Veljesseura.org

Hei gina! Mistä päin olet? Rekisteröidy ja laita yksityisviestiä. Nimim. lähes samassa tilanteessa oleva.

"Kuulemma pornosivutkin... alkaa halu ... ;tadaa:olet jo koukussa"

-Pahoittelen, mihin olet itsesi koukuttanut.

-Lahko taas on mm. Belgiassa ja Ranskassa viranomaisten vaaralliseksi yhteisöksi toteama. Suomessa se tuottaa uskontojen uhrien tuki r.y:n suurimman asiakaskunnan. Siksi sen jäseniä tulee auttaa ja ihmisiä varoittaa lahkosta.

maxellcdr kirjoitti:Hei gina! Mistä päin olet? Rekisteröidy ja laita yksityisviestiä. Nimim. lähes samassa tilanteessa oleva.

Olen pääkaupunkiseudulta.

Lahko taas on mm. Belgiassa ja Ranskassa viranomaisten vaaralliseksi yhteisöksi toteama.

Miksi? Vaarallinen?

Vieras kysyi, miksi todistajien oppi on vaarallinen. Tässä on vieraalle muutamia vastauksia.

1) Ahdas oppi ei anna jäsenilleen mahdollisuutta kielteisiin tunteisiin. Epäilyksiä, ahdistusta, masennusta, surua, vihaa tai pelkoa ei voi purkaa ulos vaan tunteita on piiloteltava ja peiteltävä. Pahimmassa tapauksessa todistaja piilottaa tunteensa jopa omalta puolisoltaan tai ei uskalla tunnustaa niitä edes itselleen.

2) Purkautumaton ahdistus voi johtaa psyykkisiin ongelmiin. Jos informanttini kertoo minulle, että ainoa tie ulos yhteisöstä on itsemurha - on jotain pahasti vialla. Ei ole normaalia, että kuolema tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin ihmisten luoman uskonnollisen rakennelman jättäminen.

3) Karttaminen aiheuttaa paljon tuskaa ja psyykkisiä ongelmia myös niille, jotka joutuvat järjestön pakottamina karttamaan omia läheisiään.

4) Kun uskonto on suorittamista, ihminen elää jatkuvassa kierteessä, jossa yrittää miellyttää Jumalaa ja järjestöä. Tämä aiheuttaa monille stressiä ja suunnatonta ahdistusta. Kaikista ei ole julistustyöhön, mutta sitä vaaditaan kaikilta, riippumatta siitä, mitkä ihmisen lahjat ovat.

5) Verensiirrosta kieltäytyminen aiheuttaa kuolemanvaaran. Veriopista on tullut jo niin järjenvastainen, ettei sillä ole enää mitään tekemistä Raamatun oppien kanssa. Veri on todistajalle pyhempää kuin ihmisen elämä.
(Jos vieras haluaa perustella veriopia, hän voi pohtia ensiksi mistä sallitut fraktiot otetaan, jos veren luovuttaminen on kiellettyä? Ja avaa pohdinnoilleen oman keskustelun.)

6) Sokea, sinisilmäinen luottaminen "totuuteen". Muuttuvaa totuuttakaan ei saa kritisoida. Suljettu mieli estää normaalin kommunikoinnin ja ajattelun. Sisäinen ahdistus voi purkautua psykosomaattisina oireina, joita todistajien keskuudessa esiintyy luullakseni huomattavan paljon.
(Fibromyalgiaa, selkäsärkyjä, vatsaoireita, migreeniä ... )
Elimistö reagoi ahdistukseen aina ennemmin tai myöhemmin. Jos aineita ei voi tuoda ulos puhumalla (syyllisyys ja pelko), ne ilmaisevat itsensä somaattisina oireina.

