnella vaan kärsivällisesti.
Tässä kohtaa nousee sääli paholaisen porukkaa kohtaan: se valitsi kerran vastakkaisen puolen, mutta ilmeisesti se ei voi enää katua ja valita uudelleen. Se tietää, että helvetti kutsuu ja siksi se melskaa helvetillisesti täällä maan päällä. Paholaisen paha on ilmeisesti absoluuttista pahaa, josta "ei parannuta". Kuitenkin puhutaan langenneesta enkelistä - eihän voi langeta ellei ole ensin kulkenut pystyssä? Loiko absoluuttinen hyvä absoluuttisen pahan? Oli pakko, koska tuo hyvä oli olemassa ensin - eihän paha silloin voinut aineellistua jostain. Miksi hyvä loi pahan, kun tiesi sen aiheuttavan ongelmia? Vai halusiko hyvä haasteita ja loi - PAITSI absoluuttisen pahan MYÖS ihmispoloisen, joka on kuin kolikko: putoaa jommalle kummalle puolelle. Tätä kolikkoa sitten viskotaan ja sillä on mahdollisuus valita mille puolen se putoaa??? Mikä peli!
Ja jotta menisi mahdollisimman vaikeaksi, puhuu ensimmäinen asianajaja sekä ainoasta oikeasta asianajajasta (joka lopulta korotetaan tuomariksi) että USEISTA tulevista, vääristä asianajajista. Näistä pitää sitten kolikkoparan osata valita oikein, apuna moniselitteisiä ja hämäriäkin lausuntoja. Kirsikkana kakun päällä tämä oikeana asianajajana esiintyvä vetääkin esiin jokerin ja alkaa puhua helvetin tulesta, josta vanhempi vihjekirjallisuus ei puhu halastua sanaa! Ensin eletään ja kuollaan, se oli siinä, die Ende, loppu, slut. Äkkiä onkin elämä, kuolema, tuomio; sen jälkeen uusi elämä TAI lopullinen kuolema. Vihjekirjallisuus käskee ihan alussa totella käskyjä, joita on täysin mahdoton totella. Sitten pelisäännöt muuttuvat (vai muuttuvatko?) ja totteleminen todetaan mahdottomaksi: riittää kun uskoo, mutta ensin pitää valita mitä uskoo ja vasta sen jälkeen voi uskoa, mutta miten tietää uskooko oikein ja valitsiko oikein ja muuttuvatko säännöt taas ja SAINKO EDES OIKEITA SÄÄNTÖJÄ? Pelihän voi jatkua gigaziljoona vuotta ja ihminen kiemurtelee Jumalan suurennuslasin alla. Mitä jos hyvä onkin paha ja paha on hyvä, tiimalasi pyörähtää ylösalaisin ja kaikki jatkuu vaan...
Tulee mieleen DNA:t ja RNA:t, niiden loputtomat spiraalit, joissa on logiikka ja järjestys, mutta juuri kun luulet saaneesi kiinni - kaikki hajoaa yhä pienemmäksi ja monimutkaisemmaksi.
Että eihän tässä ole yhtään kysymystä, ei. Kaikki ihan selvää.
