Veljesseura.org

Masennus kirjoitti:Puhun nyt masennuksen välittömästi ja pysyvästi poistavan keinon parhaasta toteutustavasta.

No otapa tästä alkuunsa: http://freedomainradio.com/board/blogs/ ... usion.aspx ja tule sitten kysymään kun tarvitset lisää.

Rakasta kuolemaa, lakkaa uskomasta illuusioihin.

Masennus kirjoitti:
Olen nyt päätökseni tehnyt, loppu tulee syyskuun alkupuolella. Miksi juuri silloin? No miksi ei?

Siksi, koska loppu tulee joka tapauksessa, mutta muista elää sitä ennen. Katsos, jos elämä on ikuista, niin kukaan ei ponnistele elääkseen. Vain kuoleminen tekee elämästä mielekästä. Elä siis niin kuin viimeistä päivää sinne syyskuuhun asti, niin sitten huomaat, että haluat elää enemmän. Jos et, niin sinun aikasi todellakin on kuolla. Tämän takia sanoinkin "rakasta kuolemaa".

Voit tulla vaikka hulluksi elämällä kuin viimeistä päivää, ei sillä ole mitään väliä, koska kuolet joka tapauksessa. Harvasta kuolleesta muistellaan että tämä oli hullu eläessään ja jos on vanha niin hulluus kuuluu vähän niin kuin ikään.

Minulla on ollut kurja elämä, mutta olen rakastanut sitä kurjuutta enemmän kuin monet omaa ylellisyyttään, paitsi nyt ei ole edes sanottavammin kurjaa. Minä olen kuin jumalatar, teen ihmeellisiä asioita -verrattuna lapsuuteeni saati esivanhempiini, siksi on helppo kuvitella, että pystyn tekemään loputkin. Ihmisestä on tullut jumala jumalan paikalle ja hän on silti onneton ja kuitenkin sata vuotta sitten omat sukulaiset kuolivat ennen kuin pääsivät konttaamasta seisaalleen. Olet kuitenkin sama ihminen. Kuolema on ainoa mikä sinulle on taattu, sitä ei ota kukaan pois. Miksi kiirehtiä sen kanssa, sitä ennen voit kuitenkin elää.

Olen sitä paitsi pessimisti. Jos täältä pääsisi pois kuolemalla oman käden kautta, ei tämä olisi tällainen helvetti lainkaan. Helvetin luonteeseen kuuluu se, ettei sieltä pääse pois. Mitäpä jos ratkaisisit tämän helvetin? Ratkaiset tai et, lopputulos on kuitenkin kuolema.

Minä olen myös utelias. Se johtuu siitä, että olen lakannut pelkäämästä. Kun olen utelias, saan paljon tietoa ja minun uteliaisuuteni vain kasvaa. Siksikään en haluaisi kuolla pois, on vielä selvittämättä asioita.

Monta masentunutta on pystynyt jatkamaan, jopa parantuneet. Monta masentunutta on kuollut. Kumpaan ryhmään haluat kuulua? Haluatko kuolla, koska olet masentunut vai haluatko kuolla, koska haluat kuolla. Siinä on vissi ero.

Tulipa mieleen, että nyt kun olet kuitenkin syyskuussa kuolemassa, voit tehdä ihan mitä tahansa joutumatta koskaan rangaistuksi.
Koska kuitenkaan et niin tee, todennäköisesti, niin se osoittaa sinun olevan kohtalaisen hyvä ihminen. Muutkaan eivät tee niin ja hekin ovat siis pohjimmiltaan hyviä ihmisiä. Miksi pitää odottaa kuolemaan asti sitä, että näkee toisten olevan hyviä?

