Veljesseura.org

Viljo kirjoitti:Väittääkö raamattu itse olevansa totuus vai tekeekö tuon totuusväitteen siihen perustuvat uskonnot?

Ei väitä. Puudelin ydin ei niinkään ole Raamatussa tai uskonnoissa, vaan uskontojen tulkinnassa Raamatusta.

Eikös jokaiikka kynäniekka joka on mustepullollaan asioinut piplian hyväksi ole kirjoittanut sanoen totuuden asialla olevansa ? (Saa sanoa että sen ja sen sananlaskun osalta....)

Viljo kirjoitti:Väittääkö raamattu itse olevansa totuus vai tekeekö tuon totuusväitteen siihen perustuvat uskonnot?

Raamatun sisällössä on useita jaksoja, jotka kirjoittaja suoraan esitti jumalan ajatuksiksi, jumalalta tulleiksi käskyiksi, ennustuksiksi ja muuten vaan vakavasti otettavaksi ajankuluksi. Kieli on sopimuskysymys, joten keskustelussa voidaan totuus-sanalle sopia vapaasti haluttu merkitys. Joillekin Johannes 17:17 on hyvä lähtökohta, toisille Psalmi 119:160 ja kolmansille molemmat jne. Onhan sitten vielä kuuluisa 2. Tim. 3:16, 17 (viitaten Vt-seuran harmiksi todellisuudessa Septuagintaan) ja varmaan muitakin jakeita vielä löytyy.

Vieras kirjoitti: .......vihellyksiä "sydämmen" suhteen!

Ihan pieni OT. Ettekös te pojankollit tiedä sitä .että sydämeen mahtuu ainoastaan yksi ämmä.

Ellen kirjoitti:Ihan pieni OT. Ettekös te pojankollit tiedä sitä .että sydämeen mahtuu ainoastaan yksi ämmä.

Tiedetään, tiedetään, mutta pieni tarkennus; yksi kerrallaan.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Viljo kirjoitti:Väittääkö raamattu itse olevansa totuus vai tekeekö tuon totuusväitteen siihen perustuvat uskonnot?

Ei väitä. Puudelin ydin ei niinkään ole Raamatussa tai uskonnoissa, vaan uskontojen tulkinnassa Raamatusta.

Mitä ihmettä? Eikös juuri Raamatussa ole ne kuuluisat sanat: Tämä on totuus. Ja lisäksi vielä mainitaan koko Raamatun olevan jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen (joo vissiin?) jne.
Nuo hyödythän nyt on selkeästi nähty historian varrella: Jarrutetaan Raamatun "totuudella" totuuden esiintuloa vaikka väkivalloin - nimenomaan myös luonnontieteiden alalla...

Kyllähän ne kirjottajat naurais partaansa, jos tietäisivät nykytilanteen, jossa jotkut vieläkin ottavat tosissaan heidän keksimäänsä tarinaa.

Yksi maailman suurimpia huijauksiahan tuo on koko Raamatun ympärille kehitelty jumaluus.

Filippos kirjoitti:Eikös juuri Raamatussa ole ne kuuluisat sanat: Tämä on totuus.

Jos löydät, kerro minullekin.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Filippos kirjoitti:Eikös juuri Raamatussa ole ne kuuluisat sanat: Tämä on totuus.

Jos löydät, kerro minullekin.

Herra Ahven on hyvä ja lukee timoteus kirjeestä virkkeen:" koko raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen ...."

Voiko sitä suoremmin sanoa asiaa totuudeksi, jos sanotaan asian olevan oikein henkeytetty ja vielä itseltään Jumalalta lähtöisin.

Vai et kai kallistu niiden ihmisten puolelle, jotka "sulkevat" silmänsä ja korvansa, kun pitäisi muuttaa omia mielipiteitä.

=)

Vieras kirjoitti:Herra Ahven on hyvä ja lukee timoteus kirjeestä virkkeen:" koko raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen ...."

