Tony Syrjänen kirjoitti:Nyt kun entisten jehovantodistajien tervehtiminen on täysin sallittua, niin voidaan esittää kysymys että mistä syystä jehovantodistajat (todennäköisesti) jatkavat tapaansa olla tervehtimättä entisiä jehovantodistajia kohdatessaan näitä? Onko kyse henkilökohtaisista kaunoista vai mistä? Kukaan kun ei velvoita jehovantodistajia käyttäytymään tässä suhteessa hyvien tapojen vastaisesti, mutta niin he vain käyttäytyvät. Miksi?
"Omantunnon syistä" Omatunto ei anna joidenkin jt:n tervehtiä erotettuja...
siinä syy. mitä sitten ikinä tarkottaakaan...
"Ole siis valpas, ehkä sinussa oleva valo on pimeyttä." Luuk 11:35
Analysoija kirjoitti:Ketjusta siistitty asiaan liittymättömät postaukset. Tuosta sentimentaalisesta tuotannosta ei perustetta omaa ketjuansa.
Tehkääs ihan kuinka haluatte, mutta meidän maailmallisten ja eläväisten silmissä tämä foorumi ei oo paljon paskankaan fäärtti kaikkine tekopyhien tietoviisaiden kokoontumispaikkana.
markuruikkuinen kirjoitti:Harmin paikka että tuo "Jehovan todistajat ja seksuaalivähemmistöt" -köppä suljettiin. Siellä oli ehkä kaikkien aikojen paras mahdollisuus tutustua ihmisiin. No analysoija teki mitä teki, ahistakoon vastedeskin. Voi harmi mitä tuhlausta.
Laita jatkossa yksityisviestiä, eikö niin?
Pitäisikö mielestäsi asiattomat viestiketjut pitää yllä? Tietänet varsin hyvin että internetissä on sitä tarkoitusta varten palstansa - että saadaan jauhaa skeidaa.
Jos haluat tutustua ihmisiin, mene johonkin näillä sivuilla mainostettuun miittiin? Tuossa on esim. ketju Pablo jne., jolloin on päivä yhteiseen toimintaan niille jotka kokevat kaipaavan vertaistukea. Noi on kai jossain kaukana (Helsingissä) meiltä maalaisilta, mutta lienet eteläsuomalainen joten ilmoittaudu, koe ja nauti!
Miksi hel*etissä laittaisin yksityisviestiä, mähän tulin tänne vain hetkeksi katsastamaan miltä tilanne näyttää.
Mitä asiattomammaksi viestiketjut menee, sitä lähempänä ootta avoimuutta ja totuutta ikävä kyllä. Mutta lähdenpä tästä niille muille palstoille jonne kuulun.
Kuten sanoin, ei oo mitään tarvetta teidän ottaa häiriköitä seuraanne. Sitä paitsi mä olisin vain liian tylsä jos sille päälle tullaan, opi nyt edes jotain. Vertaistuki on täysin tarpeetonta koska oon unohtanu lähes kaiken.
Vartiotorni 15.11.1981 s.20-
TULISIKO EROTETUN TAI ERONNEEN KANSSA PUHUA?
Apostoli Johanneksen välityksellä Jumala selittää:
"Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa … Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa." - 2.Joh.9-11
Apostoli, joka esitti tämän viisaan varoituksen, oli lähellä Jeesusta ja tiesi hyvin, mitä Kristus oli sanonut toisten tervehtimisestä. Hän tiesi myös, että siihen aikaan yleinen tervehtimistapa oli "rauhan" toivottaminen. Joku henkilökohtainen "vihollinen" tai kristittyjä vastustava maailmallinen viranomainen on eri asia kuin erotettu tai eronnut henkilö, joka yrittää saada kannatusta luopumusta ilmaisevalle ajattelutavalleen tai puolustaa sitä tai joka jatkaa jumalatonta käyttäytymistään; tällaiselle ei totisesti tulisi toivottaa "rauhaa". (1.Tim.2:1,2) Ja me kaikki tiedämme vuosien kokemuksesta, että pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?
