Äiti ja viina

[lavanpalvelija]

No nysse äiti tempun teki, otti ja meni kasteelle.

Ystäväni päihdealaa tunteva erikoislääkäri totesi hiukan lakonisesti, että lääketieteen näkökulmasta tehokkain tapa parantua alkoholismista on uskoon tulo.

[YksinäinenSusi]

On se tuo äiti kumma tapaus.

Tänäänkin se soitteli ja alkoi todistelemaan minulle siitä kuinka raamattu on jumalan henkeyttämä, ja kuinka jeesus sanoi sitä ja tätä ja ollut jo pitkän aikaa pienessä hiprakassa, eli siis on ollut putki päällä.

Olen yrittänyt neuvoa äitiä , ettei ainakaan tekis samoja virheitä kuin minä, mutta samoja latuja näkyy kulkevan kuin minäkin.
Kaljan väärinkäyttö salaisena paheena ja heti on kasteella käynti näköjään menettänyt merkityksensä.
Olen aivan varma jo siitä että äiti ei jaksa kuin korkeintaan 3 vuotta , ja sitten hän joko eroaa tai joutuu erotetuksi ja sanoin tämän ennustukseni äidille.

Ja kun minä sanon hänelle että todista , että jeesus on ollut olemassa. Esitä oikeita todisteita, niin hän alkaa vaan höpöttään niitä jehovantodistajien näennäistodisteita, jotka eivät mielestäni ole todisteita, vaan siis näennäistodisteroskaa ovenavaajan sumuttamiseksi.

Ja heti äiti alkoi sanomaan että hän kyllä ei enää soita minulle, kun minä en siis enää usko noihin jorinoihin.
Sanoin äidille, että onhan minulla oikeus vaatia todisteita, ei kai se Jehova nyt siitä voi suuttua.
Ja samoin myös, että onko äidillä niin heikko usko, ettei kestä kuunnella kunnon ankaraa kritiikkiä minun suustani.

Mielestäni jehova(jos on olemassa) on niin älykäs, että hän pitäisi kovasti kritiikistä jos vain joku ihmispoloinen uskaltaa esittää sellaista - Hänelle, joka on perustanut taivaan ja laskenut maan kulmakiven.
Siis älykkyys mielestäni arvostaa kritiikkiä , koska kritiikki tarjoaa haasteen.

Tuskimpa superälykäs olento pitäisi jehovantodistajien kaltaisista lapsellisista lässyköistä, jotka apinoivat valmiiksi purtua vt-matskua, joka sekin on osoittautunut epäluotettavaksi.

[RaM]

Äidistäsi tulee mieleeni 1800-luvun alussa Paavolassa vaikuttanut pappi, joka pontevasti julisti saarnastuolistaan:
"Te Paavolan pakanat ja Luohuan luppakorvat. Myöhään kirkkoon tulette ja varhain pois lähdette".
Tälle tulisieluiselle papille kävi kuitenkin huonosti, kun hänet erotettiin virastaan. Miksikö? Koska papilla oli tapana pitää saarnastuolinsa kätköissä kaljapulloa, josta aina välillä naukkaili. Omien puolustussanojensa mukaan vain siksi, että kurkku ei kuivaisi saarnatessa. Tätä ei oikein uskottu kun kaljaa tarvittiin saarnojen välilläkin.

[YksinäinenSusi]

Äiti se sieltä taas soitteli hieman maistissa ja oli onneton siitä että, hänellä on ongelmia, mutta niistä ei kehtaisi puhua minulle.

Sanoin, että kannattaa kertoa minulle, osaan neuvoa parhaiten, koska olen kokenut uskon nousun ja tuhon vaikutukset elämässäni.

No sitten se äiti rupes kertoon että hänellä on vaikea ongelma siinä että hän ei osaa sanoa "ei" ja hän oli yrittänyt selittää eräälle sisarelle, että hän ei halua pettää lupaamalla kentälle lähdöstä ja sitten ei lähtisikään.

Tuo sisar oli ryhtynyt innokkaasti neuvomaan äitiäni, että sinun tulee rukoilla joka päivä Jehovalta että voisit lähteä sinne kentälle.