Tuota, mitenkäs tämä liittyy raamatunkohtaan, mitä Raamatusta ei löydy ja mistä pyysin kertomaan, jos sattuisi löytymään, tai aivoihin... ?

Oops, anteeksi. Nyt oivalsin, mistä "vieraalla" hirttää...

Raamatun vertauskuvallisuus on minusta kaunista...
Esim.kuvaus vanhuudesta on mielenkiintoinen Raamatun kertomana.

Aivot....hmmmm....

Saarnaajan mukaan ”lähteellä oleva ruukku särkyy” kuolemassa. Tämä ruukku on ilmeisesti sydän, joka ihmisen kuollessa lakkaa saamasta verta ja pumppaamasta sitä elimistöön.?
Siitä tulee yhtä hyödytön kuin rikkinäisestä ruukusta, jossa vesi ei pysy.
Aivotkin, joista puhutaan kuvaannollisen ”kultamaljan” yhteydessä (ilmeisesti kallo ja sen sisällä olevat aivot), lakkaavat toimimasta ja hajoavat eli ’musertuvat’ (Sr 12:6, 7)

Saarnaajan 12. luvussa kuvaillaan elävästi niitä ”onnettomia päiviä”,
joita vanhuus tuo tullessaan epätäydellisille ihmisille. ( Saarnaajan 12:1–7.)

Valkoisia hiuksia verrataan mantelipuun kukkiin.....
Jalat ovat kuin ”elinvoimaiset miehet”, jotka nyt ovat koukistuneet ja tutisevat.....
Naiset, jotka etsivät valoa ikkunan luota mutta huomaavatkin olevan pimeää,
ovat osuva kielikuva näön heikkenemisestä......
Hampaita puuttuu eli ”jauhajanaiset ovat lakanneet työskentelemästä, koska ovat käyneet vähiin”.

Voimattomat jalat, heikkenevä näkö ja hampaaton suu eivät tosiaankaan kuulu Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen.
Aadamilta peritty kuolema on sekin ”Panettelijan töitä”,
jotka Jumalan Poika tekee tyhjäksi messiaanisen Valtakuntansa välityksellä.

Apostoli Johannes kirjoitti: ”Sitä varten Jumalan Poika tehtiin ilmeiseksi,
että hän murskaisi Panettelijan työt.” (1. Joh. 3:8.)

Olen kanssanne samaa mieltä, että Srn. 12:1-8 on Raamatun yksi kauneimmista kohdista, mutta juuri tällaista orientaalinen runous parhaimmillaan on: kaunista, syvällistä, opettavaista ja hyvin voimakassävyistä: "Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: 'Nämä eivät minua miellytä'.". Mikä mahtava ja voimakas aloitus.

Tässäkään (tarkoitan perikooppia) ei kuitenkaan puhuta aivoista, sillä kaiken tunne-elämän ja ajattelun keskuksena pidettiin sydäntä ja toisaalta munuaisia (munaskuita). Näistä sydän on jäänyt aina meidän päiviimme asti vertauskuvallisena ilmauksena voimaan.

Emmehän toki sano: "Oi, Jehova! Aivojeni sopukoilla sinua rakastan". Paljon luontevammalta kuulostaa: "Oi, Jehova! Kokosydämmisesti sinua rakastan.", vaikka sydämemme ei fyysisesti mitään tunteita aistikaan.

Eiköhän tämä liene nyt tullut selväksi. Ennen ajateltiin ihmisen anatomiasta ja tunne-elämän keskuksesta toisin ja se oli silloinen totuus. Tämän heprealais-aramealaisten ja kreikkalaisten tekstien kirjoitus tuo esiin. Nyt tietoisuutemme tästäkin on lisääntynyt, mutta siitä huolimatta käytämme usein metaforaa "sydän".

