Veljesseura.org

Ariadna kirjoitti:Jumalalliset kruunut aina sumerista paaveihin ovat olleet tiarakruunuja.

Eihän tämä aiheeseen liity, mutta sallittakoon pieni eksegeesi. Ellei koinee tekstiä ymmärrä, sen voi hyvin lukea suomalaisestakin Raamatusta, kunhan muistaa, missä jakeessa esiintyy alkukielessä sefanos ja missä diadeema.

Stefanos ja diadeemi tarkoittavat molemmat otsaripaa. Näköjään käytetään antiikintermejä ja käsitteitä kuninkaallisesta asemasta, jolloin ei vielä ollut Paavin kolmekerroksista tiaraa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiara

Toinen aikakirja 23 luku

2 Nämä kiersivät ympäri Juudaa ja kokosivat Jerusalemiin leeviläiset kaikista ... esiin, hänen päähänsä asetettiin otsaripa ja hänelle annettiin lain kirja. ...

Esterin kirja 8 luku

2 Kuningas oli ottanut sinettisormuksensa Hamanilta takaisin, ja nyt hän ... loistava kultainen otsaripa ja hartioillaan hieno pellavainen purppuraviitta, ja ...
raamattu/1992

Kaikissa näissä kohdissa KR33/38 kääntää "kruunu". On huomattava, että "stefanos" tarkoittaa ensisijaisesti seppelettä, joka antiikissa annettiin voittajalle, siis ihmiselle, mutta "diadeema" tarkoittaa nimenomaisesti kruunu (diadeemi), joka on kuninkaallinen tunnus. Hehän edustivat jumaluutta. Ilmestys käyttää näitä kahta sanaa johdonmukaisesti: ihmisille seppele, kunikaille kruunu. Näin "diadeema" liitetään Saatanaan ja hänen kuninkaihinsa (peto) sekä Kristukseen, jolla tekstin mukaan on monta kruunua.

Tämän selityksen mukaan suussa on seppelerivistö, kun hammaskruunuja kuvataan sanalla στεφάνη δοντιού

Lienee tosiasia, ettei monikaan lukijoista ymmärrä sen enempää nykykreikkaa kuin Uuden testamentin kreikkaa. Tästä syystä totesin, suomenkielisen raamatuntekstin käyvä vallan hyvin sen tarkastelemiseksi, miten kreikankielinen teksti sanojen stefanos ja diadeema osalta käyttäytyy Ilmestyskirjassa. KR92 kääntää sanan στεφανος, stefanos aina seppeleeksi ja sanan διαδηματα, diadeemata kruunuksi. Edellinen esiintyy siinä viidesti, jälkimmäinen kolmasti. Muita seppeltä tai kruunua ilmaisevia sanoja ei Ilmestyksen tekstissä esiinny.

Sinulle, Ariadna, nämä tekstit eivät ongelmaa tuota, mutta kuten sanottua, otaksun joidenkin toistenkin lukevan, mitä kirjoittelen ja heidän kannaltaan vertailu helpottuu kayttämällä omaa kieltä. Nykykreikka poikkeaa UT:n kreikasta ja olikin kiintoisaa havaita, miten monta synonyymia sana kruunu saa nykyisin. Nähtävästi nekin sijoitetaan omaan tekstikontekstinsa mukaisesti.

Olen pahoillani siitä, ettei minulla ole Raamatunkäännöskomitean ehdotusta Uuden testamentin käännökseksi, mistä ilmenisi se, mitstä teksti on käännetty. Kuitenkin sen perusteella, mitä vastavasti Vanhan testamentin osalta tiedän, olen jokseenkin varma, ettei olla tyydytty ainoastaan yhteen tekstilaitokseen, vaan on käytetty myös muita tekstilaitoksia, joissa alkukielinen teksti esiintyy. KR92 teksti on kompromissi eri kääntäjien ja kirkolliskokouksen välillä käännösperiaatteen ollessa käyttää mahdollisimman sujuvaa nykysuome. KR33/38 pyrittiin kääntämään kuta kuinkin sanasta sanaan periaatteella.



En näin ollen osaa vastata eksaktisti kysymykseesi, mitä tekstejä UT:n osalta KR92 käännöksessä on käytetty.

Edit: korjattu kirjoitusvihreitä ja korjattu niitä lisää

En oikein tiedä, mikä tuon kruunu-keskustelun pointti on, mutta itseäni kiinnostaisi enemmän yksi taivasmatkaan liittyvä seikka. Miten te jotka uskotte tai joskus uskoitte menevänne taivaaseen miellätte konkreettisemmin tuon uskonne? Missä tuo taivas on; meidän ilmakehämme, avaruus vai jokin muu mystinen paikka? Oletteko siellä läpinäkymättömiä epämääräisiä henkiä vai oletteko siellä omana itsenänne; miehenä tai naisena? Millaisessa ympäristössä ajattelette siellä olevanne ja onko teillä aisteja? Mitä teette siellä?

