Veljesseura.org

Kenties helpommalla pääsee rukoillessaan todennäköisyyksiä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kenties helpommalla pääsee rukoillessaan todennäköisyyksiä.

Suunnilleen tätä olen harjoitellut vuosikymmeniä. Joka kerta kun havaitsen nk. tähdenlennon, niin esitän toiveen ja yhtä monta kertaa toive on jo toteutunut. Toivon ettei se murikka putoa päähäni, eikä ole pudonnut.

Se on sitten ihan eri juttu kun miljoonien jehovantodistajien ajatusmallissa kuolen pian muiden mukana ennenaikaisesti, silloin voi osua Jehovan nakkaama kivi ilkeästi niskaan.

" kuolen pian muiden mukana ennenaikaisesti "
Tuosta tuli mieleen, se oli siinä SFT:n kirja-arvsoteluohjelmassa (Boktid ?) näyttelijä oliko Erland Josephson joka on kirjoittanut jonkinlaisen filosofisen tai mietelmäkirjan, niin hän puhui elämän arvosta, että kun ihmiselämää sanotaan arvottomaksi koska se on lyhyt, niin asia voidaan nähdä myös päinvastoin, koska elämä on rajallinen niin sillä on arvo.

Offtopicina vain eikä suinkaan toivoen kenenkään päähän murikoita

Markku Meilo kirjoitti:Se on sitten ihan eri juttu kun miljoonien jehovantodistajien ajatusmallissa kuolen pian muiden mukana ennenaikaisesti, silloin voi osua Jehovan nakkaama kivi ilkeästi niskaan.

Tosikristittyjen kollektiivinen esirukous saattaa saada paljon pahaa aikaan. Näillä kuumilla kivillä, joita Jumala nakkelee tottelemattomien niskaan jo mummoni minua pikkupoikana pelotteli. Lieneeko tämän jostakin oppinut. En tullut kysyneeksi.

Vaan ettemme aiheesta kovin kauas karkaisi, laitamme oheen sitä sivuavan laulelman.

Vieras kirjoitti:Tuosta tuli mieleen, se oli siinä SFT:n kirja-arvsoteluohjelmassa (Boktid ?) näyttelijä oliko Erland Josephson joka on kirjoittanut jonkinlaisen filosofisen tai mietelmäkirjan, niin hän puhui elämän arvosta, että kun ihmiselämää sanotaan arvottomaksi koska se on lyhyt, niin asia voidaan nähdä myös päinvastoin, koska elämä on rajallinen niin sillä on arvo.

Filosofia ei ole mun laji, mutta jos ihmiselämän arvoa mitataan ihmisten keskimääräisellä odotetun eliniän pituudella, niin viimeisen sadan vuoden aikana arvo on kasvanut. Ja se on vastoin sitä mitä mulle on lapsena opetettu jt-yhteyksissä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Tosikristittyjen kollektiivinen esirukous saattaa saada paljon pahaa aikaan.

Kaiken sen jälkeen mitä olen lukenut asiasta, niin esirukous tai toisen puolesta rukoilu yleensäkin on materiaaliselta vaikutukseltaan ihan sama rukoili sitten vaikka uutta ökyasuntoa kaverin ärsyttämiseksi tai suomimakkaraa nälkäänsä. Jos jotain ongelmaa syntyy, niin näkisin sen syntyvän rukousvastausten kehittelystä.

Näillä kuumilla kivillä, joita Jumala nakkelee tottelemattomien niskaan jo mummoni minua pikkupoikana pelotteli. Lieneeko tämän jostakin oppinut. En tullut kysyneeksi.

Vaikka Vt-matsku olisi tukenut kuumien kivien nakkelua, niin jt-mutsi pelotteli mua ihan arkisesti kasvatuslaitokseen lähettämisellä.

Ai se on niinkin nimenomaisesti opetettu että keskimääräisesti tulee lyhenemään.

Englannista tuli töllön kautta että siellä on odotettavissa ensimmäistä kertaa sukupolvi jokaa elää edellistä lyhyemmän elämän. Olivat huolissaan niistä roskaruoka-lihomisjutuista.

Sehän olisi estettävissä veromallilla, mitä epäterveellisempi ruoka sitä kovempi ALV.

Tuo kirja oli tosiaan Erland Josephsonilta, elämän tarkoituksesta ja muista huolista (Livets mening och andra bekymmer). Kirjoittaja oli sen papin poika Ingmar Bergman -ohjaajan mielinäyttelijöitä.

Koululaiset olivat kysyneet että mikä on elämän tarkoitus, Hannu Salama oli vastannut että "voi rakkaat lapset, en minä tiedä. Hannu 50 v."

