Jaakko Ahvenainen kirjoitti:-----
Vaan tuota hyvin aloittamaasi evankeliumia kaipailen, tosin vaikka yleiseen keskusteluun - se oli huitsin hauskaa luettavaa. Mie kiitän ihan tosissani. - Nooh joo OFF TOPIC, mutta tämän topikin filosofeeraus päättyy tähän. Näin olemma sopinehet. ----
Juup, oon vaan hukannu koko kirjoitelman johonkin, muuten olisin takuulla jo jatkanu sitä. Jos jollain on se tallessa, heittäköön sen tänne!
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
"–Suuret johtajat ovat usein vaarallisessa tilanteessa, kun he eivät ole nukkuneet tarpeeksi, ovat hyvin stressaantuneita ja henkilökohtaisissa moitteissa he eivät enää kestä kritiikkiä. Terve narsistinen henkilö saattaa vajota lapsuusikään kuuluvaan paranoidis-skitsoidiseen vaiheeseen ja muuttua vaarallisiksi.
–Varhaisessa kristinuskossa oli paljon samaa. Jos joku ei ollut minun puolella, hän oli minua vastaan. Tämä ajattelutapa pakotti ihmiset olemaan ryhmässä."
Ihan mielenkiintoista stooria, mutta kytkös jehovantodistajiin puuttuu.
edit. tarkemmin ajatellen jätetäänpäs auki. Kytkös on kyllä olemassa, mutta sitä ei ole mainittu, ehkäpä itsestäänselvyytenä. Raamatun historia liittyy jehovantodistajiin.
"Uskonto on ansa ja kiristysryöstöä." - J. F. Rutherford, Vartiotorniseuran presidentti "Religion is dangerous because it allows human beings who don't have all the answers to think that they do." - Bill Maher, Religulous
JT:thän sanovat restauroineensa alkuperäisen kristillisen seurakunnan. Totta tosiaan, kun tuota tutkimusta lukee.
JT:lla on jotenkin puhtoinen, kanonisoitu kuva alkukristityistä, vaikka Raamatussakin kerrotaan paljon kiistoista, joita seurakunnissa oli. Lisäksi kerrotaan kilpailevista oppisuuntauksista, joita tietenkin oli paljon muitakin kuin Raamatussa mainittuja.
Melanie Kleinin psykoanalyysista käsitteensä ammentavat Robins ja Post (1997) ajattelevat,
että poliittisena paranoiana tunnettu ilmiö on osa ihmisen evoluution historiaa ja äärimmäisten
uskonnollisten ryhmien tavallinen menettelytapa. Uskonnolliset ääriryhmät ”tarvitsevat vihollista”
ja ”kollektiivista apokalypsia”.1 Staubin (2003) mukaan ääriryhmillä on taipumus erottaa
selvärajaisesti ”me” ja ”he” toisistaan, jolloin vihollinen demonisoituu.2 Ääriryhmät uskovat
tietävänsä totuuden salaisista motiiveista, ovat epäileviä ympäröivää maailmaa kohtaan, tuntevat
itsensä vihan keskipisteeksi, eivät siedä suhteellistavaa argumentointia ja ovat aina varuillaan
ikään kuin sodassa kuviteltujen ja todellisten vihollisten kanssa., Molari: s. 117.
Ellei tuota yllä lainattua millään tavalla voida katsoa mm. Jehovan todistajia koskevaksi, lopetan kirjoittamiseni tähän.
----