Masentuneen ihmisen tapa on voimattomuudessaan kääriytyä itsensä ympärille. Voimia ei kerta kaikkiaan ole. Aivan yksinkertainenkin tehtävä tuottaa suuria ponnistuksia (vaikka kaupassa käynti). Vetäytyminen oman asunnon suojaan ja sinne eristäytyminen, on tavanomaista. Ketään ei halua päästää sisään. Ei jaksa vastata puhelimeen tai ovikellon soittoon. Haluaa olla yksin ja nukkua. Lopulta ei oikein tajua omaa tilannettaan epämääräiseltä pahalta ololtaan. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolisella avulla alkaa olla kiire halusi henkilö sitä tai ei.

Toisaalta on hieman absurdia julistaa elävänsä syyskuuhun saakka, kun kenelläkään ihmisellä ei ole mitään takuuta siitä. Huominen saattaa olla kenelle tahansa viimeinen päivä ja jos ei ymmärrä jokaista huomista elää nauttien siitä ja uteliaana (kuten pehmis osuvasti asiaa luonnehti kommentissaan) kaikesta oman kokemuksen sekä tiedon ulkopuolella olevasta, on vaarana kuolla mitään kokemattomana ja elämää ymmärtämättömänä - ja aivan turhaan.

Minä itse kokeilisin mieluummin ennen omavalintaista kuolemaa, miltä ehkä tuntuu elää:
- miljonäärinä (ryöstäisin vaikkapa pankin)
- seikkailiana (ehkä edellisen jälkeen)
- norjalaisena (alueellisesti)
- kiinalaisena (alueellisesti)
- austaralialaisena (alueellisesti)
- chileläisenä (alueellisesti)
- linnakundina (jäätyäni kiinni)
tai miltä tuntuu vaikkapa maistella cubalibreä ilta-auringossa Havannan katukahvion terassilla.
Pelkuri sanoo, ettei tuollainen tai mikään vastaava ole minulle koskaan mahdollista ja pättää päivänsä. Rohkea asettaa tavoitteita ja lähtee päättävisesti niitä omilla avuillaan tavoittelemaan. Tai jotain pienempää... vaikkapa kokemusta avantouinnista kesähelteellä, jos ei ole tullut koskaan kokeilleeksi.
Tai millaista on istua hyvän kaverin kanssa saaristoristeilyllä kauniina kesäpäivänä nautiskellen omatekoisia eväitä.
Tai jos ei omista hyvää kaveria, niin hankkia itselleen sellainen ja kokeilla, miltä elämä maistuu kaverin kanssa sitä ihmetellessä.
Elämä on hauskaa ja hyvää, jos ei itse sitä tahallaan pilaa.

Se on kuitenkin varmaa, että pelkällä kotona nyhjöttämisellä ihminen ei pääse mihinkään eikä saa vastauksia uteliaisuuteensa.

Yleensä omavalintainen kuolema pohjautuu toivon menettämiseen, joka merkitsee ettei pankkiryöstö suunnitelmallisena ja toiveita sisältävänä tule kyseeseen, yhtä vähän kuin ryöstäjälle tulee mieleen omavalintainen kuolema.

Itsemurhasta on tehty taidetta, venäläisessä näytelmässä eri tahot kuultuaan aikeesta tulevat puheille ja esittävät että tämä kuolisi nimenomaan heidän asiansa puolesta. Nyt en muista enempää mutta jos ei sen laajakantoisempia suunnitelmia ole, niin miksei perehtyisi asiaan ? Se pitäisi olla komedia, jossain määrin hauska kertomus.

Aurinko kuuluisi olla mielialan parantajia, näillä ilmoilla vaan puun katveeseen.

Sitäpaitsi voi kokeilla lenkkeilyn tehoa, sanotaan että se aikaansaa endorfiinien eritystä vereen, jotka olisivat onnen kemiallinen perusta. Paperille treeniohjelma ja syyskuulle jo ensimmäinen pitempi hölkkähappening, jos ei ihan maratonia niin puolikas edes.

Masennus kirjoitti:Palsta on tavallaan väärä, mutta olen kuitenkin entinen JT, jonka masennus johtuu pääosin näistä asioista.