Jos tuolla ruåttin puolella sitten olisi parempi vastausvalmius, kun on julkaisulinjalle menty.

Kiitos Meilolle vastauksesta amalekilaisista.

Pariin asiaan siis tarkennus aiempaan kirjoitukseeni, eli en siis mennyt kasteelle 8-vuotiaana, vaan vasta yläasteen jälkeen. Lopetin vain tuolloin rukoilemisen huomattuani sen täysin kannattamattomaksi. Se oli myös alkavaa kapinaa kasvavalla lapsella. Myöhemmin olen huomannut että jos yksilö onnistuu rukoilemalla selvittämään omia ajatuksiaan tavallisen koneellisen toiston sijasta, siitä voi ollakin jopa jotain hyötyä, vaikkei ketään jumalhahmoa siihen tarvitakaan.

Ennen kastetta olin siis vuosia tutkimatta mitään JT-kirjaa, mutta joskus pentuna tutkin Voit elää paratiisissa-kirjan melkein kokonaan sekä Tieto-kirjaa puoliväliin saakka. Tämä kirja kuitenkin oltiin kaluttu läpi jo kirjantutkistelussa, joten jätin sen kesken.

Kävin kastekysymykset vanhimpien kanssa läpi kahdessa eri osassa, ja vaikken osannut kovin hyvin selittää joitakin asioita, ei se estänyt kasteelle menoa. Ihmeellistä ettei sekään estänyt, etten koskaan "vihkiytynyt rukouksessa", vaan jätin sen vaiheen tietoisesti väliin. Kysymyksistä jätettiin helpoimmat pois niiden itsestäänselvyyksien takia, olinhan kuitenkin kasvanut JT-perheessä.


Vieras kirjoitti, että pois ajelehtiminen alkaa siitä kun ei tunne voivansa lähestyä jumalaa rukouksessa. Tästä olen hivenen eri linjoilla, vaikka tässäkin tietysti on perää joissakin tapauksissa.
Itse olen huomannut kohdallani, että se hetki kun makasin sängyllä ja päätin jättää iltarukouksen pitämättä, tajusin voivani tehdä jonakin päivänä sen mukaan miten haluan, enkä aina kuten käsketään. Tällä perusteella voin sanoa, että se, että tajusin että voin jättää rukoilun, aloitti minun etääntymiseni ja hiipumiseni. Tämän jälkeen on ollut toki kausi jolloin luulin uskonnon opin olevan totuus, mutta se hyvä epäilyksen siemen oli juurtunut, onneksi.

En ole kokenut etten voisi lähestyä rukouksessa, olenhan pitänyt kuitenkin ruokarukouksia pakon edessä, mutta en ole nähnyt tarvetta rukoilla jotakin niin etäistä olentoa, joka ei koskaan vastannut, tai tehnyt mitään helpottaakseen elämääni. Minulla oli ystäviä jotka olivat minulle parempia kuin jumala koskaan oli. Tämä lienee ymmärrettävää, olivathan ystävät sentään todellisia, vaikka ystävyys olikin hieman häilyvää.

Rukoiluun käytetyjen tuntien sijasta olen yrittänyt käyttää ajan tehdäkseni jotain elämäni hyväksi. Tähän asti se on toiminut varsin mainiosti.

Vieras kirjoitti:Ai se on niinkin nimenomaisesti opetettu että keskimääräisesti tulee lyhenemään.

Minulle optettiin, että alkuun Raamatun hahmot elivät satoja vuosia, koska olivat lähempänä täydellisyyttä. Eliniän odote lyheni nimenomaan epätäydellisyyden kasvun myötä, joten odotetun eliniän piteneminen, etenkin lopun aikana ja Saatanan hoidellessa tääll'ä asioita, on vastoin sitä mitä minulle on opetettu. Sehän tarkoittaisi, että Saatanan hoidellessa asioita olisi ihminen tullut täydellisemmäksi.

Englannista tuli töllön kautta että siellä on odotettavissa ensimmäistä kertaa sukupolvi jokaa elää edellistä lyhyemmän elämän. Olivat huolissaan niistä roskaruoka-lihomisjutuista.

Eroja on, esimerkiksi Neuvostoliitossa/Venäjällä odote on selvästi alempi, vaan Raamatun Jeesuksen aikaan taisi olla sitäkin alempi.

Sehän olisi estettävissä veromallilla, mitä epäterveellisempi ruoka sitä kovempi ALV.

Toi on reaalimaailmaa, minua kiinnostaisi millä "veromallilla" saataisiin aikuiset lopettamaan mielikuvitusmaailmassa 24/7 elämisen?