No ei se äitiä oikein ollut lohduttanut tuollainenkaan ajatus, että rukoilla vaan koko ajan attä jaksais kentälle lähteä.

Ja minä kun olen nykyään päättänyt pelkästään tukea äidin uskoa, koska hän on jo vanha ja parempi kuolla uskossa kuin kokea uskon haaksirikko tuossa iässä.

Niinpä pohdimme mistä tällaiset ongelmat syntyvät, nimittäin ettei osaa sanoa "ei", kun tarttis se sanoo.

Äiti kertoi, että hänellä on ollut se aina riesana, että hän haluaa olla mieliksi kaikille ihmisille ja kuluttaa sitten tietenkin itsensä loppuun sillä tavoin.

Selitin että on minullakin ollut se samalla tavoin riesana, mutta että olen siitä tietoisesti yrittänyt opetella eroon.

Selitin että kun ihminen ei rakasta itseään yhtään, vain lähimmäisiään - niin hänellä on silloin vääristynyt itsetunto , joka kannustaa antamaan kaikkensa toisille, mutta itselleen ei mitään.

Mutta että Jeesus sanoi, että sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi,niinkuin itseäsi.

Mitäkö tämä tarkoittaa? No sitä että jos sinulla on yksi leipä ja yksi vesipullo, kun olet autiomaassa -niin kun toinen nälkää näkevä tulee ronkkumaan että antaa hällekin ruokaa ja juomaa.
Niin ethän sinä äiti voi niin tehdä että antaisit koko leivän ja juomapullon sille toiselle nälkää näkevälle, et vaan sinun tulisi antaa vain puolet sille toiselle ja puolet itsellesi.

Miksi näin? No siksi että tuohon Jeesuksen käskyyn sisältyi myös itsensä rakastaminen...rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

No äiti ei oikein ole pystynyt sisäistämään tätä asiaa, syynä voi olla osaksi se että hän on aina kännissä kun soittaa, mutta syy voi olla myös siinä että Jehovan järjestö kannustaa siihen että tulisi ajatella vain jatkuvasti muita eikä itseä saisi pitää hyvänä ollenkaan.

Hmm... Mikä siis neuvoksi?

No, lähdin siis neuvomaan äitiä siinä, että jätetään se viina nyt omaan rauhaansa eikä puututa siihen, koska se on Jehovaa suurempi kuningas oikeastikin.

Eli otetaan mahdollisimman pieni askel mistä lähdetään liikkeelle, eli aletaa ratkaisemaan ongelmaa numero yksi:

Neuvo: Kun joku ihminen tulee vaatimaan tai haluamaan jotain, kuten kentälle lähtöä, niin sano vain aina kaikkeen "ei". Miksi? No osaksi siksi että raamatussakin sanotaan että merkitköön teidän sananne kyllä tai ei. Mutta mikä vielä tärkeämpää niin erityisesti siksi että oppisit sanomaan että "ei".

Seuraus: Ihminen jolla on kieroon kasvanut itsetunto, tuntee rinnassaan ahdistusta sen vuoksi ettei myöntynytkään toisen ihmisen tahtoon, ja tuo ahdistuksen tunne voi olla sellaista tasoa, että syyttää siitä sitten jatkuvasti itseään ja haukkuu itseään, että kun nyt sanoin "ei" ja se toinen pettyi,kun ei saanutkaan tahtoaan lävitse.

Elikkä se onkin myönteinen merkki kun tulee se ahdistus ja paha omatunto siitä kun ei myöntynyt toisen tahtoon, 1.kerta on pahin ja sitä seuraavatkin pidemmän aikaa, mutta itsetunto se vain joutuukin nyt kasvamaan oikeaan suuntaan, ja paha ahdistus ja huono omatunto ja itsesyyttely täytyy ottaa vain että , no ne ovat niitä väärän kieron itsetunnon virheellisiä singaaleja.

Kun tätä "ei" sanaa toistetaan riittävän kauan kaikille jotka jotain tulevat vaatimaan, niin itsetunto koko ajan kehittyy paremmaksi ja omanarvon tuntoa alkaa kehittyä myös.

Lopulta kun "ei" sanan sanomis kurssi on saatettu päätökseen, niin ihminen osaa ja pystyy sanomaan aina halutessaan "ei" ja sitten ei tarvitse , jos ei halua.