OSATON PAHOIHIN TEKOIHIN
Jos kristitty kuitenkin liittyisi väärintekijän seuraan, jonka Jumala on hylännyt ja joka on erotettu tai joka on itse eronnut, niin se olisi samaa kuin sanoisi: 'En minäkään halua sijaa Jumalan pyhällä vuorella.' Jos vanhimmat näkisivät hänen kulkevan siihen suuntaan pitämällä jatkuvasti seuraa jonkun erotetun kanssa, niin he yrittäisivät rakkaudellisesti ja kärsivällisesti auttaa häntä saamaan takaisin Jumalan näkemyksen. (Matt.18:18; Gal.6:1) He neuvoisivat häntä vakavasti ja tarvittaessa 'ojentaisivat häntä ankarasti'. He haluavat auttaa häntä pysymään 'Jumalan pyhällä vuorella'. Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään "osallisen hänen pahoihin tekoihinsa" (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta, eli erottaa. -Tiit.1:13; Juud.22,23; vrt. 4:Moos.16:26.
Vieras kirjoitti:...pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?
OSATON PAHOIHIN TEKOIHIN
Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään "osallisen hänen pahoihin tekoihinsa" (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta, eli erottaa. -Tiit.1:13; Juud.22,23; vrt. 4:Moos.16:26.
Olet yli 100% kirjaimellisesti oikeassa.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
niin siellähän vannottiin rakkauden olevan keskuudessamme (tosin iskulauseena) sitten tuli ilmoitus tuosta edellytetystä kohtelusta, jonka tarkempaa syytä ei saa tietää, sitten onkin kysymys ystävyyden syntymisen varomisesta, sitten kun lisätään tähän jatkuvat muutokset sekä aikaisemmuuteen että myöhemmyyteen nähden, niin raapaistaan jo erästä jehovantodistajuuden piirteen pintaa.
Tuosta tulee mieleen, että tietotyöläisten maailmankuva on hiirimaton kokoinen. Eipä ihmekään kun konttorirottia valvotaan niin paljon. Ruumiillisen työn tekijä pääsee vähemmällä.
Tuosta tulee mieleen, että tietotyöläisten maailmankuva on hiirimaton kokoinen. Eipä ihmekään kun konttorirottia valvotaan niin paljon. Ruumiillisen työn tekijä pääsee vähemmällä.
Ehkä siksi opiskelen nyt putkimieheksi, tulevaisuuden ala...
Aikaisempia töitä postimies, sisustusarkkitehti, mainoslavastaja, timpuri...
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Pehmoluopio kirjoitti:
Tuosta tulee mieleen, että tietotyöläisten maailmankuva on hiirimaton kokoinen. Eipä ihmekään kun konttorirottia valvotaan niin paljon. Ruumiillisen työn tekijä pääsee vähemmällä.
No hohhoijaa. Tietotyöläisiä on siinä kuin siistijöitäkin, työ määrittää vain osan arjen rutiineista ja maailmankuvasta.
Saatuani luvan tekstin julkistamiseen Veljesseura.org 'in sivuilla teen sen. Luettavuuden parantamiseksi olen muokannut jaejakoa itse tekstiin en ole kajonnut.
TAPAUSKERTOMUS MARKKU HUHMARNIEMI
ILTA-SANOMAT 5.9.2009
Teksti: Marika Harjumaa
Eräänä päivänä ystävät lakkaavat tervehtimästä. Vastaan tullessaan he eivät edes katso kohti. Markku Huhmarniemi on luopio.
Kymmenen vuotta aiemmin Jehovan todistajat olivat soittaneet Markun isosiskon ovikelloa. Sisko rupesi tutkimaan Raamattua ja lehtiä yhdessä jehovalaisten kanssa. Hän innostui uskosta ja puhui siitä äidilleenkin.
