Veljesseura.org

Vieraas kirjoitti:

loikkarisusi kirjoitti:Meillä nuorisojoukot kävivät ampumassa rakettejakin tai vähintäänkin katselemassa juhlallisen mielialan vallitessa, eilä sitä kukaan mitenkään salaillut. Onko rakettien ampuminen ollut joissain seurakunnissa kiellettyä tai onko siitä joku jyrkän virallinen kanta?

Vielä 90-luvulla ei omien kokemusteni mukaan käytännössä tullut kyseeseen, mutta jotenkin huomasin periaatteen olevan lieventymään päin. Olikohan avustava tai jopa vanhin joka kävi kaverini kanssa jossain uuttavuotta juhlistavassa show-tapahtumassa vuosittain. Sitä ennenkin kyllä kokoonnuttiin useammassakin seurakunnassa raketteja katsomaan, kunhan ei vaan itse niitä ammuttu. Tarjoilu ja viinakset kuuluivat kuvioon, vaikka eihän siinä tietenkään uuttavuotta "juhlittu". Normaalit kaksinaismoraalit pelissä.

Joillain yksittäisillä kiilusilmillä oli ihan ihme sääntövirityksiä.

Kivikko kirjoitti:Mitä ihmettä juuri luin?
Ainakin Porvoossa 90-luvulla ja Savonlinnassa 2000-luvulla on järjestetty seurakuntien kesken ihan lasketteluiltoja rinne vuokrattuna koko päiväksi sitä varten. Noihin tapahtumiin on tultu pitkänkin matkan päästä muista seurakunnista tapaamaan muita nuoria. Tapahtumissa on ollut lapsia pulkkamäessä ja vanhempaakin sakkia hiihtomajassa seurasta nauttien. Nuorilla mukana taskumatit joista käyty ulkoilmassa nauttimassa.

Mag Mell kirjoitti:

Markku Meilo kirjoitti:

Bergerac kirjoitti:Nyt mulle tuli muistonvietto-katko, mihinkäs tämä koirajuttu perustui vai ehkä juurikin "kieltoon" (siis juurikin lainausmerkit) ?

Koiranpitoa on karsastettu nimenomaan sillä, että koiran kanssa kuluu aikaa, jota voisi käyttää käännytystyöhön.

Juurikin näin.

g76 kirjoitti: Järkevyyttä siis tarvitaan. Muutoin eläimet saattavat vähitellen vallata yhä tärkeämmän sijan ihmisen elämässä ja tunteissa. Kuten olemme nähneet, sellaista voi tapahtua ja sellaista tapahtuu. Joku saattaa ensin ajatella, että olisi mukava pitää kotona lemmikkiä, mutta jos hän ei ole järkevä, hän voi alkaa omistaa suhteettoman paljon rahaa, aikaa ja huomiota lemmikille.

Mag Mell kirjoitti:

loikkarisusi kirjoitti:Oma koti taas oli aina kaikilla seurakunnan perheillä.

Koti, joo, mutta ei omassa omistuksessa oleva. Tai tietysti mistäs minä tiedän jos on ollutkin...
Pointtina kuitenkin se, että omistusasuntoa on pidetty kristityille ei-niin-sopivana, koskapa se osoittaa aarteiden keräämistä maan päälle. Lisäksi joutuu tekemään paljon palkkatyötä, että saa kotinsa maksettua, pois palkattomasta käännytystyöstä sekin. Totaalisen hyi-hyi.

Mag Mell kirjoitti:

loikkarisusi kirjoitti:Onko rakettien ampuminen ollut joissain seurakunnissa kiellettyä tai onko siitä joku jyrkän virallinen kanta?

En tiedä onko ollut kiellettyä ihan koko seurakunnan tasolla, mutta kiitos ailahtelevaisen jt-huoltajan, ei mekään saatu kakarana ihan joka kerta katsella uudenvuoden raketteja. Se on kuulemma saatananpalvontaa.