Ja kun osaa lopulta sanoa tarvittaessa että "ei", niin voi sitten jo sanoa välillä että "kyllä" jos haluaa.

Ja tämä tässä onkin tärkeää että haluaa, koska Jehova rakastaa iloista antajaa.
Kentälle ei oikeastaan saisi mennä vasten tahtoa, koska se ei olisi iloista antamista, ja Jehova ei semmosta rakasta.

Äiti tuli iloiseksi näistä minun sanoistani ja neuvoistani, ja lupasi ryhtyä työhön eli siis harjoittelemaan sitä "ei"-sanan sanomista kaikille vaatijoille ,pyytäjille, kinuajille.
Seurakuntahan on oikea kinuajien pesäpaikka , jossa kanssasisaret ja veljet hyökkäävät kimppuun kuin hyeenat, jotta sais kenttä kaverin.

Lupasin olla kuulolla äidin edistymisen suhteen, saa nähdä onko juonut aivonsa pilalle, ja voiko tuo reppana enää mitään näin hienoa oppia, mutta yritän kuitenkin.

Haluan yrittää siksi että hän on ihmisraunio ja olis jo korkea aika panna tuohon raunioon vähän jotai järjestystä ja selkärankaa.

Koska jos minä en pysty takomaan tuohon reppanaan järkeä niin kuka sitten?

Eli pallo on heitetty äidille ja toivon että hän soveltaisi ohjetta, ohjetta joka on minua itseänikin auttanut, ja joka kuului että sano aina kaikille ei, niin kauan että opit sanomaan ei tuntematta ahdistusta.

Pahimmille kinuajille voi sanoa, että kuule minä sanoin ei, ja se tarkoittaa että ei ,onko sulla jotain vikaa ymmärryksessä?

[Markku Meilo]

Tossa tulee vaan mieleen se, että äitisi on juonut samanaikaisesti kun on pyrkinyt itselleen esiintymään jehovantodistajana, joten ne kaksi asiaa ovat äidillesi olleet keskenään "kavereita". Tällöin tuntuisi viinan hylkääminen työläämmältä kuin tilanteessa, jossa henkilö vaihtaa viinan uskontoon. Toivottavasti äitisi pääsee edes viinasta eroon.

[YksinäinenSusi]

Niin , äiti on omituisesti ajattelevaa sorttia, hän toisaalta sanoo että hän ei voi jatkaa juomista tämän jehovantodistajuuden takia, jokainen juomiskerta on viimeinen.

Eli hän mieltää sen juomisen vahingolliseksi, mutta ei mitenkään pysty lopettamaan.

Ja tässä on sekin paha juttu noin vanhalle ihmiselle, että usko voi alkaa murtumaan, siis se vähäinen - muka usko, mikä hänellä on.

Olen neuvonut , ettei siitä alkoholiongelmasta kannata puhua sisarille, ettei äiti joutuisi kartetuksi ja merkityksi.

Ja ainoa asia enää mikä voisi auttaa, on se itsetunnon kehittäminen, kun oppii sanomaan ei toisille, niin se tuo omanarvon tuntoa ja ylpeyttäkin hiukan.

Ja sitten jos joku tulee pompottaan, niin voi sanoa sille "No hei, ooppa hilijaa siinä,ja mee kotiis pompotteleen porukkaas ja jätä mut rauhaan."

Eli tuollainen persoonallisuuden kehittäminen voisi tuoda äidille omanarvon tuntoa ja sitä kautta elämä vois maistua paremmalta, ja viinaa ei tarvis katkeruuteen tai lohdutukseen niin paljon, kun muutenkin olisi kivaa.

Siis mulla itselläkin on ollut se vaihe, etten millään voinut sanoa "ei" ja eräänkin kerran eräs voimakastahtoinen kaveri tuli ja määräsi minut juoppokuskiksi koko viikon lopuksi, ja vaikka koitin selittää että minulla on omiakin hommia, niin se kaveri vain sanoi että "siirrä niitä ja nyt lähetään ja heti".

