Wonderman kirjoitti:
mutta ovat sitä mieltä että eläimellä on oikeus elää. Mihin järjestykseen pistäisit koiran, sian ja ihmisen ?
Ihmisellä siinä missä muillakin eläimillä on olemassa elinkaari. Mikään laji ei elä ikuisesti, vaan kaikki me kuollaan ajallaan.
Näitä kolmea jos pitää laittaa järjestykseen, niin ihminen on luonnollisesti ensimmäisenä, johtuen ensiksikin siitä, että ihminen on PEDOISTA se, joka oikeasti edes vähän pohtii sitä millaisilla tavoilla saaliseläimiä tulee kohdella.
Hyeenalauma kun esimerkiksi syö mutaan tarttuneen puhvelin elävältä. Eläinaktivisteilta tuppaa kokonaan unohtumaan se, että elämä on julma tuolla villissä maailmassa. Kun puhutaan luonnosta, siellä on voimassa vahvimman laki. Heikoimmat saaliseläimet tapetaan armotta, eikä yksikään toinen laji sääli saalistaan lainkaan. Toisekseen, edustan itse ihmistä, lapseni ovat ihmisiä, samoin ystäväni ja perheeni. Ensisijaisesti pidän huolta omistani ja oman lajini edustajista, vasta tämän jälkeen tulevat muut.
Toiseksi laittaisin koiran. Tuo tyhmä munien haistelija

on kuitenkin PETOELÄIMISTÄ se, josta on ollut ja on edelleen hyötyä ihmiselle esim. ravinnon metsästämisessä. Nykyään hyvin monilla muillakin tavoilla. Ihminen on kyennyt valjastamaan koiran parhaat ominaisuudet käyttöönsä. Nykyään koirat etsivät eksyneitä ihmisiä, paimentavat karjaa, ovat ihmisen parhaita ystäviä ja vaikka mitä muuta. Sen lisäksi että koira on muokkautunut ihmisten käsissä, se on osoittautunut sopeutuvuutensa ihmisen toveriksi... ehkä se kertoo jonkinlaisesta, no jos ei älykkyydestä, niin ainakin evoluution halusta säilyttää koirat...
Koiran kanssa samaan ryhmään laittaisin kaikki muut petoeläimet. Luonnossa pedot kunnioittavat toisiaan, tappavat ja taistelevat keskenään, vain jos on ihan pakko.
Sika tulee viimeisenä, koska sika on saaliseläin. Siinä missä sika on ihmisen ravintoa, on sika myös muiden petojen ravintoa. Se tulee ravintoketjussa petojen jälkeen. Jotkut siat ovat tonkineet tryffeleitä ihmisen kaverina, mutta sika näyttelee pääosaa puhtaasti ruokapöydässä.
Voihan se kuulostaa kamalan ankaralta lajittelulta, mutta elämä on. Ei sitä tarvitse kun katsella luontodokumentteja, niin huomaa, ettei se luonto ole mitenkään "päähän taputteleva". Itseasiassa monen eläimen elinkaari on hyvin paljon lyhyempi luonnossa kun vangittuna ihmisen hoivissa. Ei tuolla villissä luonnossa leijonat kokoonnu miettimään, että ""mites me kaiffarit tänään metsästetään toi biisoni, ettei sille koidu asiasta turhaa kärsimystä..."" Pääasia on että sitä safkaa tulee. Itse kerran seurailin sivusta kissaa, joka leikki hiirellä. Siis heitteli sitä hiirtä aina välillä ja välillä päästi sen menemään, ottaakseen taas pakenevan hiiren kiinni... ihan puhdasta kidutusta hiirelle, mukavaa leikkiä kissalle.