RaM kirjoitti:En oikein tiedä, mikä tuon kruunu-keskustelun pointti on

Se nyt voi kuvastaa vaikka sitä, miten tylsää siellä taivaassa sitten on ja miten siellä kiristellään hampaita - toiset lehvärivistöillaan toiset kruunuillaan - kun luvatut pääkoristeet eivät vastanneetkaan odotuksia.

Paavit odottivat korkeita kultaisia kolmiyhteistä jumalaa kuvaavia kultaisia tötteröitä ja saavatkin tyytyä vain vanhatestamentillisiin otsaripoihin. Kirkon palvelijat taas katsovat saavansa sellaiset kuin Jaakko osoittaa eli seppeleet. Todistajat kaipaavat tietenkin niitä nykyaikaisia kruunujaan.
Riitaa alkutekstistä varmaan piisaa ja siinä onkin Johanneksella selvittämistä.

Miten te jotka uskotte tai joskus uskoitte menevänne taivaaseen miellätte konkreettisemmin tuon uskonne? Missä tuo taivas on; meidän ilmakehämme, avaruus vai jokin muu mystinen paikka? Oletteko siellä läpinäkymättömiä epämääräisiä henkiä vai oletteko siellä omana itsenänne; miehenä tai naisena? Millaisessa ympäristössä ajattelette siellä olevanne ja onko teillä aisteja? Mitä teette siellä?

Tästä siis jatkamme.....

Taisi lähteä tästä "heitostani"

Sitten siellä lauletaan kuorossa Valtakunnan uusia lauluja ja heitellään kultaisia seppeleitä (stefanos) ei kruunuja (diadeema), kuten väärin on tulkittu. Tämä kuuluu Jehovan palvontaan (Ks. Ilmestys).

T'ästä keskustelu kääntyi kruunuihin ja seppeleisiin Ilmestyskirjan mukaan, missä käytin pohjana KR33/38 tekstiä ja vertailutekstinä Westcott & Hort laitosta. Vasta jälkeen päin verratessani kreikkalaista tekstiä KR92:een, huomasin käännöskomitean olleen samalla kannalla kanssani tässä kohdin (en yleensä käytä KR92 laitosta).

Taivaasta
Lapsena ajattelin taivaan olevan hyvin tylsän paikan, koska siellä vietettiin loputonta jumalanpalvelusta (mikä minusta oli hyvin pitkäveteistä ja ikävystyttävää), laulettiin kuorolaulua (mistä en pitänyt), soitettiin harppua (mistä siitäkään en pitänyt) ja heiteltiin kruunuja (mikä vaikutti hassulta).

Nyt aikuisena ajattelen toisin. Taivas on pikemminkin olotila kuin joku konkreettinen paikka, mikä voitaisiin johonkin sijoitta. Se on jollakin tavoin kuin uusi tuntematon ulottuvuus, joka vain on tai ei ole, mutta jos on, siellä olo lienee miellyttävää. Sanoin en voi sitä kuvata. Se on abstraktio. Toisaalta, silloin, kun olen onnistunut tekemään jollekin ihmiselle jotain hyvää ja koen onnellisuutta tai iloa yhdessä hänen kanssaan, olen tavallaan toteuttanut sitä taivasten (Jumalan) valtakuntaa, mistä Jeesus puhui. En tätäkään hampaat irvessä ajattele, merkityksessä "täytyy", "pitää", "tulee","on pakko". Toimin spontaanisti, eikä siinä sen kummempaa.

Oikeastaan en pyri "taivaaseen", enkä sitä liioin ajattele. Mikäli se on ja sinne pääsen tai en pääse, selvinnee aikanaan, jos on selvitäkseen. Olen elänyt mieluummin nykyhetkeä, tätä päivää ja duunaillut sen mukaan, mitä eteen tulee. Nyt en enää tee ansiotyötä. Koetan lueskella ja kirjoitella tai muuten vain fundeerata sekä siinä ohessa auttaa, missä voin, mikäli tätä minulta kysytään.

