Nellique kirjoitti:Pakana,
murjaisin vitsin. Kesällä olisin kysynyt, oletko paatunut vai paahtunut...

Siis ei mitään henk.koht. Meidän pitäisi oikeasti tavata, ymmärtäisit siivilöidä 95% näistä sanaleikeistäni. En ole ilkeä ihminen (sen osan varasi lutunen RaM!

).
Olen seurannut sinun tekstejäsi kiinnostuneena ja ymmärtänyt, että etsit totuutta. Vai tuoko tuo sana liikaa mieleen menneisyyden? Etsit Jumalaa siis.
Mitä olet muuten mieltä ateismista noin yleensä: onko ihminen ateisti Jumalan takia vai Jumalasta huolimatta? Vai jokin kolmas vaihtoehto, jossa koko kysymykselle puistetaan päätä täysin outona?
Lisäys: Jotakin pitää siis olla olemassa, että sen voi kieltää, eikö?
Mä ymmärsin vitsisi.

Eikä mulla ole mitään myöskään henk. koht. Saatetaan olla vähän saman tyyppisiä ihmisiä luonteiltamme...

Suurin osa minunkin kärkevistä kommenteistä on lähinnä sarkasmia, sanon asioita joskus terävästi, mutta pilke silmäkulmassa.
Olit aivan oikeassa... etsin nimenomaa totuutta.

Ja olen pyrkinyt panemaan raamatun kriittiseen tarkasteluun siitä syystä, että vuosia uskoin totuuden löytyvän sieltä. Se totuus mitä minulle aikanaan opetettiin, oli valheellinen, vaikkakin uskoin siihen melkolailla mukisematta. En halua sortua enää samaan ansaan.
Ateismi yleensä... hmm.. mielenkiintoinen kysymys. Ja vaikea.
Jumalusko on kulkenut ihmisten mukana ihan ammoisista ajoista lähtien, ja nykypäivänäkään on vaikea elää niin, etteikö väkisin törmäisi uskontoon liittyviin asioihin. Näinollen siis Jumala on ollut olemassa jo kautta vuosien. Mutta onko Jumala oikeasti olemassa fyysisenä olentona, vaiko vain vuosituhansia ihmisten perinteissä, sukupolvelta toiselle siirtyvissä legendoissa?
On olemassa muitakin satuolentoja, joita ei ole tiettävästi ollut koskaan olemassa, kykloopit, seireenit, nakertajat... Vakaasti uskottiin aikanaan Atlakseen, mieheen joka kannatti maapalloa harteillaan. Tämä usko ei ollut mikään leikkimielinen heitto, vaan ihan vakaata uskoa. Nyttemmin kuitenkin tiedetään, ettei atlasta ole, sen voi vaikka tarkistaa avaruudesta otetuista kuvista.
Usko Jumalaan syntyi kaiketi ihmisen tarpeesta selittää asioita, joita vielä aikanaan joko pelättiin tai oudoksuttiin, kun tietämystä ei ollut riittävästi. Tiede ei ollut kovin pitkälle kehittynyttä ja ihmisen usko lepäsi "suurten ja viisaitten" varassa.
Nyt tilanne alkaa olla toinen. Raamattua on tutkittu nyt tuhansia vuosia. Tiede on kehittynyt koko ajan eteenpäin ja tiede on pystynyt todistamaan monia raamatun tarinoita vääräksi. Tuhansien vuosien aikana ei ole tapahtunut mitään raamatun lupaamista "uusista tulemisista", vaikkakin sitkeimmät jaksavat vielä "uskoa"... ja toivoa. Maailmassa on tuhansia ja taas tuhansia uskontoja, joista kaikki ovat sitä mieltä, että tulkitsevat raamattua (tai muuta hengellistä kirjaa) oikein. Monet asiat ovat uskonnoissa yhteneväisiä, mutta sitten erilaisista tulkinnoista kiistellään ja ne ovat aiheuttaneet jakaannuksia, myös kristikunnan sisälläkin.
Nykypäivän oppinut, sivistynyt ja rationaalinen ihminen ei jaksa enää uskoa satuihin. Sadut ovat kivoja iltalukemisia lapsille, muttei niiden varaan voi rakentaa koko elämäänsä. Ateisti toteaa, etteivät uskonnot pysty todistamaan Jumalan olemassaoloa, näinollen sitä, mitä ei pystytä todistamaan todenmukaisesti, sitä ei ole.
Aikanaan Galileo Galilei joutui inkvisition eteen jumalanpilkasta, koska uskoi heliosentrisyyteen ja tuomittiin aikanaan "harhaoppiseksi".
Jeesus, joka nykytiedon (siis uskontojen) valossa oli Jumalan poika, tuomittiin ristille jumalanpilkasta, koska sen ajan uskovaiset eivät kyenneet hyväksymään Jeesuksen uudenlaista tapaa opettaa...
Uskonnot ovat siis järjestään tuominneet uudet asiat ja uudet tavat ajatella vain siksi, ettei se ole varsinaisesti "kirkolliskokouksessa" tai vastaavasti JT:n hallintoelimessä päätetty. Mutta vuosisatojen kuluessa he ovat kerran toisensa jälkeen joutuneet toteamaan ollensa väärässä. Kaiketi vastapainoksi tälle kaikelle on syntynyt ateismi... järkeen ja logiikkaan perustuva Jumalan kieltäminen.