Kivikko kirjoitti:Myöhemmin olen huomannut että jos yksilö onnistuu rukoilemalla selvittämään omia ajatuksiaan tavallisen koneellisen toiston sijasta, siitä voi ollakin jopa jotain hyötyä, vaikkei ketään jumalhahmoa siihen tarvitakaan.

Ajatuksiaan voi selvittää esimerkiksi laittamalla ne paperille, on varmaan tehokkaampaa kuin kuuluisat sitku-ajatukset. Kysehän on motivoinnista ja sitouttamisesta johonkin ponnistukseen, Raamatun jumala olisi kovan homman edessä jos kuuntelisi kaikkia samanaikaisia rukouksia nykyään. Ainakin siitä päätellen, että jo paratiisin kahdesta ihmisestä toinen oli jumalalta kateissa ja piti huudella perään.

Ihmeellistä ettei sekään estänyt, etten koskaan "vihkiytynyt rukouksessa", vaan jätin sen vaiheen tietoisesti väliin.

En minäkään mitenkään vihkiytynyt rukouksessa, kuten Vt-seuran materiaali kehottaa ja nyttemmin olen koittanut löytää Raamatusta tätä vaatimusta, toistaiseksi tuloksetta.

Kysymyksistä jätettiin helpoimmat pois niiden itsestäänselvyyksien takia, olinhan kuitenkin kasvanut JT-perheessä.

Jos oikein muistan, niin valitettavasti kostuttauduin vuonna 1961 (+/- 1 vuosi), silloin mentiin jonon jatkoksi eikä kukaan kysellyt yhtään mitään. En ole etsinyt Raamatusta vaatimusta kysymyksiin vastaamisesta ennen kastetta, koska etiopialaisen hoviherran esimerkki osoittaa aivan muuta kuin tenttipakkoa. Eikä ko. kertomus muutenkaan viittaa kuukausia kestäneeseen prosessiin.

Minulla oli ystäviä jotka olivat minulle parempia kuin jumala koskaan oli.

Aivan manio rinnastus, noin se menee kylmän rauhallisesti ajatellen. Todistajuudessahan jumalan olemassaolo on voinut olla kaiken aikaa havaittavissa vasta tulevaisuudessa, jota ei ole koskaan tullut luvatulla tavalla. Sen sijaan tuota luvattua tulevaisuutta odotellessa on mennyt sukupolvia ja menee edelleen.

Kivikko kirjoitti:Kiitos Meilolle vastauksesta amalekilaisista.

Pariin asiaan siis tarkennus aiempaan kirjoitukseeni, eli en siis mennyt kasteelle 8-vuotiaana, vaan vasta yläasteen jälkeen. Lopetin vain tuolloin rukoilemisen huomattuani sen täysin kannattamattomaksi. Se oli myös alkavaa kapinaa kasvavalla lapsella. Myöhemmin olen huomannut että jos yksilö onnistuu rukoilemalla selvittämään omia ajatuksiaan tavallisen koneellisen toiston sijasta, siitä voi ollakin jopa jotain hyötyä, vaikkei ketään jumalhahmoa siihen tarvitakaan.

Ennen kastetta olin siis vuosia tutkimatta mitään JT-kirjaa, mutta joskus pentuna tutkin Voit elää paratiisissa-kirjan melkein kokonaan sekä Tieto-kirjaa puoliväliin saakka. Tämä kirja kuitenkin oltiin kaluttu läpi jo kirjantutkistelussa, joten jätin sen kesken.

Kävin kastekysymykset vanhimpien kanssa läpi kahdessa eri osassa, ja vaikken osannut kovin hyvin selittää joitakin asioita, ei se estänyt kasteelle menoa. Ihmeellistä ettei sekään estänyt, etten koskaan "vihkiytynyt rukouksessa", vaan jätin sen vaiheen tietoisesti väliin. Kysymyksistä jätettiin helpoimmat pois niiden itsestäänselvyyksien takia, olinhan kuitenkin kasvanut JT-perheessä.


Vieras kirjoitti, että pois ajelehtiminen alkaa siitä kun ei tunne voivansa lähestyä jumalaa rukouksessa. Tästä olen hivenen eri linjoilla, vaikka tässäkin tietysti on perää joissakin tapauksissa.
Itse olen huomannut kohdallani, että se hetki kun makasin sängyllä ja päätin jättää iltarukouksen pitämättä, tajusin voivani tehdä jonakin päivänä sen mukaan miten haluan, enkä aina kuten käsketään. Tällä perusteella voin sanoa, että se, että tajusin että voin jättää rukoilun, aloitti minun etääntymiseni ja hiipumiseni. Tämän jälkeen on ollut toki kausi jolloin luulin uskonnon opin olevan totuus, mutta se hyvä epäilyksen siemen oli juurtunut, onneksi.

