Se että näet ympärilläsi luonnossa harmoniaa ja kauneutta johtuu vain ja ainoastaan siitä, miten sinut on koulutettu asiaa ajattelemaan. Kokonaan eri asia on sitten realiteetit.
Joudun lähtemän tästä mökille, mutta annan sinulle alustavasti kommenttia ja palaan asiaan sekä mahdollisiin lisäyksiisi sitten palattuani... eli joko sunnuntai-iltana tai maanantaina.
Syntyykö maailmankaikkeudessa mitään ilman, että joku äly on sitä tekemässä? Pohditaanpa.
Avaruudessa näemme evoluutiota ja sen vaikutuksia. Tähtiä syntyy ja tähtiä kuolee ilman, että minkään älyllisen voiman tarvitsee olla duunissa siellä. Avaruus elää kaikenaikaa. Siellä suuremmat massat vaikuttavat pienempiin ja sähkömagneettinen säteily eri muodoissaan täyttää avaruuden. Voimme tehdä tästä seuraavan johtopäätöksen: kun kerran avaruudessa syntyy ja kuolee taivaankappaleita itsekseen, niin tämä meidänkin aurinkokuntamme maapalloineen on todennäköisesti tuollaisen prosessin seuraus.
Maapallolle on muodostunut vettä (otollisen sijaintinsa avulla), joka on kaiken elämän perusedellytys. Edellyttääkö SE Jumalan vaikuttamista asioihin? Ei, sillä jäätä löytyy myös muilta planeetoilta ja Marsissa on selviä viitteitä siitä, että siellä on joskus ollut ja virrannut, ainakin hetkittäin, jonkinlaista vedentapaista nestettä.
Näemme siis avarudesta sen, että maapallo ja elämän perusedellytys, vesi, voivat syntyä ilman jumaluuksia.
Sitten mainitsin tuon moninaisen sähkömagneettisen säteilyn. Aurinko pommittaa maapalloa omilla säteilään ja lisää tulee jatkuvasti taivaan täydeltä. Kirjaimellisesti. Mikä niiden vaikutus on?
Tiedämme taas tieteellisen tutkimustyön kautta sen, että noilla erilaisilla säteillä voidaan vaikutta kemiallisiin toimintoihin ja reaktioihin valtavasti.
Meillä on nyt ilman jumaluuden tarvetta olemassa maapallo ja vesi. Sekä kemia, josta kaikki koostuu ja johon sähkömagneettinen säteily vaikuttaa. Täysin ilman jumaluutta meillä on elämän syntymisen tieteelliset perusedellytykset. Näiden perusedellytysten avullahan on itseasiassa laboratoriossa jo kyetty tuottamaankin elämän esiasteita.
Missä kohtaa vaaditaan tuon jumalallisen älyn puuttuvan asioihin?
Kun tiedämme nyt, että ilman jumaluutta kemiallisten yhdisteiden syntyminen on mahdollista ja voisi jopa todeta, meidän oloissamme itsestään selvyys, niin miten on seuraavan askeleen laita. Orgaanisten yhdisteiden syntyminen. Vaatiiko SE Jumalan tulemista mukaan kuvioon?
Ei, vaan orgaaniset yhdisteetkin ovat vain kemian prosessin seurausta.
En siihen tarkemmin puutu ellet nimenomaa halua. Laitan sinulle vain linkin jossa voit tutustua aiheeseen lisää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Orgaaninen_yhdiste
Orgaanisista yhdisteistä pääsemme sitten alkeellisimpaan yksisoluiseen eliöön. Eliö muodostuu nimittäin niistä. Aivan samalla lailla kuin kemialliset yhdisteet voivat muodostaa orgaanisia yhdisteitä ilman jumaluutta, niin tuo orgaaninen yhdiste voi muodostaa taas eteenpäin uuden koostumuksen ja kokonaisuuden eli solun. Jos tuollainen suora soluun hyppääminen tuntuu sinusta liian pitkältä harppaukselta, niin voithan ottaa vielä väliin jonkinlaisen välimuodon eli viruksen. Se ei varsinaisesti ole eliö, kun sillä ei ole omaa solurakennetta eli siksi sen voisi ajatella olevan vain orgaanisen yhdisteen yksi monimutkaisempi koostumus. Viruksen mutkikkuudesta on sitten jo lyhyt askel arkkieliöihin, joista laitan taas sinulle linkin tutustumista varten.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arkkieli%C3%B6t
Me olemme tulleet kemiasta biologiaan, eikä missään ole mielestäni vielä esiintynyt rajaa, jossa jumaluutta tarvittaisiin taustavoimaksi. Entä sinun mielestäsi?
Biologisesti katsottuna noiden alkeellisimpien eliöiden eri muotojen määrä on valtava. Niiden esiintyminen mitä yksinkertaisimmissa ja elämän kannalta katsottuna lähes mahdottomissa olosuhteissa osoittaa sen, kuinka sopeutuvia ja elinvoimaisia ne parhaimmillaan ovat.
Yksisoluisen eliön kehittyminen hiljalleen taas mutkikkaammaksi ei sekään edellytä jumaluuden puuttumsta asioihin. Johan tuo koko alku on todistanut sen, että rakenteen komponentit voivat yhdistyä ja aikaansaada uusia toimivia yhdisteitä ja muotoja. Pelkästään avaruuden suuruudestakin näemme, kuinka sielläkin yksittäiset taivaankappaleet voivat muokata ja itse muuttua ajankanssa joko sulautumalla toisiin kappaleisiin tai hajoittamalla niitä törmäyksissä.
KAIKELLA aineella on kyky muuttua erilaisten vaikutusten alla ja muodostaa jotain uutta. Solun jakaantuminen kaksisoluiseksi ogaaniseksi aineeksi, eliöksi, on johdonmukaisesti ajatellen edelleen yhtä todennäköinen tapahtuma kuin kemiallinen prosessikin. Ei tarvita Jumalaa 'vasaroineen' rakentamaan mitään.
Tieteellinen fakta on, että informaatio lisääntyy ja kehitys menee eteenpäin. Kreationistinen usko lähtee siitä, että informaatio ei voi lisääntyä vaan kaikki pelkästään rappeutuu ja hajoaa (rappeutumisteoria). Tämän kreationistisen harhaopin perusteet katoavat jo tuossa kirjoitukseni alkuasetelmassa. Jos kaikki aine pyrkisi jatkuvasti vain hajoamaan ja informaatio häviämään, emme voisi nähdä avaruudessa uusien tähtien syntyvän tai minkään muunkaan pienemmässä mittakaavassa tapahtuvan muutoksen tapahtumista. Todellisuus osoittaa kuitenkin kiistatta se, että muutoksia monimutkaisempiin yhdistelmiin ja informaatioon tapahtuu itsestään sekä jatkuvasti.
Tilaa jumaluuksille ei ole kaikkeuden muodostumista tutkittaessa.
