Veljesseura.org

Itse taas hävitin/hävitän kaikki julkaisut 1960 alusta tähän päivään lukuunottamatta muutamaa erityistapausta. Vuosikerrat saa mennä kaikki, niitähän saa vanhemmilta cd-levyiltä lueskeltua jos tarvetta ilmenee.

Mutta vanhat jää/jäi koristeeksi hyllyyn. Onpahan jotain hauskaa kun lukee vanhoja Rutherfordeja.

Poltin kaiken takapihallemme tehdyssä isossa nuotiossa, raamatun jätin vielä. En siihen ole koskenut, mutta pakko myöntää, teko helpotti, ja nyt on kaikki paremmin kuin ennen, olen aivan kuin uusi ihminen...

Kannattaa tosiaan harkita kirjallisuuden kiertoon laittamista. Se on hyödyllistä myöhempiä sukupolvia ajatellen.

Kirjallisuuden arvoa ei mitätöi se, että kirja on CD:llä. Skanneja tarvitaan 'mäenusko'-tyypeille ja uudella CD:llä on kaikki viimeisimmät muutokset. Lisäksi vanhojen kirjojen jotkin painokset eroavat toisistaan, esimerkiksi OJT:n eka painos on arvokkaampi kuin toinen, ekassa kun mollataan vielä syntyperäisiä juutalaisia, tokasta se kohta on poistettu.

Ja ainahan se hypistely on kivempaa kuin klikkailu

suikki kirjoitti:Poltin kaiken takapihallemme tehdyssä isossa nuotiossa, raamatun jätin vielä. En siihen ole koskenut, mutta pakko myöntää, teko helpotti, ja nyt on kaikki paremmin kuin ennen, olen aivan kuin uusi ihminen...

Itse kiikutin, hieman vähemmän dramaattisesti, kaiken JT-kirjallisuuden muovipusseissa talon roskakatokseen. Mutta lopputulos oli sama: kyllä helpotti.

Rationaalisesti ajateltuna materiaali kannattaisi tietysti säästää, mutta ymmärrän myös terapian tärkeyden. Ehkä materiaalin säästäminen eroamisen yhteydessä sopii paremmin kulttuurijehoville, joilla parhaassa tapauksessa sitä on kertynyt muutaman sukupolven(tm) ajalta.

Itseäni harmittaa lähinnä historiakirja "Jumalan valtakunnan julistajia", jonka olisin voinut säästää.

Itse kannoin myös kaikki kirjat jätesäkissä roskiin ja eikun tervemenoa kohti Ämmässuota vaan, adios amigos! Sinne meni niin että hujahti. Se tuntui äärettömän helpottavalta ja kyllä, terapeuttisesti vapauttavalta.

Jälkeenpäin vähän harmittelin tuota tekoani, koska kun olin saanut muhiteltua uskontoasian sille tasolle että pystyin sitä oikeasti alkaa käsittelemään, olisin halunnut "fiilistellä" kirjallisuuden parissa. Siis fiilistelyllä tarkoitan nyt lähinnä epäuskoista tyrskähtelyä sille kakalle mitä niistä tursuaa.

Ah onneksi sain juurikin käsiini muutaman kultakimpaleen tuolta vähemmän kultaiselta ajalta. Nuoret kysyvät kirjahan on legenda. Sitä oli oikeastaan kauheaa lukea uusin silmin ja ajattelevin aivoin. Teksti on niin äärettömän kamalan johdattelevaa, että jäin ihmettelemään miten me sitä lukeneet nuoret voimme olla näinkin selväpäisiä?! Ja ne kuvat. Voi pyhä pylly sentään! Järkyttäviä. Kamalia.

Mutta toisaalta, paras ystäväni ymmärtää mua ja mun omituisuuksiani taas vähän paremmin.

Markku Meilo kirjoitti:Kirjallisuuden arvoa ei mitätöi se, että kirja on CD:llä. Skanneja tarvitaan 'mäenusko'-tyypeille ja uudella CD:llä on kaikki viimeisimmät muutokset. Lisäksi vanhojen kirjojen jotkin painokset eroavat toisistaan, esimerkiksi OJT:n eka painos on arvokkaampi kuin toinen, ekassa kun mollataan vielä syntyperäisiä juutalaisia, tokasta se kohta on poistettu.

Sekin pointti kandee huomata että ennen lähes ikuisiksi mainitut cd-levyt ovat osoittaneet kulumisensa. Ja vielä nopeammin häipyy niitä pyörittävä tekniikka museoon. Pistäisin setelini likoon paperin puolesta, ainakin jos ei vesi tai tuli iske.

USA:ssa yrittävät joku vuosi sitten koota (ymmärrettävistä syistä) säädataa 60-luvulta. Kävi ilmi että kyseisiä nauhoja ymmärtäviä laitteita löytyi toimintakunnossa nolla kappaletta.

