Veljesseura.org

"tunne-elämän vauriot ovat jo tapahtuneet" -Joo jotain keljuttamista tai muuta siinä on varmaan edellinenkin kirjoittaja tarkoittanut, eikä enaltaehkäiseväksi lääkkeeksi.

lavanpalvelija kirjoitti:

Vieras kirjoitti:"Quote: enkä muista ketään, joka ei olisi kokenut jehovantodistajuutta rampauttavana tässä suhteessa. Tosi on, ja esim. 1 seikka oli just tuo ,joka tuhosi minun avioliittoni , kun tunsin seksin olevan likaista ja syntistä "

Tätähän tuntuvat terapeutit usein korostavan, että se ymmärrys asiasta poistaa niitä oireita.

Tämän seksuualisuuden kanssa on niin, että uskonnosta johtuvat tunne-elämän vauriot ovat jo tapahtuneet ennen kuin nuori pystyy niitä käsittelemään tietoisesti käytännön todellisuudessa.

Ihmisessä on kuitenkin mahtava parantumisen potentiaali. Tunne-elämän vauriot vaikuttavat pitkään, mutta ne voivat parantua, vaikkakin seksuaalisuudessa parantuminen tapahtuu usein kiihkeimmän kukoistuksen jälkeen - valitettavasti. Pitäisikö siitä olla katkera? Miksei, mutta oman kokemukseni mukaan siitä katkeruudesta ei ole juuri hyötyä. Surutyön yhtenä vaiheena mainitaan viha. Ehkä tämä mainitsemani katkeruus on alkavaa vihaa. Surutyössä vihan jälkeen alkaa uudelleenrakentuminen. Itse toivon jo päässeeni siihen vaiheeseen, vaikka nuoruuden kukoistus on jo mennytkin ja vienyt mahdollisuuden nuoruuden intohimoihin.

Seksuaalisuuden synnillistäminen aloitetaan JT:llä jo kauan ennen sukukypsyyttä toisin kuin maailmallisissa kouluissa vasta murrosiän kynnyksellä, kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Lapsi ei ylipäätään voi ymmärtää läheskään kaikkia JT-opetuksia, vaikka sanovatkin srk:n lapsia varhaiskypsiksi, jotka uskonnosta tietävät enemmän kuin kristikunnan papisto. Osaa se lapsi ne opetukset suullansa toistaa, mutta ei kyllä voi ymmärtää.

Sivusta katsottuna toteaisin seksuaalisuden olleen tabu myös maailmallisella ja miksei kirkollisellakin puolella. Siitä ei puhuttu kerta kaikkiaan mitään, paitsi poikaporukoissa. Sieltä tuonaikainen (50-60-luvun) seksuaalikasvatus tuli. Murros tapahtui vasta oikeastaan 60-luvun lopulla tai 70-luvun alkupuoliskolla ja eteni asiallisempaan suuntaan hyvin hitaasti ja vähitellen.

"Sivusta katsottuna toteaisin seksuaalisuden olleen tabu myös maailmallisella ja miksei kirkollisellakin puolella" -kovin yleistävää. Onhan joskus satakunta vuotta sitten Suomessa julkaistu kirja, aihe mahdollisesti "(naisen ?) avioelämä, jossa sanottiin että naiselle on joka kerta häpeä kun joutuu sukupuoliyhteyteen.

Yksi aihe tuon suuntaisellekaan esitykselle on ollut ehkä halu torjua aviottomia raskaúksia.

Muistelisi että juutalaisuus esittää seksuaalisuuden ilona.

Tuo virallisen puolen, koulun, vaiteliaisuus on totta, mutta vastahan koululaitos on perin nuorikin.

Enemmästä ei ole tietoa, eikös ainakin Linnen (ruotsalainen luonnontutk. 1700 -l.) suomenmatkakuvauksessa ole kohta että hänen astuessaan pirttiin siellä istui kaksi alastonta naista pöydän ääressä askareissaan ?

L. Onerva kirjoitteli 1900-luvun ekalla neljänneksellä naisten seksuaalisesta vapautumisesta, mikä oli yllättävää ja sensaatiomaista siihen aikaan. (Käy katsomassa Atskin näyttely!).