Vartiotornilehteen tulisikin painattaa teksti: "Todistajuus voi vaarantaa terveytesi."

gina kirjoitti:Mistä tiedän, ovatko Jehovan todistajat väärä uskonto? Kun menen salille, siellä on iloisia ja hymyileviä ja ennenkaikkea ystävällisiä ihmisiä. Kysytään kentälle ja syömään kokouksen jälkeen.

Järjestö haluaa todistajien ajattelevan, että "me" olemme hyviä ihmisiä ja "ne" pahoja. Itselläni ensimmäiset epäilykset alkoivat, kun vastaan oli tullut tarpeeksi monta tunnekylmää Jehovan todistaja -vanhinta ja toisaalta tarpeeksi monta lämminhenkistä "pahaa maailmallista". Kun silmät avautuvat, näkee maailman ihan eri tavalla. "Maailmassa" on ihan kaikenlaisia ihmisiä, samoin Jehovan todistajien keskuudessa, vaikka ulkokuori on ystävällinen. Jälkikäteen tuntuu pöyristyttävältä, että jokaiselle Jehovan todistajalle pitää olla ihan ok, että kohta Jehova tappaa 99 % maailman väestöstä, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Se ei ole kovin ystävällistä.

gina kirjoitti:En tiedä, miten suhtautuisin, täällä kirjoitettuihin asioihin.. Jotkut on ystävällisiä, mutta jotkut kirjoittaa epäselvästi, jolloin ei saa selvää mitä pitäisi ajatella.. Sekoittaa entisestään.

Oman kokemukseni mukaan on vaikea arvioida ihmistä pelkän tekstin perusteella. Monen ilkeänkin oloisen tekstin takaa voi tosielämässä paljastua ihan fiksu ja mukava ihminen.

Niin, eri asia on tuo käytösopetus ja kontrolli, siihen vetoamisineen.

Ja sitten opit, jotka perustellaan siteerauksilla kirjallisuudesta. Kun siteerauksella tuetaan lahkon oppia, on siteerattu "suuri oppinut". Kun esitetään jotain, joka jt:n pitää torjua, ja esitetty on siteeratussa muodossa, niin siteerattu muuttuukin nyt esim. luopiokristikunnan edustajaksi (saatanan vallassa olevaksi).

Kletos kirjoitti:V.

Vartiotornilehteen tulisikin painattaa teksti: "Todistajuus voi vaarantaa terveytesi."

Kletos olen kanssasi samaa mieltä, tässä on vain ilmeinen harmi monelle meistä. "Todistajuus on vahingoittanut terveyttämme".

Voimme verrata tilannettamme puun elinkaareen. Jokasisesta vuosikerrasta jää muisto lustoon. Meillä kävi kävi hiukan köpelösti kun jouduimme kasvuvaiheessa kärsimään yksipuolisesta ravinnosta kun meille oli ulkoistamalla rekrytoitu niin pöhlöt puutarhurit. Hallintoelin eli "Brooklynin hortonomit" eivät olleet tilanteen tasalla ja heiltä puuttui asiantuntemus, kun asianmukaista tutkintoa ei ollut, he osoittautuivat "valehortonomeiksi".

Ei tämä niin vaarallista ole, on vain opittava olemaan armollinen itselleen ja hyväksymään epäkiitolliset lustonsa.

lavanpalvelija kirjoitti:"Todistajuus on vahingoittanut terveyttämme".

Voimme verrata tilannettamme puun elinkaareen. Jokasisesta vuosikerrasta jää muisto lustoon. Meillä kävi kävi hiukan köpelösti kun jouduimme kasvuvaiheessa kärsimään yksipuolisesta ravinnosta kun meille oli ulkoistamalla rekrytoitu niin pöhlöt puutarhurit. Hallintoelin eli "Brooklynin hortonomit" eivät olleet tilanteen tasalla ja heiltä puuttui asiantuntemus, kun asianmukaista tutkintoa ei ollut, he osoittautuivat "valehortonomeiksi".