Minulle paratiisi oli silloin lapsuudessani lähinnä idea-oppi. En osannut enkä kyennyt hamottelemaan tarkemmin sitä, millaista siellä olisi. Kirjallisuuden kuvista päättelin, että laajoja nurmikoita olisi paljon ja eläimet käppäilisivät siellä huolettomina. Hedelmäpuita siellä täällä. Hieman minua muistaakseni huolestutti se, olisiko täällä pohjoisessa pääasiassa vain omenapuita vai kasvaisiko täälläkin 'parempiakin' puita. Tämän ongelman ajattelin ratkaista lähtemällä apostolin kyydillä kiertämään maapalloa, mutta toisaalta olin hieman huolissani siitä voisiko niin tehdä. Mitään erityistä jellonan rapsuttamisvimmaa en tuntenut, vaan ajattelin vain voivani kulkea 'savanneillakin' huolettomana laijonalaumojen keskellä. Tuo ruokapuoli minua joskus aina ohimennen askarrutti eli tulisinko pelkistä hedelmistä kylläiseksi.
Asunnon halusin ehdottomasti (monien muiden tapaan) meren rannalta että voisin uiskennella päivät pitkät.
Muilta osin paratiisi oli lähinnä ideaalinen mutta hämärän epämääräinen paikka jossa jostain kumman syystä ihmisillä oli aina kokousvaatteet päällään.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Oikeastaan en pyri "taivaaseen", enkä sitä liioin ajattele. Mikäli se on ja sinne pääsen tai en pääse, selvinnee aikanaan, jos on selvitäkseen.

Tähän liittyen on pakko kertoa pieni keventävä vitsi taivaasta ja helvetistä.

Taivas vai helvetti
ATK-ammattilainen oli kuollut. Taivaan portilla Pyhä Pietari sanoi:
-Tuo teidän ammattikuntanne on hieman ongelmallista, emme tiedä kanssanne pitäisi tehdä, niinpä saat itse valita, taivas vai helvetti.
-Haluaisin kyllä nähdä ensin molemmat, ATK-ammattilainen vastasi.
-Tottakai, käydäänpä alhaalla.
Helvetissä ATK-ammattilainen näki infernaaliset orgiat, oli vapaata seksiä, viina virtasi ja nauru raikui.
-Käydäänpä ylhäällä, totesi Pietari.
Taivaassa ATK-ammattilainen näki valkokaapuisia hahmoja kantamassa kynttilöitä ja hymisemässä jotakin jumalallista melodiaa harppujen soidessa taustalla. ATK-ammattilainen mietti hetken ja sanoi:
-Kyllä siellä alhaalla näytti olevan sellaista missä minä viihtyisin. Kuule Pietari, minä valitsen helvetin.
-Selvä, valinta on sinun, vastasi Pietari.
Samassa valtava tulinen kuilu avautui ATK-ammattilaisen jalkojen juureen. Suistuessaan tulisen pätsin syvyyksiin ATK-ammattilainen huusi:
-Eihän tämä ole ollenkaan sitä mitä minulle näytit!
-No ei, mutta sehän olikin vain demo, Pyhä-Pietari vastasi.

http://www.vitsi.net/taivas-vai-helvetti/

Edit: lisätty nettilinkki

"ja hartioillaan hieno pellavainen purppuraviitta, ja ..." -Ope aikoinaan puhui purppuravärin otetun simpukan sisuksista, ja koska sitä oli kussakin vain tippa, tuli viitan värjäämisannoksesta tavattoman kallis. Onko nyt Raamattu sillä kannalla että värin pitikin olla kallis, vai onko tarkoitus että tuo sinervän punainen on käsitettävä esim. erityisen kauniiksi ?

Johanneksen poika kirjoitti:-No ei, mutta sehän olikin vain demo, Pyhä-Pietari vastasi. :twisted:

Tulee väistämättä mieleen nk. konventtikokemusten varassa oleva maailma.

Muusikollehan Pietari kuulema totesi, ettei taivaaseen hevillä pääse. Rutherfordilla olikin firman lakimies mukana.

Lakimies oli kuolinvuoteellaan ja tunsi hetkensä pian koittavan. Vaimoaan hän pyysi kiikuttamaan nopeasti paikalle Raamatun. Vaimo teki työtä käskettyä ja kysyi, että miksi Raamattu juuri nyt, ethän ole siitä ollut koskaan kiinnostunut?

- Yritän etsiä siitä porsaanreikiä lakimies vastasi.

Paratiisi on jotenkin peräisin yhdestä niistä antiikin 7 ihmeestä, Semiramiin riippuvat puutarhat. Vissiin kastelujärjestelmät olivat erikoiset ja muuten laitettu rahamiehen mielikuviksen ehdoilla.

Taivaalle muistelee myös jotain selitystä, oliko yksi että se on Jumalan valtakunnasta peräisin, sitä kautta että kun Jumalan nimeä ei saanut taikka ollut suotavaa käyttää, niin ruvettiin viittaamaan taivasten valtakuntaan ?

Suomalaisten uskonnossa olisi jotain vastaavaa mystiikkaa, karhua ei mielellään sanottu karhuksi vaan puhuttiin esim. kontiosta, otsosta ja mesikämmenestä. (Oliko muuten joku Kitunen joka oli metsästänyt peräti kymmeniä karhuja ?)

"jellonan rapsuttamisvimmaa" Eikö se kuulu piirrosohjeistukseen ? (auton polttimonkin vaihtoa varten on kai jopa aina piirrosohje, miltä siellä lyhtykuvun takana näyttää ja minkänäköiseen kohtaan se lykätään)