Tämä kokemus opetti minua ja se kauhea tylsyys, kun koko viikonlopun olet juoppokuskina ja mentii vielä toiseen kaupunkiin, jossa jouduin ihan oudossa kortteerissa katseleen juoppojen örvellystä ja kauheaa kuskaamista.

Että kyllä ne voimakastahtoiset ihmiset "pomottaa" helposti jos niiden antaa sen tehdä.

Ne jopa ovat tietoisia,siis ne "pomot", että miten lampaankaltainen ihminen puhutetaan pussiin ja saadaan suostumaan, ja jos ei helpolla niin sitten vedotaan siihen , että autoinhan määkin sua siinä ja siinä ja sen ansiosta onnistuit siinäkin asiassa - olet siis velkaa tämän palveluksen.Eli otetaan syyllistäminen käyttöön.

Mutta tässäkin tilanteessa voisi olla hyvä , että lähtee vaan käveleen pois, ikäänkuin ei välittäis koko kaverista mitään.
Mitä noista välittää, eihän ne itsekään suostu mihinkään jos menee pyytämään heidän apuaan, viittaavat vaan kintaalla ja sanovat että "mää en lähe mihinkää...".

[Markku Meilo]

Olen neuvonut , ettei siitä alkoholiongelmasta kannata puhua sisarille, ettei äiti joutuisi kartetuksi ja merkityksi.

Aivan oikein, saliratkaitsut kun ovat lähinnä sitä tuttua rukoilun, tutkimisen ja kenttäilyn lisäämistä.

Ja ainoa asia enää mikä voisi auttaa, on se itsetunnon kehittäminen, kun oppii sanomaan ei toisille, niin se tuo omanarvon tuntoa ja ylpeyttäkin hiukan.

Tuossa on tosin se ongelma, että jt-suorituskoreografiasta kieltäytymistä ei katsota hyvällä silmällä. Etenkin hiljan kostutettu on helposti suurennuslasin alla, mukaan tulee helposti mainitsemasi syyllistäminen.

[YksinäinenSusi]

Aivan oikein, saliratkaitsut kun ovat lähinnä sitä tuttua rukoilun, tutkimisen ja kenttäilyn lisäämistä.

Niin, ja kun äiti sitten noudattaa niiden yli-innokkaiden sisarten neuvoja kenttäilyn lisäämisestä ja rukoilemisesta siksi , että Jehova antaisi voimaa lisätä kenttäilyä,
niin se luo stressi ylikertymä-ilmiön, jossa ihminen tulee ahdistuneeksi ja säikyksi, aina kun ovikello soi.

Ja sitten täytyy jotain aivan järjetöntä ruveta tekemään , kun pelkää että sieltä ne tienraivaajat taas tulee hätisteleen kentälle, kuten esim. se että äiti on ilmastointiteipillä teipannut ulko-oven reunat sisäpuolelta, ettei oventakuslaiset kuule että hän olisi kotona, jotta hän voisi rauhassa olla avaamatta ovea.

Alkaa siis tulla fobia-ilmiöitä. Ja ennenpitkää se johtaa epäilemättä romahtamiseen.

Ja kun äiti menee kokoukseen, niin hän jännittää sitä että kun ei voi sanoa "ei", ja pettää sitten sisaria siten ja raamatussakin sanotaan ettei saisi luvata mitään jollei pysty täyttämään lupausta.

Siksi ajattelen että paremman itsetunnon kehittäminen ja omanarvontunnon kehittäminen olisi enää ainoa ratkaisu, mutta ongelma on myös se että äiti on yleensä neuvoja vailla aina päissään, ei koskaan selvinpäin.

[Markku Meilo]

Niin, ja kun äiti sitten noudattaa niiden yli-innokkaiden sisarten neuvoja kenttäilyn lisäämisestä ja rukoilemisesta siksi , että Jehova antaisi voimaa lisätä kenttäilyä, niin se luo stressi ylikertymä-ilmiön, jossa ihminen tulee ahdistuneeksi ja säikyksi, aina kun ovikello soi.

Minusta koko ovityö on kääntynyt itseään vastaan. Kymmeniä vuosia sitten kulki ovilla muitakin kaupustelijoita, jolloin jehovantodistajat eivät olleet samoja kummajaisia kuin tänään.