Markku Meilo kirjoitti:Mun nuoruudessa oli jo ilotulituksen tarkoituksellinen katseleminen synti Vt-seuraa vastaan, samoin kaikki jouluun viittavien valoviritelmien näpertely.

Muistui mieleen myös tuolta lierihattuajalta, että nuorison suosima matalampi malli oli myös synti Vt-seuraa vastaan.

loikkarisusi kirjoitti:Jos joku saatanan maailman vallassa oleva siis ovelasti yritti virittää tosi kristitylle ansan ampumalla raketin pahaa-aavistamattoman kristityn näkökenttään, silmät oli epäilemättä heti suljettava ja käännyttävä pois - kenties suositeltavaa olisi jopa repiä tuo paha silmä pois ja heittää luotaan.

Mikhään tuohon hattukieltoon mahtoi olla syynä? En muuten ole nähnyt Seuran™ miespuolisten edustajien 2000-luvullakaan käyttävän muita kuin talvihattuja juuri lainkaan.

Onkohan se naisten vaatteiden käyttämistä ja siten kristillisten opetustehtävien laiminlyömisyritys, kun kerran naiselle kuuluu nöyrä pään peittäminen?

Is it proper for men to tip their hats to women?—G. S., Missouri.
Some say hat-tipping started in the days of armored knights. In a book on customs we read: “In the presence of his superior officer the ordinary soldier would indicate his inferiority by removing his protecting helmet. Until the day that armor was laid aside forever no man dared appear helmeted before his king. Again habit became custom, and when equals met each knight removed his metal casque out of respect to the other.” Another book on the subject indicates it started even before that time: “Some authorities suppose that this custom did not originate until the days of chivalry and knighthood during the Middle Ages, but there is evidence that it was common among the Greeks, Romans and certain other ancient peoples. At any rate, it is believed that later it became customary to remove the headgear to show deference to a superior or as a mark of respect to a person of distinction. It was only a step further to lift the headdress as an act of politeness or gallantry to ladies. After the introduction of men’s hats a few centuries ago, raising the hat or completely removing it became a general method of greeting women. The practice retains some of its earlier significance and many people still take off their hats to salute distinguished persons of either sex. Respect for the national flag is shown in the same manner.”

Incidentally, not only is patriotic significance given to this gesture as shown by its being done for the flag, but also religious significance is accorded to it in that Catholic men tip their hats when they pass the Catholic church. They do this as an act of worship toward the bread and wine that is inside the church and which according to their belief becomes the actual flesh and blood of Christ. So in doing this they believe they are paying homage to Jesus Christ, who they think is inside the church in the consecrated wafer.

Man and woman were not created equal in power and glory; the man came first and was given special prerogatives. As Jehovah is the head over his wifely organization, and as Christ is the head over his espoused church, so the man is the head over the woman. It is the woman that is commanded to show respect and recognition of the man’s position of headship, and women who rebel at it are not so much rebelling against men as they are against God.—Gen. 3:16; 1 Cor. 11:2-10; Eph. 5:33.

But in his world Satan has reversed matters. Starting in Eden, he has pushed the woman ahead of the man, exalted her above man and used her to bring about the downfall of men dedicated to Jehovah. He has flouted God by reversing the position of the sexes. But he is very subtle about it, camouflaging his work under the guise of harmless custom. Many customs are harmless, but when they contradict a theocratic principle Satan is behind it to discredit God. He is a past master at such deception. (2 Cor. 11:14) In this particular matter of hat-tipping he appeals to the vanity of women and the so-called gentlemanly qualities of men, and any man who does not comply with the subtle custom is considered crude and discourteous, disrespectful of womanhood. So out of a fear of what others may think the majority fall into conformity.—Prov. 29:25.

To refrain from tipping the hat to a woman does not mean one disrespects her. Frequently it is the ones who are excessively courteous and gallant to women who show the least respect for womanhood. They use these flattering gestures and forms of outward courtesy hypocritically, as an opening wedge for improper advances that ultimately show disrespect and lead to misuse of women. It is not good to flatter people, to turn their head; it is to their harm. Specifically, why would a woman want this special show of respect from a man? One woman said in response to this question: “You don’t know how important it makes a woman feel to have a man tip his hat to her.” That is sufficient reason for Christians to refrain from the custom. It is not in the interests of the individual to make him feel important, whether the individual is male or female.

