Itse olin lahkossa n. kolme vuotta, ja välillä oli kuukausien taukoja jolloin en käynyt kokouksissa enkä tutkinut yhtään. Aika aikuisiällä tutustuin lahkoon, mutta kuitenkin alkoi tökkimään jo melkein alkuvaiheessa kun huomasin ettei kukaan välitä paskan vertaa musta. Ajattelin vaan, että jääkööt puhumaan omia tyhmiä juttujaan. No yhden kerran sitten jonkun ajan päästä menin taas kokoukseen ja aika sika lujaa pöhnässä. Istuin peräpenkillä, ja muistan vaan että yhdessä vaiheessa tokaisin esitelmän pitäjälle: "Meinasin tulla heittämään sua raamatulla". Takkini taskussa oli myös vähän raakaa kossua vielä pullossa jäljellä, jota välillä naukkailin. No eräs veli tulikin sitten mun työ kun alkoi välilaulut, ja yritti vissiin osoittaa hieman laulukirjaansa jotta laulaisin mukana, mutta sitten meni hermot ja päätin poistua, ja tämä veli lähti ulos perässäni. Jonkin verran vain muistan sanoneensa, että "me soitetaan kohta poliisille", "selvinpäin oot kyllä tervetullut". No tämän jälkeen en enää koskaan palannut salille.
Tapahtumasta jo reilusti yli kaksi vuotta.
Mutta aika lyhyelläkin aikaa kyllä oppii seuran asiat. Riippuu kuinka paljon tutkii. Itse tutkin tosi paljon. En ollut mikään laiska ainakaan itseni mielestä. n. 2 tuntia kun päivästäkin uhraa pelkkään omaan tutkimiseen. Kyllä aika äkkiä oppii tuntemaan seuran ja sen tavoitteet. Ja mitä paremmin tuntee, sen vaikeampaa on unohtaa.