Alkaa siis tulla fobia-ilmiöitä. Ja ennenpitkää se johtaa epäilemättä romahtamiseen.

Oven tiivistely tuolla tavalla ei ole tavanomaista ja kertoo omaa kieltään tilanteesta.

Siksi ajattelen että paremman itsetunnon kehittäminen ja omanarvontunnon kehittäminen olisi enää ainoa ratkaisu, mutta ongelma on myös se että äiti on yleensä neuvoja vailla aina päissään, ei koskaan selvinpäin.

Äitisi on noidankehässä, jossa on kaksi ongelmaa, alkoholi ja jehovantodistajuuden jatkuva riittämättömyyden tunne.

[Jaakko Ahvenainen]

Tää karua on kertoma: Jarkke, äitisi on sairas. Sairauden nimi on alkoholismi. Voi tuntua julmalta, mutta äitisi ennuste näyttää huonolta jehovantodistajuuden suhteen. Ennen pitkää hän lentää sieltä pihalle. Tämä saattaa olla myönteinen asia äitisi kannalta. Yksi ristiriitaa aiheuttava henkilökohtainen ongelma poistuu.

Yhtä huonolta näyttää tilanne alkoholismin suhteen. Ainoa keino päästä irti riippuvuussairaudesta lähtee äidistäsi. Hänellä on ratkaisun avaimet hallussaan ja vain hän yksin voi ratkaista sairautensa ongelman. Apua kyllä löytyy, mutta aloitteen on tultava äidiltäsi. Valitettavasti näen asian niin, että äitisi on juotava kiintiönsä täyteen. Kestääkö hänen muu terveytensä tätä, on asia erikseen.

Äitisi sairaus sattuu Sinuun, tottakai. Al-Anon saattaisi auttaa Sinua. Tässä linkki:
http://www.al-anon.fi/ ja yhteystietoja

Turku Varsinais-Suomen päivystävä puh. (02) 245 22 55
ma, ti, to klo 19-21
Kupittaankadun
Al-Anon Kupittaankatu 108, katutaso
AA:n tila (Pönttöryhmä) ti 19.00
Puisto Al-Anon Yliopistonkatu 10, Elokolo, katutason liikehuoneisto
puh. palaveriaikana (02) 233 0729 to 19.00

[YksinäinenSusi]

Ennen pitkää hän lentää sieltä pihalle. Tämä saattaa olla myönteinen asia äitisi kannalta. Yksi ristiriitaa aiheuttava henkilökohtainen ongelma poistuu.

Valitettavasti näen asian niin, että äitisi on juotava kiintiönsä täyteen. Kestääkö hänen muu terveytensä tätä, on asia erikseen.

Totta.
Mutta arvelen että uskon haaksirikko on vanhalle äidille niin kauhea paikka, että hän kuolee siihen - sitä ei voi mielestäni kestää kuin keski-ikäiset ihmiset, se on niin rankkaa.

Ja minä olen varoittanut häntä monta kertaa jo siitä, että sinä kuolet uskon haaksirikkoon - se on niin voimakas.

Jos ihminen on valmis hyväksymään sen että seuran kirjallisuudessa on selviä valheita, ja silti hän vain ajattelee, että onhan uutta valoa tullut tilalle ja totuus on aina ollut kuitenkin totuus, niin hän on jo niin auttamattoman korkealla Jt-uskossa, että sieltä tipahtaminen maan kamaralle sattuu niin pahasti, että siitä ei vanha ihminen enää elossa selviä.

Saa nähdä miten käy , tämä on omaa arviotani, toivon että hän pääsisi alkoholista, mutta pahalta näyttää, koska yleensä se on kun ihminen tulee 40 vuotiaaksi ja risat ,niin silloin yleensä ihminen raitistuu jos on raitistuakseen, mutta äidin kohdalla näyttää siltä että hän on suorastaan niin lapsellinen, että ei mitään mahdollisuuksia.

Ja Aa kerhoon hän ei missään tapauksessa mene koska hän ei ole mikään alkoholisti, eihän hänellä ole koskaan ollut edes krapulaa , vaikka 4 promillen huppelissa soittelee mulle ja alkaa todistella jehovasta mulle, ja siltikin silloin vasta äänestä huomaa , että hän on päissään.

