Re: Luotu tappamaan
Lähetetty: 26.07.2010 14:28
Kuka lienee se Homo-suvun nero, joka ensimmäisenä oivalsi kiviä heittelemällä saavansa saalista. Tästä voitanee tämän suvun kehityksen katsoa alkaneen.
Jehovan todistajat lähitarkastelussa
https://veljesseura.org/foorumi/
Käsitykseni mukaan ei kivien heitteleminen, vaan kivien käyttäminen työkaluina sai Homo-suvun menestymään. Kivellä rikottiin raatojen kallot ja syötiin aivot - jotakin, mihin edes vahvaleukaisimmat leijonat eivät kyenneet. Proteiinipitoinen ravinto mahdollisti proteiiniaivojen kehityksen (vaikka itse kasvissyöjä olenkin, niin tämä fakta pitää tunnustaa).Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kuka lienee se Homo-suvun nero, joka ensimmäisenä oivalsi kiviä heittelemällä saavansa saalista. Tästä voitanee tämän suvun kehityksen katsoa alkaneen.
Tiettyjen perhosten tummempaa mutaatiota esiintyy erityisesti saastumeemmilla kaupunkialueilla tätä puhtaampaan maaseutuun verrattuna. Pitää paikkansa. Jehovan makuaistin rinnalle voidaan tuoda myös mahdollisesta polarisaatiosta aiheutuva häikäisyminen, mikä ei vanheneville silmille suinkaan hyvää tee.Vieras kirjoitti:Homo Sapiensin touhuaminen on tuonut paitsi sitä hiilidioksidia, niin nokea ym tummaa väriä, ja vastaavasti perhoskannoista yleensä on tummempiväriset variantit ja mutaatiot ruvenneet valtaamaan alaa. Mitä taas jehovaan tuon värin suhteen tulee, niin ei sitä osanne sanoa, ellei sitten hänenkin makuaistinsa ole muuttunut.
Sinulla on ehdottomasti täysi oikeus ajatella asioista haluamallasi tavalla ja kunnioitan mielipidettäsi. Sen kuitenkin vielä totean, ettei luontoon ja sen äärimmäisen julmaan toimintaan liity MiTÄÄN suunitelmallisuutta tai hienosti toimivia systeemejä. Tuo on puhtaasti uskonnollista semantiikkaa ilman minkäänlaista faktaperustetta.Ellen kirjoitti:Jaguaari toimi aivan kuten kuuluikin kiertokulun raameissa. Ensin se tappoi sitten raahasi kuolleen ruhon pöytäänsä, Ok. Tarkkailijat vain loivat tunnelatauksen ,...voi,voi miten kauheaa.
Ihmisen hupitappaminen on eri asia
Hmh..mielestäni koko elämän ja kuoleman kiertokulku on loistavan tarkka suunnitelma ja äärimmäisen hienosäätöisesti toimiva. Syntymä ja kuolema ovat alkuja ja loppuja. Väliin mahtuu se mitä nimitämme elämäksi. Sitten kun siihen yhtälöön sekoittaa ihmisen tylsän sentimentaaliset tunteet syntyykin nykysoppa kaikkine valtarakennelmineen ja surkeine kuvitelmineen.
Rakkaudellinen jumala tai jumala ylipäätään tulee aina ongelmalliseksi, kun näkökulma litistetään lattean sentimentaaliseksi ja ahtaaksi..
Luonnonlait siten kuin ihminen tähän asti on kyennyt niitä ratkomaan ja nimittämään muuttuvat sitä kiehtovimmiksi mitä enemmän tutkimus elämästä ihmisaivoille paljastaa.
Elämä tässä ja nyt on jännittävä retki ajassa siksi jos mahdollista kannattaa aina tarkkaan valita matkakumppaninsa ja tiedostaa omat valintansa.
Miksi sanot luontoa julmaksi? Luonnon kutsuminen julmaksi kertoo jotain arvomaailmastasi. Minusta sanassa julma on negatiivinen arvolataus ja siksi se kuulostaa luonnon tuomitsemiselta.RaM kirjoitti: Sen kuitenkin vielä totean, ettei luontoon ja sen äärimmäisen julmaan toimintaan liity MiTÄÄN suunitelmallisuutta tai hienosti toimivia systeemejä. Tuo on puhtaasti uskonnollista semantiikkaa ilman minkäänlaista faktaperustetta.