- Perheellämme oli vaikeaa, ja äiti oli tilanteessa, jossa kaipasi rauhaa. Hän hurahti nopeasti jehovalaisuuteen ja veti minut ja pikkusiskoni mukaan, 25-vuotiasMarkku kertoo.
Äiti kipuili vaikeassa avioliitossa ja sai lohtua Jehovan todistajilta. Markun mielestä toiminta oli järjestelmällistä aivopesua. Yhtäkkiä meihin kohdistui valtava rakkauspommi. Ihmiset kutsuivat syömään ja lohduttivat. Siinä ohessa ujutettiin uskontoa.
Pohjoispohjalaisen Markun mukaan kyseessä oli tyypillinen tapa käännyttää ihmisiä. Kun toinen on heikoilla, hän on helppo uhri.
- Tuntuihan se silloin valtavan hyvältä. Jälkeenpäin olen tajunnut, että se oli teeskenneltyä rakkautta, jonka motiivit eivät olleet puhtaat.
KYMMENVUOTIAANA Markusta tuli Jehovan todistaja. Hän ei ollut kahtatoistakaan, kun oli jo mukana kulkemassa uskonveljien kanssa ovelta ovelle.
- Seurasimme kuolinilmoituksia ja katsoimme, kuka oli juuri jäänyt leskeksi. Sitten lähdimme lohduttamaan ja käännyttämään häntä. Eikö ole aika härskiä?
Jaettava materiaali räätälöitiin sen mukaan, kenen luo oltiin menossa. Aluksi Markku ajatteli, että oli normaalia kulkea ovilla koputtelemassa. Viidentoista ikävuoden hujakoilla häntä alkoi hävettää muiden koteihin meneminen.
- Joutui siellä aggressioitakin kohtaamaan. Minua on ajettu kirveellä takaa ja uhattu aseella.
Yläasteikäisenä Markku oli vielä innoissaan siitä, että kuului Jehovan todistajiin ja sai olla isossa kaveriporukassa. Koko perhe oli isää lukuun ottamatta jehovalaisia, ja hänkin osallistui suurempiin kokouksiin.
Peruskoulun jälkeen Markku halusi jatkaa opiskelua. Hän meni naapurikuntaan suorittamaan lukion ja tietotekniikan ammattitutkinnon yhtä aikaa.
Uskonveljet katsoivat opintoja pahalla, koska opiskeleminen on kiellettyä. Kunnon Jehovan todistajan tulee keskittyä vain ja ainoastaan käännytystyöhön.
- Minua myös kiellettiin olemasta tekemisissä luokkakavereiden kanssa, Markku kertoo.
Hänen uskonsa alkoi rakoilla. Poika ei voinut hyväksyä sitä, että opiskelu oli jotenkin pahaa. Myös luokkakavereiden seura tuntui kivalta.
- Kuljin salaa kavereiden kanssa, mutta en kertonut heille uskostani. Vasta viimeisenä vuonna uskalsin puhua asiasta.
MONI MUUKIN rajoitus veti nuoren miehen mietteliääksi. Miksei hän saanut kuunnella mieleistään musiikkia? Mitä pahaa oli parrassa tai kaljussa päässä? Olivatko tatuoinnit ja korvakorut todella saatanasta? Myös alkoholi kiinnosti Markkua, niin kuin muitakin nuoria.
- Olin todella ahdistunut. Uskonto rajoitti elämääni, ja käännytystyö vei aikaa.
Myös oppikysymykset askarruttivat. Sietämättömältä tuntui ajatus siitä, että maailman kuudesta miljardista ihmisestä vain kuusi miljoonaa pelastuu.
- Mietin, voiko Jumala olla niin paha, että sallii tällaisen tapahtua.
Markku halusi erota liikkeestä, mutta ei uskaltanut. Jehovan todistajien tapoihin kuuluu, että liikkeestä lähteneen kanssa ei saa olla tekemisissä.