En ymmärrä miten joillakin voi olla niin hyvä viinapää kuin äitillä on, eikä kuulemma krapulaa koskaan, vaikka pitempiä putkiahan tuo aina ryyppäilee.

Ja kun äitillä ei ole krapulaa koskaan , niin hän ajattelee että se on merkki siitä että ei ole alkoholisti.

[Jaakko Ahvenainen]

Totta.
Mutta arvelen että uskon haaksirikko on vanhalle äidille niin kauhea paikka, että hän kuolee siihen - sitä ei voi mielestäni kestää kuin keski-ikäiset ihmiset, se on niin rankkaa.
Ja minä olen varoittanut häntä monta kertaa jo siitä, että sinä kuolet uskon haaksirikkoon - se on niin voimakas.

Olet ainakin tehnyt voitavasi. Esitin Al-Anonia lähinnä omaksi tueksesi, sikäli kuin katsot sellaista tarvitsevasi.

En ymmärrä miten joillakin voi olla niin hyvä viinapää kuin äitillä on, eikä kuulemma krapulaa koskaan, vaikka pitempiä putkiahan tuo aina ryyppäilee.
Ja kun äitillä ei ole krapulaa koskaan , niin hän ajattelee että se on merkki siitä että ei ole alkoholisti.

Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Hyvin harvoin olen kuullut alkoholismiin sairastuneen myöntävän sairautensa. Sepä olisikin toipumisen ensimmäinen merkki.

[YksinäinenSusi]

Nyt se äiti soitti kerrankin selvinpäin ja sano että hän on keksinyt varman ratkaisun juomisongelmaan.
Hän käy kuulemma vain 1 kerran viikossa kaupassa ja varaa tarkasti rahaa vain ruokaa varten ja loput rahat hän pnee lahjalaatikkoon, kun ei ole rahaa , ei voi juoda.

Hieno ajatusko?
Enpä tiedä, jotenkin tuntuu siltä , että tuollaiset suunnitelmat ovat vain juopon ihmisen päähänpistoja, ja jo 2 viikon jälkeen kuningas alkoholi ottaa taas valtaansa, juoppo saattaa kitkutella 1 viikonlopun yli ilman viinaa, muttei kahta.

Sitä paitsi alkoholi on todellinen kuningas kun taas Jehova on hieman epätodellinen kuningas, kumpi siis voittaa alkoholi , vaiko Jehova?

Näitä varmoja ratkaisuja on äidillä ollut menneinä aikoina milloin mitäkin, olisikohan nyt Jehova tehnyt äidistä voimakkaamman.

Kysyin että, onko hänellä aito suhde Jehovaan, mutta hän kierteli ja kaarteli ja sanoi että täytyyhän sen olla, kun hän lukee ja tutkii niin paljon seuran kirjallisuutta, mutta selvää vastausta kysymykseeni en saanut.

Jos Jehova on vähänkin epätodellinen, niin vaikeapa sitä on rukouksenkaan voimaan mitään rakentaa.

Kannustin kuitenkin äitiä että rukoilee ennenkuin hakee kaljaa, niin usko voisi silloin auttaa paremmin, koska jälkeenpäin on turha itkeä että Saatana taas kaatoi kaljaa kurkkuun.

Äiti on hyvin samankaltainen kuin minäkin ja siksi tiedän , että alkoholin pauloista voi päästä vain siten että uskoo että on alkoholisti, siis tietäminen ei vielä riitä, se täytyy uskoa perinpohjaisesti.

Mulla sen tiedostaminen että olin alkoholisti, ei vielä auttanut - vaan piti kaatua portaissa selälleen ja murtaa käsi siinä rytäkässä, sitten vasta uskoin.

Ja siitä uskosta, että olen alkoholisti , tuli niin vahva ettei tarvi ottaa 1. ryyppyä, eikä ole tarvinnut ottaa sitä 1.ryyppyä 4 vuoteen.

Niin siksi suhtaudun vähän pessimistisesti noihin äidin virityksiin, kun ne on vähän sellaisia pakkoyrityskonsteja, joissa ongelmaa yritetään ikäänkuin selvittää niin että se ongelman ratkaisu olisi jonkin konstin varassa.