Lääkitys ei ole auttanut, terapia ei ole auttanut, "vertaistuki" ei ole auttanut. Osaako kukaan vinkata palstalle jossa voisi anonyymisti löytää nopean ratkaisun asiaan, niitä on yllättävän vaikea löytää. Puhun nyt masennuksen välittömästi ja pysyvästi poistavan keinon parhaasta toteutustavasta.

Ratkaisuja löytyy aina.

Jos haluat kirjoittaa sähköpostia, sähköpostiosoitteni löytyy gradun sivulta 133.
Gradu taas löytyy täältä: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

Luottamuksella.
t. A.R.

Masennus kirjoitti:Olen nyt päätökseni tehnyt, loppu tulee syyskuun alkupuolella. Miksi juuri silloin? No miksi ei? Ja miksi näitä tänne kirjoittelen? Siksi kun en muillekaan voi kertoa. Kukapa haluaisi kuulla että läheinen lähtee lähiaikoina. JT-lapsuus tuhoaa joskus liikaa, eikä sitä kukaan ymmärrä.

Metodiin en saanut apua, siksi päätin sen itse. Hoito on nopea ja tehokas. Uikuttaminen loppuu kuin taikaiskusta ja maapallo on yhtä valittajaa vapaampi. Nimimerkille am-ha·’a’rets haluan sanoa että syö lisää D-vitamiinia ja ehkä parikin aurinkolomaa siihen päälle. Kiitos.

Yksi ambulanssimies kertoi antaneensa eräälle itsetuhoisalle vinkin hyvästä tavasta, kun oli joutunut viemään tytön teholle kolmasti ranteen viiltelyn takia. Ambulanssimies kehaisi ettei tarvinnut sen jälkeen tyttöä enää kuskata. Tokaisin hänelle, että se kait sitten vietiin seuraavalla kerralla suoraan ruumisautolla.

Itsemurhavinkit poistettu

Olen itse päätynyt siihen, että itsetuhoisuus kohdallani ei ole osa minua, vaan se on minuun istutettu ajatus. Syyllistetty? Se on osa minuun kohdistettua vallankäyttöä ja mielenhallintaa. Näin ollen toteuttamalla sen, antaisin heidän voittaa.

Tulkitsen tänne kirjoittamasi viestit siten, että etsit alitajuisesti ulospääsyä. Niin minä ainakin tein. Yritykseni muutti tulevaisuuteni, koska se oli anteeksiantamaton synti pyhää henkeä vastaan. Se vapautti minut mielenhallinnasta tietoisella tasolla. En ole kuitenkaan onnistunut löytämään alitajunnassa edelleen olevia kipupisteitä, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa.

Riippumatta siitä, mitä jatkossa teet, haluan toivottaa hyvää loppuelämää. Tämä päivä on loppuelämäsi paras. Sama koskee myös huomista...

Elämä voi todella olla välillä haastavaa ja vaikeaa, mutta loppujen lopuksi se aurinko kuitenkin paistaa ja valoa näkyy tunnelin päässä.
Itselläni oli todella vaikeaa kun erosin lahkosta.. Perhe, sukulaiset, ystävät... kaikki hylkäsivät. Ei ollut ketään paitsi nykyinen mieheni, joka auttoi minut siitä suosta ulos.
Lisäksi nämä sivustot ja sen ylläpitäjät ovat auttaneet minua paljon. Ilman näitä sivustoja, asioiden todellisen laidan kertomista ja vertaistukea en olisi varmaan tänään tässä.
Haluankin suuresti kiittää kaikkia tämän sivuston ylläpitäjiä ja tänne kirjoittaneita. KIITOS TEILLE!

Haluan myös toivottaa sinulle "nopean ratkaisun" kirjoittaja hyvää elämää ja kannustaa sinua puhumaan ja puhumaan ja taas puhumaan asioista jollekin hyvälle ystävälle. Minäkin puhuin ja puhuin ja se auttoi. Etsi elämääsi muuta sisältöä sellaista, josta olet aina unelmoinut muttet ole voinut sitä toteuttaa.

Tsemmppiä kaikille lahkosta eronneille ja aurinkoista kesää!