Täsmennän vielä:
Vanhan testamentin perustekstissä ei esiinny sanaa "omatunto". Suomalaisessa raamatunkäännöksessä sana esiintyy muutamissa kohdissa (1 Sam. 24:6, 2 Sam. 24: 10, 1 Kun. 8:38, Job 27:6) käännöksenä hepreankielen sanasta leb (sydän, sisin)

"Omatunto"-sanan puuttuminen Vanhasta testamentista liittyy siihen, että juutalaisten ei voida katsoa kehittäneen mitään nykyaikaiseen psykologiaan viittaavaa. Vanhan testamentin ihmiskäsitys oli holistinen. Omantunnon reaktioiden yhteydessä ihminen koki kaiken kehollaan. Hän tunsi omantunnonvaivat sisäelimissään - maksassa, munuaisissa, sydämessä - ja tukirangassaan. "Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani" (Ps. 32:3). Nykykielelle puettuna psalmistan sanat voisivat kuuluva vaikkapa näin: "Niin kauan kun vaikenin, kärsin niin hirvittäviä omantunnontuskia, että tuntui kuin minulla olisi ollut luumätä."

Voidaksemme ymmärtää tämän meidän on tutustuttava Raamatun ihmiskäsitykseen. Vanhassa testamentissa ihmisen ei katsota voivan olla olemassa ilman Jumalaa. VT:n ihmiselle Jumalan olemassaolon kieltäminen on yhtä mahdotonta kuin oman olemassaolon kieltäminen.

Tällainen suhde Jumalaan sääteli kokonaisvaltaisesti israelilaisten kuvaa todellisuudesta. Israelilaisen näkemyksen mukaan Jumalan ulkopuolella ei ollut mitään. Yhteys omaan minään oli mahdollinen ainoastaan Jumalan kautta. Israelilaiselle elämä merkitsi luodon suhdetta Luojaan, palvelijan suhdetta Herraan. Jumalan sana - varsinkin profeettojen kautta annettu – sääteli kaikkea toimintaa.

Lähde: Otteita (Erik) Ewaldsin kirjasta Sielunhoito ja terapia Karas-Sana 1985
http://www.nic.fi/~jlindell/omatunto.htm

Raamatussa on toisaalta kerrottu asioita, jotka eivät vastaa millään tavalla nykyään selville saatua totuutta. Väärä tieto ei ole totuus, vaikka se yleistä tietoa onkin. Tieto ei ole aina totuus.

Toisaalta Raamatussa on paljon ihmisten kirjoittamia tekstejä, jotka myös Raamattuun on kirjoitettu olevan peräisin suoraan jumalalta tulleista näyistä tmsp.

Jos nuokaan näyt/ennustukset/ylipäätään mikään olisi jumalalta peräisin, olisi noissa näyissä ja kirjoituksissa - niin ihmeellisiä kuin ne silloisille ihmisille olivat - nimenomaan sisällytetty myös tosiasioita luonnosta, josta jumalalla on se totuus. Päinvastoin, Raamatussa ei ole luonnontieteellisesti(kään) mitään viitteitä siitä, että sen kirjoittajilla olisi ollut minkään valtakunnan parempaa tietämystä todellisuudesta, kuin kenelläkään muullakaan sen ajan ihmisellä.

Eikö tämän asian ymmärtäminen osoita suoraan, ettei Raamatussa ole mitään jumalallista, ei mitään enempää, kuin ihmisten kirjoittamia tarinoita oman aikansa rajoissa - eli ei YHTÄÄN ainoatakaan asiaa, mitä voisi normaalijärkinen ihminen missään muodossa pitää yhtään enempää todellisuudesta tai jumaluudesta kertovana kuin mikään muukaan ihmisen kirjoittama sepite/tarina, historian kirjoitus.

Mikä Raamatussa on niin ihmeellistä, että kukaan täysjärkinen voi pitää sitä missään muotoa minkään yli-inhimillisen olennon myötävaikutuksella kirjoitetun?