Eihän konstit voi tuoda ihmiselle uskoa, ne ovat vain konsteja.

Jos laittaa lahjalaatikkoon rahansa ja varaa vain välttämättömimpään rahaa itselleen, niin ettei ole rahaa, niin tämä on selvästikin konsti,mutta jossain vaiheessa kun juomishimo kaiken aikaa kasvaa, niin tuon konstin alkaakin jättämään väliin, näin siinä kuitenkin käy.

Ja sitten tuleekin taas pidempi putki.

[Tony]

Hieno ajatusko?

Not. Ehdota että antaisi edes puolet tuosta summasta sun hoiviisi, ja että jos joskus tarvitsisi sitä rahaa johonkin välttämättömään menoon, niin sinä hoitaisit sen menon tuosta säästetystä summasta, mutta ettet antaisi sitä kuitenkaan koskaan käteisenä takaisin. Tai sitten että tallettaisi osan ko. summasta jonnekin muualle, josta sitä ei saisi pois heti kun on tarvetta vähemmän tärkeisiin menoihin.

Koko ylimäärisen osan antaminen vt-seuralle on kaikkein vähiten järkevä vaihtoehto.

[YksinäinenSusi]

Not. Ehdota että antaisi edes puolet tuosta summasta sun hoiviisi, ja että jos joskus tarvitsisi sitä rahaa johonkin välttämättömään menoon, niin sinä hoitaisit sen menon tuosta säästetystä summasta, mutta ettet antaisi sitä kuitenkaan koskaan käteisenä takaisin. Tai sitten että tallettaisi osan ko. summasta jonnekin muualle, josta sitä ei saisi pois heti kun on tarvetta vähemmän tärkeisiin menoihin.

Koko ylimäärisen osan antaminen vt-seuralle on kaikkein vähiten järkevä vaihtoehto.

Hmm... tällaiset konstit toimisivat vain jos juoppo äitini pystyisi sitoutumaan sellaiseen, mutta tiedän että olipa järjestely mikä hyvänsä, niin äiti kyllä osaa hyvin nopeasti purkaa sellaiset järjestelyt.

Ja uskon että tuo vt -seuralle lahjoittaminenkin kaatuu ihan pian, kun juomahammasta rupeaa oikein kunnolla kolottamaan.

Niinpä olen ajatellut että en ryhdy mihinkään toimiin varsinaisesti, kun itse tiedän mitä alkoholismi on ja miten se hallitsee ihmistä.

Annan kyllä neuvoja siihen miten hän voisi kehittää uskoaan siihen Jehovaan, koska tein itse aikoinaan jehovantodistajana ne kaikki mahdolliset virheet - koko sen kirjon, joka johti erottamiseeni.

Siksi olen pätevä neuvomaan, mutta vain neuvomaan, koska en viitsi ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, koska olen jo luovuttanut äidin suhteen. Yritit alkoholistivanhemman hyväksi sitten mitä tahansa, niin ponnistelut menee täysin hukkaan.

Ja äitini on erityisen hyvä epäonnistumaan aina kaikessa, hän on ollut aina sellainen - täysi luuseri.

Miksi äitini sitten on luuseri?

No siksi että, kun annan hänelle mielestäni hyviä neuvoja, niin päissään ollessaan hän lupaa noudattaa niitä, mutta sitten kun hän on selvinpäin, niin hän rupeaa vääntämään niitä neuvojani sen vartiotornikirjallisuuden mukaan niin, että ne minun neuvot sitten jäävät toteuttamatta ja äitini siis koettaakin toteuttaa niitä vartiotornin neuvoja...
... tai sitten hän vain jättää yksinkertaisesti neuvoni soveltamatta.

Kenties Jehova, jos on olemassa, joutuu pakosta panemaan äitini aisoihin väkisin, koska Jehovaa keljuttaa, kun minä juoruan täällä palstalla kaiken äitini tempauksista ja näin aiheutan Jehovan nimelle häpeää.

Niin , lopulta Jehovan on pakko tehdä jotain, joko mulle tai äitille että tämä kirjottelu loppuisi, vaikka epäilen ettei hän tee mitään, sen verta välinpitämätön jumala hän on.