En ole kokenut etten voisi lähestyä rukouksessa, olenhan pitänyt kuitenkin ruokarukouksia pakon edessä, mutta en ole nähnyt tarvetta rukoilla jotakin niin etäistä olentoa, joka ei koskaan vastannut, tai tehnyt mitään helpottaakseen elämääni. Minulla oli ystäviä jotka olivat minulle parempia kuin jumala koskaan oli. Tämä lienee ymmärrettävää, olivathan ystävät sentään todellisia, vaikka ystävyys olikin hieman häilyvää.

Rukoiluun käytetyjen tuntien sijasta olen yrittänyt käyttää ajan tehdäkseni jotain elämäni hyväksi. Tähän asti se on toiminut varsin mainiosti.

---------------------------------------
-Tällä perusteella voin sanoa, että se, että tajusin että voin jättää rukoilun, aloitti minun etääntymiseni ja hiipumiseni.
-olenhan pitänyt kuitenkin ruokarukouksia pakon edessä,
- Minulla oli ystäviä jotka olivat minulle parempia kuin jumala koskaan oli.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Nuo kolme lausettahan kertovatkin tyhjentävästi kaiken.....
-------------------------------------------

" olenhan pitänyt kuitenkin ruokarukouksia pakon edessä "

Nykyään moni rukoilee että jehova antaisi annoksessa olla vähemmän kaloreja kuin terveysopin kirja väittää. Mikä on painoideksisi, BMI:kö se oli ?

--------------------------------------
-Tällä perusteella voin sanoa, että se, että tajusin että voin jättää rukoilun, aloitti minun etääntymiseni ja hiipumiseni.
-olenhan pitänyt kuitenkin ruokarukouksia pakon edessä,
- Minulla oli ystäviä jotka olivat minulle parempia kuin jumala koskaan oli.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Nuo kolme lausettahan kertovatkin tyhjentävästi kaiken.....
Hyvin kiteytetty, siitä huomaa miten keskeinen asia rukous on Jumala-suhteessa.
Tai sen puuttumisessa.

Tietysti sitä voi sanoa, että rukous on tärkeää jumala-suhteessa, onhan se ainut viestintätapa minkä ihminen luulee toimivan. Silti, aika yksipuolinen suhde Kuitenkin, juuri tämä tapa on se, minkä ihminen itse kehittää omaksi jumala-suhteekseen.

Rukoillessan päivittäin, jokaisessa hankalassa tilanteessa ja iltaisin ihan huvikseen nukkumaan mennessä, ihminen hokee että jumala on hyvä juttu ja on kivaa kuulua hyviksiin. Mantra toimii uskon ylläpitämiseksi, ihminen uskoo yleensä sen mitä itse puhuu (ellei tietoisesti valehtele).

Tähän koulutettu ihminen ei ole kykenevä ajattelemaan toisin, ainakaan kovin heppoisin syin. Vähän sama kuin lapsi joka kuulee ettei joulupukkia olekaan olemassa, see tekee kipeää. Sitä ei halua uskoa. Aikuisena sitä on niin jäärä, ettei halua uskoa että kaikki mitä on lapsuudessa oppinut, koko koodisto on silkkaa p*sk*puhetta. Koko maailmankuva universumista on ollut tyhjää valhetta. Sen ymmärtämiseen tarvitaan suuri määrä todisteita, ja JT ei saa tällaisia hankkia. Ulkopuolista aineistoa uskonnosta ei saa tutkia. Luopioiden teksti on saatanasta - maailman voimakkaimmasta pahasta! Jos tekee mieli tehdä tällaisia, käsketään RUKOILEMAAN JUMALALTA VOIMAA vastustaa kiusausta! Vaatii todellakin rohkeutta uskaltautua kurottautumaan kohti suurinta pahuutta saadakseen vain hieman tietoa!

Kivikko kirjoitti:Tietysti sitä voi sanoa, että rukous on tärkeää jumala-suhteessa, onhan se ainut viestintätapa minkä ihminen luulee toimivan. Silti, aika yksipuolinen suhde :D Kuitenkin, juuri tämä tapa on se, minkä ihminen itse kehittää omaksi jumala-suhteekseen.

Rukoillessan päivittäin, jokaisessa hankalassa tilanteessa ja iltaisin ihan huvikseen nukkumaan mennessä, ihminen hokee että jumala on hyvä juttu ja on kivaa kuulua hyviksiin. Mantra toimii uskon ylläpitämiseksi, ihminen uskoo yleensä sen mitä itse puhuu (ellei tietoisesti valehtele).