Marilyn kirjoitti:Ah onneksi sain juurikin käsiini muutaman kultakimpaleen tuolta vähemmän kultaiselta ajalta. Nuoret kysyvät kirjahan on legenda. Sitä oli oikeastaan kauheaa lukea uusin silmin ja ajattelevin aivoin. Teksti on niin äärettömän kamalan johdattelevaa, että jäin ihmettelemään miten me sitä lukeneet nuoret voimme olla näinkin selväpäisiä?! Ja ne kuvat. Voi pyhä pylly sentään! Järkyttäviä. Kamalia.

Mutta onhan selkäytimen mädäntyminen kuitenkin vakava vaiva. Nykyään niin harvasta paikasta saa vitamiinia sitä vastaan.

Jakke kirjoitti:Suurimman osan (mm. vuosikerrat jostain 70-luvun alusta lähtien) jätin exälleni. Jotain kirjoja säilytin itselläni, ovat olleet pahvilaatikossa varaston alimmalla hyllyllä vuodesta 2001 lähtien, eli niin kauan kun olen nykyisessä kämpässä asustellut.

Toimin itse aikalailla samalla tavalla. Säilytin itselle jäänyttä kirjallisuutta pahvilaatikoissa ja välillä selailin. Suurin osa (esim lehtien vuosikerrat 78-2003) jäivät ex-vaimolle. Viimeistä edellisessä muutossa laitoin kuitenkin kaikki lahkotuotteeni paperinkeräykseen. Veivät turhaa tilaa ja olivat hankalia muutossa. En ole kaivannut enkä tule kaipaamaan.

Minä säästin "kilometrin" pituisesta kirjallisuudesta yhden valtakunnansalilta hommaamani kirjan: Raamattu, vuoden 92 suomennos. Tuossa se nyt nököttää kirjahyllyssä katekismuksen (tiputettiin postiluukusta kaikkiin koteihin) vieressä.

Jätin lähes kaiken kirjallisuuden exälleni. Nyt olen sitten keräillyt kirjastoa takaisin. Nytkin on takapenkki täynnä lahjaksi saatua opusta, matkalla kanakoppikirjastooni...

Aluksi oli tarkoitukseni säilyttää kaikki ennallaan ja hankkia uutta kirjallisuutta voidakseni käyttää niitä "tutkimuksissani" ja nettikirjoittelun apuna, mutta sittemmin olen tullut toisiin ajatuksiin. Suututti ensinnäkin se, etteivät Jt:t enää voi toimittaa uusia lehtiä minulle, vaikka olen ne nimelläni suomenkielisinä tilannut ja aikanaan lahjalaatikkoon maksanut. Kun en kerran saa uusia lehtiä (saisin ne kyllä toista kautta, mutta olkoon), niin mitä teen vanhoillakaan? Tuskin niitä koskaan alan tosissani lukemaan, veisivät vain turhaa tilaa. Niinpä kannan niitä nyt sopivissa erissä paperinkeräykseen.

Kirjojen kohtaloa en ole vielä ratkaissut, mutta kaipa hävitän nekin ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hankin aikoinaan ison kirjaston, josta suurin osa on tallessa sukulaisten kellarissa Suomessa. Siellä on mukana paljon 70-luvun, mutta myös jotain 60- ja 50-luvun tavaraa, jonka voin jollain suomenreissulla lahjoittaa keräilijöiden kokoelmiin. Itseäni ei asia enää jaksa kiinnostaa, hyvä kun joskus viitsii tätä palstaa lueskella ja jonkun sanan sanoa, mutta muuten elämän tuulet vievät jo aivan muille maisemille.

Torninvartija kirjoitti:Mulle voi ilmoitella, jos haluaa eroon jehovantodistajien kirjallisuudesta. Olen kerännyt pientä kokoelmaa Uskontojen uhrien tuki ry:n nimissä. Aikamoinen säilytysongelma jehovantodistajien valtava kirjallisuustuotanto on, mutta jonkun pitää säilyttää todistusaineistoa.

Olis näemmä pitäny tänne tulla vilkaseen kun omasta kirjallisuudesta eroon pyrin. Mulla oli hyvinkin kysyttyä kirjallisuutta mutten halunnut pistää vahinkoa kiertämään, niin heitin pimeellä isot pahvilaatikolliset kirjallisuutta pois. Mukana siis raamatut ja laulukirjat ja KAIKKI. Oli vapauttavaa kyllä..enkä ole niitä kyllä kaipaillut. Mutta näemmä joku täällä ois voinu halutakin niistä jotain..

Kaikenlaista löytyy alkaen v.-92 ja jotain vanhempia kirjojakin.
Lehdet alkaa kohta suuntaamaan paperinkierrätykseen, mutta
mikäli joku todistusaineistoa kaipaa niin meikäläiseltä löytyy.