- Pelkäsin, että menettäisin perheeni. Kun äiti ja isosisko erosivat, minäkin uskalsin lähteä. Olin silloin 20-vuotias, Markku kertoo.
Äiti ja isosisko erosivat samantyyppisistä syistä kuin Markku. Pikkusisko jäi Jehovan todistajiin, mutta hänenkin kanssaan Markulla on hyvät välit.
KUN MARKKU oli tehnyt eropäätöksensä, hän lähetti tekstiviestin jehovalaisystävilleen.
- Vastauksissaan he totesivat, että tiedät, mitä järjestö sanoo asiasta - että emme voi enää olla tekemisissä kanssasi. Samaa sanoi kämppikseni.
Ystävät myös kertoivat, että niin kutsuttu karttamisjärjestely on Markun omaksi parhaaksi. Kun mies huomaisi, miten vaikeaa on olla ilman kavereita ja yhteistä uskontoa, hän tulisi takaisin järjestön hoiviin.
Tilanne kävi sietämättömäksi.
"Minua kiellettiin olemasta tekemisissä luokkakavereiden kanssa.
Päivittäin Markku kohtasi kotiseudullaan kavereitaan, joille hän oli kuin ilmaa. Hänen oli pakko muuttaa pois.
- Muutin Helsinkiin ja pääsin heti töihin. Liityin Uskontojen uhrien tuki-yhdistykseen, josta sain vertaistukea. Puolet sen jäsenistä on entisiä Jehovan todistajia.
Päällimmäisenä tunteena Markulla oli viha.
- Ajattelin, että minulta on viety kymmenen vuotta nuoruudestani. Sitten käsitin myös, että ehkä siinä oli hyvätkin puolensa. En elänyt villiä nuoruutta ja esimerkiksi ryypännyt itseäni hengiltä.
Muita hyviä puolia Markun on vaikea löytää Jehovan todistajista.
- Voihan se olla, että jotkut saavat liikkeestä turvallisuutta - mutta minusta on tekopyhää, että toisesta välitetään vain siksi, että palvotaan samaa jumalaa.
ENITEN MARKKUA tuntuu risovan se, että monet uskontokunnat eivät kerro totuudenmukaisesti toiminnastaan.
- Kaipaisin jonkinlaista "tuoteselostusta" uskonnollisille liikkeille. Niiden pitäisi kertoa, mitä tämä uskonto sinulle antaa ja mitä se sinulta vie. Jokaisella on oikeus tietää, mihin lähtee mukaan, arkku miettii.
Hän itse sai 12-vuotiaananiin sanotun aikuiskasteen. Sen yhteydessä sitoudutaan järjestön jäsenyyteen.
- Miten 12-vuotiasvoi ymmärtää noista asioista mitään? Ei sen ikäinen voi tajuta, mihin hän sitoutuu. Kukaan ei kerro hänelle, ettei liikkeestä voi lähteä ilman, että menettää ystävänsä
ja jopa perheensä.
JÄRJESTÖSTÄ eroamisen jälkeen Markulla on ollut vaikeuksia luottaa ihmisiin. Hän pelkää, että ihmisten ystävällisyydellä on aina jokin muukin motiivi kuin pelkkä välittäminen.
- Avovaimoni Marja on ollut hyvänä tukena. Myös ammattikoulun aikaiset "salakaverit" ovat pyörineet mukana ja auttaneet.
Uskontojen uhrien tuki –yhdistyksen tapaamisissa monet kipuilevat samojen luottamusongelmien kanssa. Kaikkein vaikein asia on kuitenkin se, että yhteisö sulkee eronneen ulkopuolelleen.
- On normaalia, että perhe ja ystävät hylkäävät liikkeestä lähteneen. Joiltakin saattaa mennä jopa työpaikka. Tällaiset ihmiset ovat täysin yksin ja joutuvat aloittamaan koko elämänsä ihan alusta, Markku suree.
