Yleensä sanotaan että niin monta mielipidettä kuin on ihmisiäkin, mutta en itse osaa ymmärtää miten tästä asiasta voidaan olla montaa mieltä. Voiko joku oikeasti ajatella, että asioiden käsittelemättömyys voi johtaa johonkin hyvään?
Ymmärrän toki että turha asioiden ympäripyörittäminen ilman etenemistä, tai rypeminen asioiden keskellä eivät ole kovin hyviä asioita ihmisen pitkäaikaiselle psyykelle (ehkei edes lyhytaikaiselle), mutta vaikeista kokemuksista yli pääseminen vaatii työstämistä. Näin omien ongelmien voittamisesta voi muotoutua voimavara sen sijaan että menneet tapahtumat pysyisivät valtavana painavana kuormana. Tämä on myös ainoa tuntemani tapa, jolla pääsee siihen pisteeseen että voi olla hyödyksi muille samankaltaisia kokeneille ihmisille.
Yhtä parasta neuvoa ei ole, koska jokainen todistaja painottaa asioita omalla tavallaan. Jonkun mielestä menneet ovat menneitä, toinen katsoo mille pohjalle zydeemi on rakennettu jne.
Olen Markku Meilon kanssa samaa mieltä, eli en itsekään tarjoa valmista ratkaisua, mutta suosittelen vahvasti sitä, että ihminen hakee ratkaisun itselleen päästäkseen eheänä eteenpäin. Oli keino mikä hyvänsä, ilman keinoa ei myöskään päästä eteenpäin, se lienee selvää.
Vastatakseni edes lyhyesti aiheen alkuperäiseen kysymykseen, eli miten selvitä lannistuneisuudesta, minulla on muutama ajatus.
- Kannattaa tutkia itseään, onko kyseessä lannistuminen (eli luovuttaminen) vai masennus, vaiko kenties molemmat. Vai onko kenties
kyse jostain aivan muusta, eli tarpeesta saada oma elämä tasapainoon ilman järjestöä (tätä aspektia ei järjestössä taideta tuntea)?
- Kannattaa selvittää omat ajatukset ja erotella ne järjestön opettamista ajattelumalleista, jotta saa sisäiset ristiriidat purettua.
- Kannattaa hankkia ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella asioista järkevään sävyyn (eli ei siis kiistellen) jos sitä haluaa.
- Kannattaa pitää itsestään huolta, eli niin perusjutut kuin syöminen, liikkuminen ja uni kannattaa saada tasapainoon. Nämä eivät
välttämättä nosta mieltä korkealle, mutta noiden epätasapaino laskee mielen äkkiä matalalle.
- Kannattaa käsitellä ajatuksiaan, mutta kuitenkin muistaa, että maailma jatkaa menoaan ja elämä jatkuu, eli ei kannata jymähtää
paikalleen, vaan muistaa muutkin elämän puolet, ei pelkästään huonoja puolia.
Kertokaa jos olen väärässä.