Some might argue that the friendly nod of the head came from the practice of bowing—but the nod is given regardless of sex, by both men and women. It does not exalt the woman. If hat-tipping were done by both men and women to each other, as mutual greeting and show of respect for each other, at least it would not be exalting one above the other. When a customary show of respect is performed between men as well as between man and woman, when it does not set the woman apart for special honor because of her sex, then it does not seem Scripturally objectionable. Hat removal would be too inconvenient for the woman? Then why is it the man that is supposed to rise when a woman enters a room or comes to or leaves the table, and never the woman? Is it too inconvenient again? Is she pinned to the chair, as the hat is pinned to her head? What custom does exist whereby women show respect to men? The absence of any is not just by chance, but is by satanic design to untheocratically elevate the woman above the man. In many ways Satan has taken the woman from the position assigned her by God, taken her from the home and its duties and put her into politics and commerce and religious leadership, and thereby caused much of the modern breakdown on the family front.—Heb. 13:4; Rev. 2:20.

The surface courtesies that are flattering to human vanity are not what real Christian women want; instead they cherish the respect and love of one Christian toward another, and which are shown in weightier ways than the untheocratic customs of Satan’s lustful world. Both men and women should stay in the place God assigned them, in human relationships and divine worship. Only such as are content with these assigned places will live in the new world. Open or subtly disguised creature worship and exaltation will have no place there. It has no place with true Christians now. (w52 Apr. 15 p. 254-255)

Mag Mell kirjoitti:Hiljaiseksi vetää. Taas kerran.

I remember once when I was a little kid--one Tuesday noght only women showed up at the book study, except for the conductor. He told his wife she could read the paragraphs but needed to find a head covering. She didn't have a hat so she dug an old kleenex out of her purse and sat there through the evening with a snotrag on her head.

Vuonna 1918, kun Jeesus tuli Jehovan temppeliin pitämään tuomiota, suuri enemmistö itseään kristillisiksi väittävistä järjestöistä oli epäjumalanpalveluksen ja hengellisen moraalittomuuden tahraamia. (Jaakob 4:4) Jotkut perustivat uskonkäsityksensä sellaisten 1800-luvulla eläneiden lujatahtoisten naisten kuin seitsemännen päivän adventistien Ellen Whiten ja Kristillisen tieteen Mary Baker Eddyn opetuksiin, ja lähempänä nykyaikaa monet naiset ovat alkaneet saarnata saarnastuolista. (Ks. vastakohdaksi 1. Timoteukselle 2:11, 12.) Katolisuuden eri muodoissa kunnioitetaan usein Mariaa enemmän kuin Jumalaa ja Kristusta. Jeesus ei kunnioittanut häntä sillä tavoin. (Johannes 2:4; 19:26) Voitaisiinko järjestöjä, jotka antavat naisille tällaisen väärän vaikutusvallan, todella pitää kristillisinä? (re-FI sivu 53-54)

Markku Meilo kirjoitti: --Naisten pompotuksesta tulee mieleen päänpeittoasia ja aikoinaan JWD:llä ollut Kleenex-kokemus:

I remember once when I was a little kid--one Tuesday noght only women showed up at the book study, except for the conductor. He told his wife she could read the paragraphs but needed to find a head covering. She didn't have a hat so she dug an old kleenex out of her purse and sat there through the evening with a snotrag on her head.

loikkarisusi kirjoitti:Ei helvetti :oops: :x :evil:

Markku Meilo kirjoitti: Toi räkärätti-termi huvittaa mua edelleen, se kun oli hyvin yleinen ilmaus mun nuoruudessa ja silloin oli käytössä kankaiset räkärätit. Mutta pääasia, että Jeh... eikun enk... eikun Vt-seura sai haluamansa.