Kaikki eivät ole itse lähteneet Jehovan todistajista, vaan osa on erotettu järjestöstä. Syynä ovat yleensä kielletyt asiat, kuten tupakointi, esiaviollinen seksi tai uskonkappaleiden kyseenalaistaminen.
Markku on ollut mukana perustamassa uutta, Toipumisapu-kartetut ry -nimistä yhdistystä, joka keskittyy entisten Jehovan todistajien auttamiseen. Yhteistyötä tehdään Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen kanssa, ja tavoitteena on verkostoitua lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa.
PÄÄKAUPUNKIIN muutettuaan Markku on hiljalleen rakentanut elämäänsä uusiksi.
- Nyt olen lopultakin päässyt elämään omaa elämääni. Teeskentely on jäänyt pois, ja ihmissuhteeni ovat aitoja.
Hän nauttii joulun ja syntymäpäivien viettämisestä. Jehovan todistajat eivät vietä kristillisiä juhlapyhiä eivätkä juhli uutta vuotta ja syntymäpäiviä.
Markku on hurahtanut myös metallimusiikkiin.
- Musiikki on minulle todella tärkeää. Se tuo hyvää oloa. Avopuolison kanssa kuunnellaan heviä kotona, mutta ei me mitään kissoja kuristella, Markku hekottaa.
Markku uskoo nykyään jonkinlaiseen jumalaan, mutta kavahtaa kaikkia uskontoja.
- Jumalan ja ihmisen välille ei tarvita minkäänlaista uskontoa tai järjestöä välittäjäksi.
Hän uskoo, että ihminen kuoltuaan vain maatuu pois eikä taivasta tai helvettiä ole olemassa.
- Jos sitä kuoltuaan taivaaseen sitten kuitenkin tupsahtaisi, niin ihan sama. Kunhan ei helvettiin joudu, Markku hymyilee.
Hän pitää sopivana ohjenuorana sitä, että ihminen pyrkii tekemään hyviä asioita ja välttää muiden vahingoittamista. Ajatusmalli on ohjannut Markun uusien opintojen pariin. Hän opiskelee sosionomiksi ja haluaa päästä auttamaan syrjäytyneitä nuoria.
- Töitä olisi riittänyt elektroniikka-alalla, mutta mielestäni on parempi auttaa muita kuin olla koneen jatkeena tehtaalla.
VARTIOTORNI-LEHTIÄ jakavia Markku katsoo säälien, varsinkin jos nämä ovat nuoria. Hän tietää, ettei asiaansa uskovaa ihmistä saa puhumalla vedettyä pois järjestöstä. Kiistelystä ei ole
mitään hyötyä, vaan jokainen käy itse läpi oman polkunsa.
Jehovan todistajia ei ole Markun oven takana näkynyt. Jos näkyisi, hän sanoisi kohteliaasti "eikiitos" ja ehkä mainitsisi olevansa järjestön entinen jäsen.
Kun Markku joskus tulee isäksi, hän ei aio opettaa lapsilleen mitään uskontoa. Lapset saavat itse valita aikuisena, mihin uskovat.
- Jos oma lapsi kertoisi liittyneensä Jehovan todistajiin, niin kyllähän se hiljaiseksi vetäisi. Varmistaisin, että hänellä on taatusti faktat ja motiivit tiedossa. Jos hän pystyisi perustelemaan
asiansa, niin totta kai kunnioittaisin hänen valintaansa.
Markku on nyt elämäänsä tyytyväinen.
- Minulla on rento asenne. Vaikka olen joidenkin mielestä luopio, en tunne olevani saatanasta.
Järjestö vetoaa Raamattuun:
Jehovan todistajien toimiston tiedottaja Veikko Leinonen, mihin perustuu ohje, jonka mukaan järjestöstä eronneiden kanssa ei saa olla tekemissä?
