Veljesseura.org

Ei ei Johanneksen poika... ei tiedettä pääse opiskelemaan kuka tahansa. TOTTAKAI pitää olla jokin muu pätevyys kuin läpäisty lukio!!!
Pakkohan se tieteellisen tutkijan on olla jonkin palikkatestin läpikäynyt.
Tiede on aina tiedettä eikä sen edustajaksi voi kuka tahansa kelvata.

Kaikissa yliopiston tiedekunnissa on paljon hakijoita ja vain harvoja valittuja älymystön edustajia, jotka vaativat testit huipputuloksin läpäisevät, kohtaa onni päästä sinne!

Kun fysiikan tohtori ja teologian tohtori kohtaavat keskustelussa, siinä syntyy tieteellisen älyn ja tiedon ydinräjähdys jota me maan matoset voimme vain hämmästellä.


(Olen kuullut väitettävän että teologiaa voi opiskella kirjekurssinakin mutta se ei ainakaan ole mahdollista.)

Ahaaa.... almiii, voisinko minä ryhtyä tälläisenä Jehovan todistaja - ateistina opiskelemaan teologian maisteriksi ja saada viran vaikkapa kirkon hallinnosta (=hyvä liksa ja iisi duuni eläkepäiviin saakka)?
Tai vaikkapa opiskella uskonnon didaktiikan professoriksi asti?

Pysytäänpäs poijjaat aiheessa ja asialinjalla. Vai onko tarkoitus todistaa, että ateistikaan ei välttämättä ole älykäs?

Jakke kirjoitti:Pysytäänpäs poijjaat aiheessa ja asialinjalla.

Ainahan me.

Jakke kirjoitti:Pysytäänpäs poijjaat aiheessa ja asialinjalla. Vai onko tarkoitus todistaa, että ateistikaan ei välttämättä ole älykäs?

Ei itsestäänselvyyksiä ole tarpeen yleensä ollu todistella.

RaM kirjoitti:Ahaaa.... almiii, voisinko minä ryhtyä tälläisenä Jehovan todistaja - ateistina opiskelemaan teologian maisteriksi ja saada viran vaikkapa kirkon hallinnosta (=hyvä liksa ja iisi duuni eläkepäiviin saakka)?
Tai vaikkapa opiskella uskonnon didaktiikan professoriksi asti?

Sisäänpääsyprosentti tiedekuntaan on ollut takavuosina 25 % tienoilla. Kukaan ei kysele kirkkokuntaa.

Mikäli haluaa luterilaisen kirkon papiksi, pitää olla niin fiksu että kykenee keskustelemaan piispan, pappien ja seurakuntalaisten kanssa sekä kyetä syömään paljon voileipäkakkua ja makeita piiraita erilaisten kasuaalitoimitusten jälkeen.

En varsinaisesti jaksa provosoitua Rami-sedän viesteistä. Asennevammaisia kun löytyy myös yliopistolta. Niihin ehti kuuden vuoden aikana hyvin tottua.

Osaatko almi arvioida, miten iso osa teologian opiskelijoista on ihan oikeita uskovaisia? Osa on varmaankin kiinnostuneita uskonnosta lähinnä vain ilmiönä. Varmaan joukosta löytyy jopa ateisteja?

Ei kai tuohon ole kellään vastausta... Luulen, että suurimmalla osalla on side omaan kirkkokuntaansa.

Omalla vuosikurssillani (200 opiskelijaa) suurin osa oli luterilaisia, jotka olivat aika usein herätysliiketaustaisia. Lisäksi mukana oli muutamia muiden kirkkokuntien tai yhteisöjen jäseniä. Oma lukunsa olivat ateistit sekä ne, jotka eivät olleet kiinnostuneet teologiasta vaan uskontotieteestä. Teologisen tiedekunnan kautta on helpompi päästä opiskelemaan uskontotiedettä kuin silloin, jos samaa yrittäisi pyrkimällä humanistiseen tiedekuntaan.

