Markku Meilo kirjoitti:liabiliteetti kirjoitti:Hermosolut, eli neuronit, kuljettavat ioneja (=atomi/molekyyli jolla on elektronivajaus tai -ylijäämä = sähköinen varaus) kokoajan sisään ja ulos.
Minut on vaan opetettu ihmisen kokoisen möhkäleen (ja paljon pienemmänkin) yhteydessä siihen, että pääsääntöisesti sähkövaraus on potentiaaliero, joka käytännön tapauksissa on purettavissa. Toki atomitasolla tarkastellen varauksia on neljän viljan esikypsytetyssä hiutaleessakin, vaikka siinä ei pikocoulombimittarilla olisi havaittavissa staattisen sähkön kenttää.
Käsite-ero. Jännite on sähkövarauksien ero, eli elektronien yli- tai alijäämien ero. Tämä lähenee uhkaavasti hiukkasfysiikkaa mutta eihän ne elektronit häviä tai synny tyhjästä, jos jossain on liikaa niin jossain on oltava liian vähän. Ylimääräiset elektronit voivat siirtyä muualle niin pitkän matkaa että tulevat johtimen päähän jolloin johtimen päihin syntyy vastakkaiset varaukset, tai pääsevät jonnekin missä ne otetaan avosylin vastaan (eli missä on ioneja vailla elektroneja). Suljetun järjestelmän kokonaisvaraus on aina sama riippumatta siitä, miten positiiviset ja negatiiviset varaukset jakautuvat ympäri järjestelmää.
Eli siis kun suljetussa järjestelmässä syntyy plus-ioni, niin jossain on synnyttävä myös miinus-ioni koska elektronit eivät synny tyhjästä eivätkä myöskään katoa. Siksi siis kun neuroniin alkaa kerääntyä plusioneja, kaikissa muissa neuroneissa on sen verran enemmän sitten miinusioneja ja tämä ioniepätasapaino itsessään on se potentiaaliero, eli jännite, joka mahdollistaa purkauksen syntymisen. Kun varaus purkautuu, ylimääräiset elektronit siirtyvät neuronin aksonia pitkin plusioneista miinusioneihin ja molemmat palaavat varauksettomiksi molekyyleiksi tai atomeiksi jotka solun sisäiset kemialliset reaktiot saattavat tarvittaessa muuttaa uudestaan ioneiksi.
....Tai jotain sinne päin. Väsyttää.