Toisaalta uskon asioihin eivät faktaperusteet edes kuulu vaan uskossa eletään mainitun semantiikan ehdoilla.
Tuo on Ellen erinomaisen hyvä elämänohje ja yhdyn tuohon näkemykseesi hyvin mielelläni.Ellen kirjoitti: Realistisena idealistina odottelen lisää uusia kiehtovia tutkimusten tuloksia. Mikä ei suinkaan estä elämäniloa ja filosofointia matkakumppaneiden kanssa retkellämme ties mistä,ties minne ja miksi.
.
Luonnon julmuuteen sisältyy uskonnollinen funktio, josta tässä koko avauksessa on ollut kyse. Jos tuosta perspektiivistä et näe ääretöntä julmuutta esim. leijonalauman syödessä hitaasti kirjaimellisesti elävältä nurin saamansa puhvelin, niin jumalasi on sokaissut sinut. Luonto on täynnä mitä raaimpia ja tuskallisimpia tappamiskeinoja, joiden rinnalla Jeesuksen ristillä roikuttaminen on silkkaa hupia. Kyse ei ole suinkaan siis minun arvomaailmasta, vaan ihmisen kyvystä nähdä realistisesti elämää ja luontoa. Vaikka luonnon omasta mittapuusta kasottuna kaikki nuo erilaiset tappamis- ja kidutusmenetelmät ovatkin vain toimivia tapoja hankkia ravintoa, niin rakkaudellista hyvää jumaluutta niiden luojaksi ei tuohon yhtälöön mahdu.SonOfJesus kirjoitti:Miksi sanot luontoa julmaksi? Luonnon kutsuminen julmaksi kertoo jotain arvomaailmastasi. Minusta sanassa julma on negatiivinen arvolataus ja siksi se kuulostaa luonnon tuomitsemiselta.RaM kirjoitti: Sen kuitenkin vielä totean, ettei luontoon ja sen äärimmäisen julmaan toimintaan liity MiTÄÄN suunitelmallisuutta tai hienosti toimivia systeemejä. Tuo on puhtaasti uskonnollista semantiikkaa ilman minkäänlaista faktaperustetta.
Toisaalta uskon asioihin eivät faktaperusteet edes kuulu vaan uskossa eletään mainitun semantiikan ehdoilla.
"semantiikka s. kiel. (sanojen) merkitysoppi, sem(asi)ologia." Nykysuomen sanakirja, 1992.
"julma a. -asti adv. -uus omin. 1. säälimätön, raaka hirveä, kauhea, epäinhimillinen. ... 2. vihainen, kiukkuinen, tuikea. ... 3. vars. puhek. (tavattoman) suuri, ankara, kova tms, suunnaton, tavaton. ... 4. kans. vanh. ruma." Nykysuomen sanakirja, 1992.