Ai niin, se unohtui mainita että teologinen tiedekunta vuotaa. Keskeytysprosentti on muistaakseni yli 10 %. Syitä en tiedä, ehkä siirtyminen muuhun tiedekuntaan, kyllästyminen tai oman (uskon)elämän kriisi. Kyllähän teologia vaatii ajattelemaan asioita omalta kannaltaan, eikä ns. lapsenusko silloin kestä.

Mielelläni olisin viisas mutta kun äly ei ponnisteluista huolimatta riitä.

Uskon korkeampaan voimaan jota kutsun jumalaksi. Uskoni vuoksi olen leimautunut useasti kaveripiirissäni hiukan "höppänäksi". Se ei egoani nakerra. Uskoni jumalaan on antanut minulle tyyneyttä elämääni, olen kokenut saavuttaneeni sisäisen rauhan mikä käytännössä on merkinnyt sitä, ettei minua mielestäni jonninjoutavat asiat liiaksi riivaa. Jehovan todistajien kanssa keskustellessani tunteeni kuitenkin pulpahtavat helposti pintaan molemminpuolista vuorovaikutusta haitaten.

Uskoni on minulle subjektiivinen asia, se on mun oma juttuni, eikä minulla ole minkäänlaista sanomaa muille todistettavaksi.

En varsinaisesti jaksa provosoitua Rami-sedän viesteistä.

Niinpä niin tyttöseni. Olet nuoruudestasi huolimatta hyvin fiksu... ja varovainen.

Mikäli haluaa luterilaisen kirkon papiksi, pitää olla niin fiksu että kykenee keskustelemaan piispan, pappien ja seurakuntalaisten kanssa sekä kyetä syömään paljon voileipäkakkua ja makeita piiraita erilaisten kasuaalitoimitusten jälkeen.

Mahtaako olla myös niin, että päästäkseen luterilaisen seurakunnan työntekijäksi pitää kuulua luterilaisten lahkoon?

Mitä muuten arvelet seuraavasta asiasta. Kun suomalainen luonnontieteelliseen, matamaattiseen tai filosofiseen tiedekuntaan kuuluva maisteri keskustelee vastaavan intialaisen, japanilaisen tai egyptiläisen maisterin kanssa, he voivat keskustella samasta asiasta. Miten se onnistuu suomalaiselta teologian maisterilta? Minkä sisältöinen keskustelu olisi?
(Tämä on aihe joka minua askarruttaa aivan oikeasti - en siis kysy kiusatakseni.)

almi kirjoitti:Ai niin, se unohtui mainita että teologinen tiedekunta vuotaa. Keskeytysprosentti on muistaakseni yli 10 %. Syitä en tiedä, ehkä siirtyminen muuhun tiedekuntaan, kyllästyminen tai oman (uskon)elämän kriisi. Kyllähän teologia vaatii ajattelemaan asioita omalta kannaltaan, eikä ns. lapsenusko silloin kestä.

Eiköhän tuo ole kaikille tiedekunnille tyypillinen yksityiskohta. Joku aina huomaa tulleensa väärään paikkaan.

Niin Rami, kyllä luterilaisen kirkon papin tulee olla luterilainen.

Minulta kysyttiin eräässä kuntoutuspaikassa, miksi en voisi toimia pappina. Sanoin, että olen ortodoksinainen eikä ole edes vaadittavia opintoja. Nytpä loppuraportissa sitten lukee, että en voi toimia pappina puuttuvien opintojen vuoksi.

Tietääkseni myöskään muihin seurakunnan virkoihin on pääsyvaatimuksena seurakunnan jäsennyys.
Teologi ei siis voi pelkästään koulutuksensa pohjalta toimia luterilaisessa valtionkirkossa työntekijänä.

Mitä jos sinä almi vaihtaisit luterilaisuuteen niin voisit saada hyvän helpon duunin?

RaM kirjoitti:Mitä jos sinä almi vaihtaisit luterilaisuuteen niin voisit saada hyvän helpon duunin?

Ja olisin sen jälkeen loppuun ajettu pappi? Käyhän lukemassa uusin KIrkko ja kaupunki, jossa pätkäduunipapit kertovat pahasta olostaan.