- Se perustuu Raamattuun. Esimerkiksi Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali kehottaa, ettei haureellisten kanssa tule olla tekemisissä.
Hengellinen yhteydenpito katkeaa, kun joku eroaa tai erotetaan. Mutta ei inhimillisiä siteitä katkaista esimerkiksi vanhempien ja lasten väliltä.
Saako eronnutta tervehtiä kadulla?
- Raamatussa kielletään heidän tervehtimisensä. Toisaalta Raamatun aikoina tervehtiminen
tarkoitti halaamista tai poskisuudelmaa eli toisen lämmintä vastaanottoa. Kyllä eronneille voi sanoa kadulla "hei" tai "moi". Tämä asia on kärjistynyt julkisuudessa.
Rangaistaanko niitä, jotka ovat tekemisissä eronneiden kanssa?
- Ei rangaista, mutta heitä neuvotaan, ettei se ole viisasta. Kun eronnut tai erotettu huomaa, että hengellinen kanssakäyminen lopetetaan, hän ehkä miettii, olisiko hänellä halu palauttaa suhteet. Jos seurustelua jatketaan, se vesittää tämän vaikutuksen. Siksi yhteydenpitoa pidetään pahana asiana.
Pisti vähän silmään tollanen ajatus, kun tossa tekstissä mainittiin, että opiskelu olis kiellettyä... Ja tämähän ei pidä paikkaansa. Seurahan kannustaa hankkimaan itselleen hyvän peruskoulutuksen. Toisin sanoen se merkitsee ihannetapauksessa peruskoulu+ammattikoulua. Mitä tulee korkeakoulutukseen, (esim. yliopisto) seura ei sitä millään tavalla suosittele, MUTTA ei myöskään kiellä. Ei siitä ketään eroteta, vaikka menisi oxfordiin.
Lainaus vartiotornista : "Yksi esimerkki jostakin hyödyllisestä, mistä voi tulla arvoton asia, on maallinen koulutus. Haluamme, että lapsemme saavat hyvän koulutuksen, niin että he voivat aikanaan hankkia elatuksensa. Mikä vielä tärkeämpää, hyvän koulutuksen saanut kristitty kykenee paremmin lukemaan Raamattua ja ymmärtämään sitä, pohtimaan ongelmia ja tulemaan järkevään lopputulokseen sekä opettamaan Raamatun totuuksia selvästi ja vakuuttavasti. Tällaisen koulutuksen hankkiminen vie aikaa, mutta se on hyvin käytettyä aikaa.
Entä sitten korkeakoulutus esimerkiksi yliopistossa? Sitä pidetään yleisesti menestymisen edellytyksenä. Mutta lopulta monien tällaista koulutusta hankkivien mieli täyttyy vahingollisella propagandalla. Korkeakoulutuksessa tuhlaantuu arvokkaita nuoruusvuosia, jotka voisi käyttää parhaiten Jehovan palveluksessa (Saarn. 12:1). Ei kenties ole yllätys, että maissa, joissa monet ovat saaneet sellaisen koulutuksen, usko Jumalaan on kaikkien aikojen vähäisintä. Sen sijaan, että kristitty turvautuisi tämän maailman pitkälle kehitettyihin koulutusjärjestelmiin, hän luottaa Jehovaan (Sananl. 3:5)."
Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla puolustella vt seuran näkemystä asiasta. Itseasiassa lama-aikahan on mitä parhainta aikaa opiskella, vaikka sitten yliopistossa...
"Ole siis valpas, ehkä sinussa oleva valo on pimeyttä." Luuk 11:35
"koulutusta hankkivien mieli täyttyy vahingollisella propagandalla" -kouluakäymättömillä on säilynyt luontainen vastustuskyky propagandaa vastaan, täytynee olla perustelu ? Olettaen tietysti, että on olemassa luontainen vastustuskyky, ja että opiskelu sen tuhoaa.
Vielä jää kysymys että mistä propagandasta on kyse