Toisaalta myös jumalanpilkkapykälä oli laissa vielä 1960-luvulla, kun oli ne käräjät Juhannustanssit-kirjasta.

Suomesta poistui myöhemmin kuin muualta tuo pykälä homoseksuaalisuuteen yllyttämisen rankaisemisesta. Nykyään kiistellään kirkollisesta vihkimisestä.

Oikeushistoriassa Mooseksen laki on aikoinaan ollut Ruotsi-Suomessa validia, sovellettavaa lainsäädäntöä (sitä ei moni tiedä).

Seksuaalisuus on ollut aina (mistä ihmissuka sinänsä on todiste), mutta suhtautuminen siihen on yhteiskuntakehityksessä muuttunut.

Fallokset ja hedelmällisyyssymbolit löytyvät jo esihistoriasta (historia ennen kirjoitettua historiaa)

Vieras kirjoitti:"Sivusta katsottuna toteaisin seksuaalisuden olleen tabu myös maailmallisella ja miksei kirkollisellakin puolella" -kovin yleistävää. Onhan joskus satakunta vuotta sitten Suomessa julkaistu kirja, aihe mahdollisesti "(naisen ?) avioelämä, jossa sanottiin että naiselle on joka kerta häpeä kun joutuu sukupuoliyhteyteen.

Asiasta voi tuskin puhua muutoin, kuin yleistävästi. Ajat olivat sellaiset ja ajan tavat.

Vieras kirjoitti:Yksi aihe tuon suuntaisellekaan esitykselle on ollut ehkä halu torjua aviottomia raskaúksia.

Tämä saattaa olla hyvin todennäköistä. Pitkälle 1900-luvulle aviottomia lapsiakin pilkattiin äpärä- tai lehtolapsina ja äitejään julkisesti halveksuttiin. Suvussa asiasta vaiettiin. Ihminen joutui syyttäänkin (lapsi) kantamaan häpeää syntyperästään.

Vieras kirjoitti:Muistelisi että juutalaisuus esittää seksuaalisuuden ilona.

Hyvin muisteltu. Ei ole tullut Laulujen Laulua vilkaistua? Missähän sittemmin meni pieleen?

Vieras kirjoitti:Tuo virallisen puolen, koulun, vaiteliaisuus on totta, mutta vastahan koululaitos on perin nuorikin.

Niinpä.

Vieras kirjoitti:Enemmästä ei ole tietoa, eikös ainakin Linnen (ruotsalainen luonnontutk. 1700 -l.) suomenmatkakuvauksessa ole kohta että hänen astuessaan pirttiin siellä istui kaksi alastonta naista pöydän ääressä askareissaan ?

En tunne asiaa, mutta alastomuus sinänsä ei Suomessa ole mikään häpeä ollut. Vrt. esim. saunakäytäntö. Poikasena ollessani muistan mm. romaanirouvien suutuspäissään nostaneen hameensa helmat ylös ja näyttäneen peräpeilinsä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Sivusta katsottuna toteaisin seksuaalisuden olleen tabu myös maailmallisella ja miksei kirkollisellakin puolella. Siitä ei puhuttu kerta kaikkiaan mitään, paitsi poikaporukoissa. Sieltä tuonaikainen (50-60-luvun) seksuaalikasvatus tuli. Murros tapahtui vasta oikeastaan 60-luvun lopulla tai 70-luvun alkupuoliskolla ja eteni asiallisempaan suuntaan hyvin hitaasti ja vähitellen.

William Masters & Virginia Johnson ovat tehneet mielenkiintoisia kliinisiä havaintoja mm. yhden totuuden uskonnollisuuden vaikutuksesta käytännön sukupuolielämään eli ihmisen seksuaalisiin reaktioihin. Jehovantodistajia ei-- harmi kyllä raportoitu koekaniineina.

Läheinen suhde jehovaan on omiaan tappamaan seksuaalisuuden sekä yksilön tasolla, että avioliitossa.
Koska koko asia on enempi tai vähempi syntinen. Jopa naimisissa olevien pitää varoa, ettei mitään kiellettyä tehdä.

Ite oon niin sanotusti "kirjoilla", mutta vaimo senkun porskuttaa eteen päin täysillä silmät ummessa ja mitä enemmän on tutkittu ja kentällä käyty sitä vähemmän on asiaa makuukamariin.