Torninvartija kirjoitti:Eikö siviilipalvelus korvaa aina aseellisen palveluksen?
Tuohon tarttuminen on pelkkä oljenkorsi, jolla yritetään ylläpitää vallitsevaa epätasa-arvoa.
Sen enempää siviilipalvelusta ei voi eriyttää asevelvollisuudesta kuin on tehty Suomessa: sivaria hallinnoi työministeriö ja tehtävät eivät liity millään tavalla puolustusvoimiin.
Näkemykseni mukaan koko homma on ollut samaa ristiriitaista pelleilyä vuoden 1951 oppimuutoksen jälkeen. Sitä ennenkin se oli ristiriitaista sekoilua, mutta johtui lähinnä keskusjohdon epäselvistä ohjeista ja osin 1929-1962 välin Room. 13: oppiseikkailusta.
Sen estämättä, että Karvian erityistyölaitos oli Sosiaali- ja terveysministeriön alainen maatalouskombinaatti, Väinämöisenkadun/Tikkurilan seisovan yleisohjeen mukaan sinne kypsä kristitty ei saanut mennä vapaaehtoisesti. (Tämä palvelukseenastumismääräyksen laiminlyöminen tuottikin sitten joka hepulle 3 kk lisää marttyyrinkaapua - nyyh.) Sen sijaan saman yleisohjeen mukaan samojen kypsien kristittyjen oli kiltisti mentävä Puolustusvoimien järjestämiin kutsuntoihin kieltäytymään sekä myöhemmin saman instanssin järjestämän Asevelvollisten tutkijalautakunnan eteen, vai mikä sen vakaumuksenronkintatilaisuuden nimi sitten oli.
Kovasti piti esittää, että kyseessä on ihan itse ymmärretty ja henkilökohtainen vakaumus, vaikka oman kokemukseni mukaan me kaikki olimme Väinämöisenkadun/Tikkurilan tahdottomia sätkynukkeja, niin stereotyyppinen asenteemme oli ja 1:1 haarakonttorin sanelun mukainen.
Tähän päivään mennessä en ole nähnyt selitystä miksi ohjeen mukaan Puolustusvoimien tilaisuuteen piti mennä nöyränä poikana kahdesti kieltäytymään, mutta Sosiaali- ja terveysministeriön alaiseen laitokseen ei saanut mennä kieltäytymään. Kukaan tapaamani silloinen sätkynukkekollega ei osannut ihmetellä kyseistä ristiriitaa - minulle tuollainen on osoitus henkilökohtaisen vakaumuksen puutteesta. Vieläkin viluttaa ja hävettää tuonaikuinen naïviuteni.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
