Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:

Filippos kirjoitti: Tämä avaruuden imurointi aiheuttaa "kitkan" vuoksi gravitaatiovoiman, kun avaruus itse virtaa massaa kohti ja vetää tavallansa "mattoa" sisäänsä.

Jospa minä pyknikkona hieman selvennän teille fysiikan lakien alle joutuneille realitiedettä. ;D
Mikä synnyttäisi tuon "gravitaatio-kitkan"? Ei mikään sillä kitkan syntyminen edellyttää liikettä vastustavaa ainetta eli massaa eikä sekään voi aiheuttaa kitkaa aineettomuuteen. Olemassa olevaa massaa ilman gravitaatiovoimaa ei voi olla sillä silloin ei olisi massaakaan. Toisaalta gravitaatiovoiman hiukkasta ei ole havaittu eli sekin on tällä hetkellä hiukkaseton voima. Lisäksi mikäli gravitaatio vetäisi tuota "mattoa" sisäänsä se ehkäisisi avaruuden laajentumista.
Tähän tulokseen olen tullut puhtaasti energiatankkaukseen liittyvien kokeellisten testien perusteella. Kun pyknikon sisään virtaa taivaallista energiaa - eukko sitä kutsui äsken valkoviiniksi -niin minkäänlaista kitkaa ei esiinny. Eikä tuo energia suinkaan itsestään virtaa vaan pyknikollinen imurointi antaa sille voiman siirtyä energianpolttimoon.
Tämä on Filippos hyvä sitä korkeampaa käytännön matematiikkaa, jota korkeakouluissa ei kunnolla opeteta (paitsi joissain opiskelijailloissa).

Vieras kirjoitti: -Taikka miksei aurinko pala tasaisella liekillä kuten Havin kynttylä ? Juurihan kerrottiin erityisrevontulista mahdollisine radioaaltohäiriöineen auringon roihuilun takia. Itse auringon kuuluisi kuitenkin olla sulaa mössöä jonka olettaisi siten asettuvan tasapintaiseksi kuin metsälampi tyyneesä suvisuomessa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Todennäköisesti näin, mutta kun kokonaisuutta tulee tarkastella useammasta, kuin kolmiulotteisuudesta. Uskon kannalta tällä ei ole mitään merkitystä, vai onko?

Filippos kirjoitti: Aurinkoa voisi verrata paremminkin kiehuvaksi kattilaksi, jossa vedenpinta pärskähtelee kaasuuntuvan veden kohotessa vielä nesteenä olevan veden seasta.
Vastaavaa tapahtuu auringossakin. Sen sisällä tapahtuvien fuusioreaktioiden aiheuttaman energian on tultava ulos sisuksista jollain ilveellä. Pärskähteleehän se.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Olet aivan oikeassa. Pahoittelen ajattelemattomuuttani. Fyysisellä tasolla olemme torjuneet monet uskomukset tieteen osoittamin keinoin. Jään vain pohtimaan uskon (en yksin kristinuskon) metafyysisyyttä.

Vieras kirjoitti:Tätä maailmankaikkeuden leviämisteoriaa voisi vielä jatkaa pohtimalla sitä, miten tai miksi se leviää. Tuleeko edelleen alkuräjähdyksellisestä energiasta ainetta joka kasvattaa kokkareisen (tähdet/galaksit) avaruuden välejä vai repeytyykö se harsomaiseksi kuin liian ohut pullataikina?
Samoin voisi pohtia vielä tarkemmin sitä ajatusta, että kokkareet eivät itsessään liikkuisi vaan avaruus niiden välillä vain turpoaisi - todellisuudessa jos ilmapallovertaustakin ajatellaan, niin nuo kokkareetkin eli ilmapallon eri puolilla olevat pisteetkin liikkuvat tai loittonevat toisiinsa nähden. Avaruudessa tämä edellyttäisi sitä, että olisi havaittavissa eri voimakkuisia punasiirtymiä loittonemisnopeudesta riippuen eli vierekkäisten vs. vastakkaistan kokkareiden suhteen. Onko tuosta havaintoa?

Vieras kirjoitti:Eli punasiirtymissä on siis eroja. Miten noissa eroavaisuuksissa voidaan havaita tämä avaruuden eri osien erinopeuksinen laajentuminen jonka siis tulisi vaikuttaa punasiirtymän voimakkuuteen. Eli voidaanko meistä katsottuna erottaa, missä alkuräjähdyksen uloimmat reunamat ovat ja mikä on sisempää aluetta?
Jos meillä on maailmankaikkeudesta vektori ikäänkuin tikkataulun kympistä ykköseen, jossa laajentuminen on nopeinta suurimman tyhjän alan vuoksi, voimmeko erottaa tuon laajentumisen "renkaat" punasiirtymien avulla? Jos itse olemme esim. numero 5 renkaan alueella tulisi kaiketi 6-10 alueilla esiintyä pienempää punasiirtymää kuin 4-1 alueilla? Vai näemmekö saman eron (saman voimakkuisen punasiirtymän) katsoessamme renkaiden 8-9 välistä loittonemista verrattuna 3-2 renkaiden loittonemiseen (näin ei kai pitäisi olla)?