Olipas hyvin sanottu! Juuri näin on valitettavasti käynyt.

Voi että, tuli lähes tippa linssiin lukiessani kirjoituksiasi, Gina!
Ajatuksesi olisivat hyvin voineet olla omalta näppikseltäni lähtöisin (noin nelisen vuotta sitten). Hyvin tuttuja pohdintoja, joita lukiessa tuli nyökyteltyä useassa kohtaa.
Tuo alku on ehkä se kaikista pelottavin vaihe. Kun jo oivaltaa itsestään ja asioiden oikeasta laidasta jotain hyvin oleelllista, mutta ei vielä osaa jäsennellä koko palapeliä, eikä tiedä mitä se kaikki merkitsee, ja miten tulee vaikuttamaan omaan tulevaisuuteen.
Lohdutuksena ja rohkaisuna voin sanoa, että kyllä se kuvio siitä vielä selkenee. Tärkeintä on pysyä rehellisenä itselleen, eikä haudata omaa pahaa ja hämmentynyttä oloaan todistajien ikihymynaamion taakse. Muista, ettei sinulla ole asian kanssa mihinkään kiire, vaan voit ihan rauhassa kuulostella tuntemuksiasi ja selkiyttää ajatuksiasi ihan omaan tahtiisi ajan kanssa.
Tosiaan, jos haluat rekisteröityä, niin minulle(kin) voit laittaa yksityisviestiä. Olisi mukava rupatella ja vaihtaa ajatuksia, sillä todella tuo yhdenmukaisuus kirjoittamasi tekstin ja omien (taannoisten) ajatusteni kanssa on lähes hämmentävä.
Lämmin halaus sinulle Gina, ja rohkeutta jatkoon!

Kiitos! laitan viestiä...

Hei,

Olen itse ollut samassa tilanteessa kuin tämän keskustelun aloittaja. Olin noin 17-vuotias, kun aloin kyseenalaistamaan kunnolla asioita. Aloin etsimään tietoa netistä, ja ahdistus oli suuri kun oma vuosia rakennettu maailmankuva alkoi murentua. Olin jo aikaisemmin ollut eri mieltä mm. koulutuksesta, itsensä kehittämisestä, omista seurakunnan sisällä olevista kirjoittamattomista säännöistä ja joistakin oppikysymyksistä, mutta vasta näiden ja vastaavien sivujen löytäminen avasi silmät. Jotenkin olin ennen vain tukahduttanut epäilyksen tunteeni hokemalla: "Tämä on kuitenkin kaikista paras uskonto". Ajatus siitä, että Jehovaa ei olisi, paratiisia ei tulisi, meidän kohtalomme olisi vain elää ja kuolla pois, tuntui uskomattoman ahdistavalta.

Vuosia haahuilin laidasta toiseen. Välillä kävin kokouksissa ahkerasti, kenttäilin ja tutkin. Välillä poltin tupakkaa, kävin baareissa ja vietin aikaa maailmallisten kavereiden kanssa. Sitten tein taas "parannuksen" ja ahkeroin palveluksessa enemmän. Välillä luin Vartiotornia ja Raamattua etsien sieltä totuutta, ja välillä palasin näille "luopiosivuille". Luin muista uskonnoista ja evoluutiosta ja yritin hakea totuutta. Parhaimmillaan elin täydellistä kaksoiselämää ja poltin kynttilää vähän molemmista päistä, enkä tiennyt itsekään, mikä olin ja mihin uskoin. En kuulunut mihinkään ja kaikkialla vallitsi vain huono omatunto ja ahdistus.

Jossakin 20 vuoden tienoilla, päätin erota. Vanhemmilleni tämä oli suuri järkytys, ja minuunkin sattui kamalasti, kun näin heidän kärsivän niin paljon. Kaikelta elämässä tuntui putoavan pohja ja ahdistus oli välillä niin kova, etten pystynyt nukkumaan. En halunnut menettää suhteita vanhempiini, sukulaisiini ja ystäviini, joten aloin hakea muuta ratkaisua. Päätin sittenkin pysyä mukana ja tasapainoilla uskonnon ja muun elämän välillä.

