me elämme nykyään kovin toisenlaista aikakautta ja tiede on saanut noihin muinaisiin filosofeihin ja heidän pohdiskeluihinsa verrattuna aivan uudet mittasuhteet. Vaikka heitä arvostetaan edelleen tieteellisen ajattelun uranuurajina, niin henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan he ovat aivan liian arvostettuja samoin kuin koko filosofiakin. Se on tieteenhaara, joka pitää sisällään liian paljon utopistisia piirteitä.
Olen samaa mieltä kanssasi, ne ovat paljolti yliarvostettuja, koska ovat ehkä merkinneet ainaostaan lähtölaukusta ns, vapaalle ajattelulle ilman auktoriteetteja.
Vasta jos ilmaantuu luotettavia todisteita olemassaolosta, jota emme vielä tarkemmin tunne, siihen voi kategorisesti uskoa
Tuossa on vain se ongelma, että olemme taipuvaisia menemään eri asteisten todistusten perässä. Jollekkin yliluonnolliseksi ilmiöksi riittää jos kuulee "huhuu" metsästä tai vuoteen alta. Tosin en aliarvioi kaikkien kokemuksia ja ilmiöitä esim. poltergeistisiä kokemuksia, joita joillekkin läheisille ihmisilleni on tapahtunut, jotka ovat saaneet heidät pelkäämään.
Voimme selittää eri teorioita, mistä ne johtuvat, mutta mielestäni ei mikään sulje pois sitä mahdollisuutta, että kuten eräs sanoikin:
Tiede on löytänyt ilmiöistä yhä hienorakenteisempia yksityiskohtia: atomit, alkeishiukkaset, kvantti-ilmiöt ym. Nämä ehkä kuvaavat asioita, joita ennen nimitettiin henkimaailman ilmiöiksi. Ns pimeä aine ja energia ovat myös tieteen tuntemia asioita, joita olisi voitu joskus muinoin kuvailla "henkimaailman asioiksi". Ehkä puhe on samoista asioista, mutta hämmentävän erilaisilla sanoilla.
kysymyksessä voisi olla elämnmuoto, joka käyttää fysikkaa, tiedettä ja tekniikan soveltamista paljon korkeammalla tasolla kuin me, aivan kuten jos yrittäisimme selittää matkapuhelimen toimintaa tai kaukosäätimen toimintaa jollekkin alkuasukkaalle. Ne voisivat tuntua hänestä yliluonnollisilta...
Toisaalta joku sanoo ettei jumala on aivoissa se vaan sattui löytymään silloin aivoissa?
Olet varmaan osittain oikeassa, mutta se ei vastaa silti siihen onko jumalaa todella olemassa? Tuntuu epätodennäköiseltä, että uskonnollisuus olisi pelkästään evoluution tuottama epämielyttävä sivutuote, joka on siis pohjimmiltaan lähtöisin alkeellisimmista elämänmuodoista näin pelkistetysti sanottuna, vaikka ymmärränkin, että evoluution sanotaan menevänsä omia teitään ja ottavan harppauksen sinne tänne ehkä ilman edellisiä ominaisuuksia.
Tosin uskonnollisuus on varmasti yksilöllinen ominaisuutemme ja luonnettamme muokkaa perityt geenmme, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta minulle uskonnollisuus merkitsee rikastuttavaa piirrettä etsiessämme ja toimii ehkä analyyttisen tieteen vastapainona ja toimii vähän kuten "vaistot". Vaistoamme asioita jostakin syystä, emmekä osaa ehkä selittää, miksi toimimme tietyssä tilanteessa kuten toimimme.