Tähän koulutettu ihminen ei ole kykenevä ajattelemaan toisin, ainakaan kovin heppoisin syin. Vähän sama kuin lapsi joka kuulee ettei joulupukkia olekaan olemassa, see tekee kipeää. Sitä ei halua uskoa. Aikuisena sitä on niin jäärä, ettei halua uskoa että kaikki mitä on lapsuudessa oppinut, koko koodisto on silkkaa p*sk*puhetta. Koko maailmankuva universumista on ollut tyhjää valhetta. Sen ymmärtämiseen tarvitaan suuri määrä todisteita, ja JT ei saa tällaisia hankkia. Ulkopuolista aineistoa uskonnosta ei saa tutkia. Luopioiden teksti on saatanasta - maailman voimakkaimmasta pahasta! Jos tekee mieli tehdä tällaisia, käsketään RUKOILEMAAN JUMALALTA VOIMAA vastustaa kiusausta! Vaatii todellakin rohkeutta uskaltautua kurottautumaan kohti suurinta pahuutta saadakseen vain hieman tietoa!

Vt-seuran julkaisu " Ihmiskunta etsii Jumalaa" On mielenkiintoinen katsaus maailman uskontoihin.384sivua valokuvineen.
quote
Toisaalta on miljoonia ihmisiä, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa eivätkä usko mihinkään jumalaan. He ovat ateisteja.
Toiset taas, nimittäin agnostikot, uskovat, ettei Jumalasta tiedetä eikä luultavasti voidakaan tietää mitään.
On kuitenkin selvää, ettei se tee heistä periaatteettomia tai moraalittomia, enempää kuin jonkin uskonnon tunnustaminen tekisi automaattisesti kenestäkään periaatteellista tai moraalista.
Mutta jos uskonnon katsotaan olevan ”omistautumista jollekin alkusyylle, ehdotonta uskollisuutta, tunnontarkkuutta, harrasta rakkautta tai kiintymystä”, niin useimmat ihmiset, myös ateistit ja agnostikot, ilmaisevat elämässään jonkinlaista uskonnollista antaumusta. – The Shorter Oxford English Dictionary.-----------
Geoffrey Parrinder sanoo maailman uskontoja ja niiden historiaa käsittelevässä kirjassaan (World Religions – From Ancient History to the Present): ”Eri uskontojen tutkiminen ei välttämättä merkitse uskottomuutta omalle uskolleen; se voi pikemminkin avartua, kun ihminen näkee, miten muut ovat etsineet todellisuutta ja miten heidän etsintänsä on rikastuttanut heitä.” Tieto saa aikaan ymmärtämystä ja ymmärtämys suvaitsevaisuutta sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla on erilainen näkemys.
Oletko koskaan ajatellut tai sanonut: ’Minulla on oma uskontoni. Se on täysin henkilökohtainen asia. En keskustele siitä toisten kanssa’? On totta, että uskonto on hyvin henkilökohtainen asia – lähes syntymästämme lähtien vanhempamme ja sukulaisemme kylvävät mieleemme uskonnollisia tai eettisiä ajatuksia. Sen vuoksi me yleensä omaksumme samat uskonnolliset ihanteet kuin on vanhemmillamme ja isovanhemmillamme. Uskonnosta on tullut perheelle melkeinpä perinneasia. Mihin se on johtanut? Siihen, että monesti toiset ovat valinneet meille uskontomme. Se on ratkennut yksinkertaisesti sen perusteella, missä olemme syntyneet ja milloin. Tai, kuten historioitsija Arnold Toynbee sanoi, se missä ”maantieteellisessä paikassa ihminen sattuu syntymään”, määrää usein sen, millaisia uskonkäsityksiä hän kannattaa.
13 Onko järkevää olettaa, että se uskonto, johon ihminen on syntymänsä perusteella joutunut, edustaa välttämättä koko totuutta? -----------------------

14 Onko siis se uskonto, johon ihminen syntyy, automaattisesti oikea uskonto, jonka Jumala hyväksyy? Jos tästä käsityksestä olisi pidetty kiinni menneiden vuosituhansien ajan, niin monet ihmiset harjoittaisivat yhä alkukantaista šamanismia ja muinaisia hedelmällisyyskultteja sillä perusteella, että ’se mikä kelpasi esi-isilleni, kelpaa minullekin’.-------------------------------------------------------
quote
Kyllä minusta Vt-seura kannustaa tutkimaan omaa uskontoaan , perusteellisesti! ;D