Filippos kirjoitti:ex jtt uskossa kirjoitti:Ps.90:4.1000 vuotta kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta.
Yksi Jumalallinen päivä on 1000 maallista vuotta.
Heräsi tämmöinen ajatus:
Kun Jehovalle 1 hänen päivänsä merkiysee sitä, että ihmisillä ehtii kulua 1000 vuotta tuon päivän aikana, niin ...
... ei ole mikään ihme jos emme ihmisinä tunne Jehovaan mitään konkreettista suhdetta tai tunne hänen oikeasti vastaavan rukouksiimme.
Sillä Jehovan aika, se aika siis, missä Jehova elää ja on, kuluu niin hitaasti verrattuna meihin ihmisiin, että Jehova ei edes yksinkertaisesti havaitse meitä ihmisyksilöinä.
Jehova havaitsee vain, kun Hänen päivänsä kääntyy iltaan, että taas meni 1000 ihmisten vuotta, ja ovatpa he todella kehittyneet tekniikassa tuona aikana paljon.
Jehovan näkökulma:
Jehovan silmissä me olemme samoin kuin bakteerit ovat meille, kuhisemme ja kehitymme - lisäännymme kihisten mielettömällä
nopeudella eteenpäin. 1:ssä Jehovan päivässä aina 1000 vuotta.
Eli on ymmärrettävää, että Jehovan on mahdotonta tarkailla meitä yksilöinä, emmehän mekään välitä jos paljon bakteereita kuolee jossain kohtaa ja jatkuvastikin.
Ihmisten näkökulma:
Meidän näkökulmastamme, jos katsoisimme ja näkisimme Jehovan - Hän näyttäisi meidän silmillämme katsottuna olevan jähmettynyt paikoilleen, hän ei siis liikkuisi meidän nopeaan aikaan virittyneillä silmillämme, koska elämme niin mielettömän paljon Häntä nopeammin.
Kenelle Jehova siis on luvannut ikuisen elämän?
No ihmisille, mutta lajina lasten syntymisen välityksellä, ei siis yksilöille.
Miksi? Koska ihmisyksilöillä ei ole Jehovalle mitään merkitystä, me olemme yksilöinä Jehovalle sama asia kuin bakteeri-yksilöt ovat meille.
Tuli tästä vielä semmoinenkin ajatus, että miksi linnut eivät törmäile puihin, vaikka ne lentelevät mielettömällä nopeudella taivaalla ja puittenkin välisissä tiloissa?
Arvelisin tässäkin olevan tätä samaa aikajutskaa. Linnut elävät niin paljon nopeammin, että meistä näyttää kuin ne lentelisivät nopeasti.
Lintujen mielestä me ihmiset liikumme taas tosi hitaasti, kun linnut katselevat meitä. Me elämme lintujen silmissä tosi hitaasti.
Jos linnut osaavat keskustella, ne sanovat toisilleen, että kato tuolla menee yks hidas jättiläinen taas, ihan matelee noilla pitkillä koivillaan eteenpäin, siis tosi hidas olento.