Tästähän tässä on kaiken aikaa kysymys ollutkin. Miksi täydellisen rakkaudellinen jumala, jota mitkään rajoitteet eivät sido, loisi luomuksensa osaksi tällaista kiertokulkua? Hevonen oli elävä, se tapettiin. Hevosella, kuten monilla eläimillä, on pitkälle kehittynyt hermojärjestelmä, mikä takaa kivun kokemisen tappamisen yhteydessä. Kivun tehtävä on varoittaa eläintä loukkaamasta itseään, mutta minkäs teet, kun jumalan luomalla jaguaarilla on nälkä. Tällä tavalla toimiva kiertokulku on täydessä ristiriidassa sellaisten uskonnollisten väitteiden ja julistusten kanssa, jotka esittävät luojan luoneen rakkaudellisen ja täydellisen maailman. Esimerkiksi tällaisten väitteiden kanssa:Ellen kirjoitti:Jaguaari toimi aivan kuten kuuluikin kiertokulun raameissa
"Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren." - Jesaja 11:6-9
"Siinä paratiisissa, jonka Jumala pian ennallistaa, eläimet ja ihmiset ovat rauhassa. Karitsan ei ole lainkaan vaarallista olla suden kanssa eikä vasikan vaarallista olla leopardin kanssa. Ikään kuin osoittaakseen suuren vastakohdan nykyisiin oloihin verrattuna sanamuoto sallii jopa sen ajatuksen, että susi olisi karitsan suojelema asukas." (Vartiotorni 15. syyskuuta 1991 Lukijoiden kysymyksiä)
Se siis tappoi, ok. Vertaa tätä tuossa yllä esitettyihin satumaailmoihin luojan luomasta täydellisestä paratiisista.Ellen kirjoitti:Ensin se tappoi sitten raahasi kuolleen ruhon pöytäänsä, Ok
Joo, tarkkailevista ihmisistä tällaisen tapahtuman näkeminen oli kurjaa. Miksi meistä "epätäydellisyyden tilassakin" olevista ihmisistä tuollainen tuntuu rakkaudettomalta ja julmalta? Miksi sellaisen näkeminen saa meidät eläytymään saalistetun tilanteeseen ja tuntemaan myötätuntoa sitä kohtaan?Ellen kirjoitti:Tarkkailijat vain loivat tunnelatauksen
No ajattele nyt vaan sitä hevosraukkaakin. Eihän sellainen ollut ollenkaan reilua.Ellen kirjoitti:voi,voi miten kauheaa
Mutta mitä mieltä on ylipäätään puhua Rakkaudellisesta (persoonallisesta kaikkivaltiaasta) Jumalasta, johon emme kykene samastumaan?Ellen kirjoitti:Rakkaudellinen jumala tai jumala ylipäätään tulee aina ongelmalliseksi, kun näkökulma litistetään lattean sentimentaaliseksi ja ahtaaksi
Tuo oli mukavasti sanottu; samansuuntaisesti itsekin ajattelen.Ellen kirjoitti:Luonnonlait siten kuin ihminen tähän asti on kyennyt niitä ratkomaan ja nimittämään muuttuvat sitä kiehtovimmiksi mitä enemmän tutkimus elämästä ihmisaivoille paljastaa. Elämä tässä ja nyt on jännittävä retki ajassa siksi jos mahdollista kannattaa aina tarkkaan valita matkakumppaninsa ja tiedostaa omat valintansa.
Minulla ei ole jumalaa, joka minut sokaisisi. Tosin voi ajatella, ettö olen itse jumala ja olen sokaissut itseni, mutta en usko sitäkään.RaM kirjoitti:Luonnon julmuuteen sisältyy uskonnollinen funktio, josta tässä koko avauksessa on ollut kyse. Jos tuosta perspektiivistä et näe ääretöntä julmuutta esim. leijonalauman syödessä hitaasti kirjaimellisesti elävältä nurin saamansa puhvelin, niin jumalasi on sokaissut sinut.
Ymmärrän tämän siis niin, että sinun on vaikeaa tai tuskallista kohdata elämän realismi? Miten tappamiskeino voisi olla ei-raaka tai ei-tuskallinen? Villieläimillä ei ole puudutusaineita - ainakaan useimmilla. Haluaisitko siis uskoa rakaudelliseen hyvään jumaluuteen?Luonto on täynnä mitä raaimpia ja tuskallisimpia tappamiskeinoja, joiden rinnalla Jeesuksen ristillä roikuttaminen on silkkaa hupia. Kyse ei ole suinkaan siis minun arvomaailmasta, vaan ihmisen kyvystä nähdä realistisesti elämää ja luontoa. Vaikka luonnon omasta mittapuusta kasottuna kaikki nuo erilaiset tappamis- ja kidutusmenetelmät ovatkin vain toimivia tapoja hankkia ravintoa, niin rakkaudellista hyvää jumaluutta niiden luojaksi ei tuohon yhtälöön mahdu.
Viittasin niillä siihen, että lataat itse lauseisiisi merkityksiä hyvinkin voimakkaasti, mutta tuomitset muiden tapaa käyttää samaa tekniikkaa.Noihin sanakirjalainauksiin en komentoi, kun en ymmärrä niiden tarkoitusta.