Tiedän tasan tarkkaan, miltä nuo ensimmäiset epäilyn ja ahdistuksen tunteet tuntuvat. Itse olen löytänyt tästä välimaastosta jonkinlaisen rauhan ja tasapainon. Tärkein, mitä olen tämän prosessin aikana oppinut, on se että voin olla jollakin tavalla itselleni rehellinen ja rauhassa hakea sitä, mihin uskon. Olen alkanut elää itselleni enkä järjestölle. Opiskelen korkeakoulussa, harrastan mitä haluan ja valitsen seurustelukumppanikseni, kenet haluan. En kerro ulkopuolisille ajatuksistani tai teoistani, eikä kukaan ole mitään tullut kysymäänkään.

En usko enää, että jehovantodistajuus olisi totuus. Uskon, että se on uskonto muiden joukossa. Osaan suhtautua siihen kohtuullisen neutraalisti. Välillä käyn kokouksissa tai konventeissa, mutta vaan jos itse haluan. En tiedä, onko jonkun mielestä todellista rehellisyyttä se, että lopullisesti eroaa. En ole mikään äärimmäisyyksien ihminen, vaan kestän tämän välitilan, koska muut vaihtoehdot ovat kestämättömiä. Itselleni sopii tämä vaihtoehto ja se on jonkinlainen kompromissi kahden pahan välillä. Olen siis itselleni rehellinen ainakin jollain tasolla. Perheeseeni minulla on hyvät välit ja olen löytänyt maailmasta seurustelukumppanin, jonka vanhempanikin hyväksyvät.

En tiedä, voiko kukaan antaa ohjeita toisen yksilölliseen tilanteeseen. Mieti kuitenkin rauhassa, mikä sinulle on paras vaihtoehto. Etsi tietoa eri lähteistä ja hae sitä mihin itse uskot. Jaksamista!

Ps. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun itse kirjoitin tänne, vaikka olen lukenut tätä monta vuotta. Aloittajan kommentti oli niin omakohtainen, että oli pakko avautua.

Kiitos, että avauduit! Mietin itse samaa, että olisiko sittenkin hyvä olla ns. välimaastossa. Jotta en menettäisi perhettä ja ystäviä. Ainakin näin aluksi, ja jos sitten tuntuu siltä että on pakko erota niin sitten eroaisin.

Tuntuu nimittäin ylitsepääsemättömältä se ajatus, että menettäisin parhaan ystäväni, joka on minulle todella tärkeä. Vaikka hän on antanut ehdon minulle, että on ystävä vain jos en eroa, silti haluan hänet elämääni.

Vieras kirjoitti:Rukoile Jehovalta apua.
Hän on paras Ystäväsi ja auttaa sinua, kun pyydät apua Häneltä,
etkä sellaisilta ihmisiltä jotka tahtovat kompastuttaa kaikki ...sinutkin
herättämällä ajatuksia jotka saavt epäilemään kaikkea....

Jaha, susia lampaiden vaatteissa vilkuilemassa kiellettyä palstaa. Varohan etten manaa päällesi kaikki tietämäni demonit. Niitä onkin koko legioona, vähintään. Siinäpä sitten kärvistelet.

"Olin ... eri mieltä mm. ... oppikysymyksistä, mutta vasta näiden ja vastaavien sivujen löytäminen avasi silmät."
-Mitä muita sivuja mahdollisesti ? (mikähän muuten oli se kreikkalaisten uteliaisuuden jumala, kun ei muista kuin sen Venuksen nyt)

" Välillä käyn kokouksissa tai konventeissa"
-Niin, mitäpä sitä enempää, altistumassa valehtelulle ja viettelylle.