Veljesseura.org

artoodetoo kirjoitti:Hei. Olen uusi kirjoittaja tällä foorumilla, mutta lukenut olen jo muutaman kuukauden. Isompaa esittelyä itsestäni en ajatellut kirjoittaa. Itse olen tällä hetkellä vielä järjestössä mukana, vaikken siihen uskokaan. Mutta itse asiaan: Kun erosit, niin lakkasitko kokonaan uskomasta Jumalaan, vai vieläkö uskot?

Riippuu siitä, mitä on "usko" ja mitä on "Jumala" ja "uskoinko Jumalaan" alunperinkään ja mihinkä jumalaan. Ei ole helppoa luopion kanssa

Mitä on usko. Eiks se liity rakkauteen? Ainakin Raamattu kehottaa rakastamaan Jumalaa. Ensiksi pitää tuntea Jumala. No, se toteutuu Jehovan todistajien puitteissa esimerkiksi jos noudattaa kehotusta lukea Raamattua. Raamatun Jumala, Jehova on kostonhaluinen, ilkeä, väkivaltainen ja murhanhimoinen. Kuinka sellaista voi rakastaa? Minä en ainakaan voi. Sen takia "usko" Jehovaan on pelkkää alistumista. Kysymys onkin, olenko "muslim", alistunut. Ei, en ole.
Haluan rakastaa jumalaa, eikä se Jumala voi olla Jehova. Jehovaa gnostilaiset kirjoitukset nimittävät "sokeaksi jumalaksi", "kaaoksen pojaksi" ja "typerykseksi".

Minä pidän hyvinkin mahdollisena, että on olemassa sellainen Jumala, joka on rakkaus. Kerran yksi nainen kentällä sanoi, että "rakkaus on Jumala", eräs toinen sanoi, että "Jumala on ihmisten kasvoissa". Te kaikki olette heijastumaa Jumalasta. Minkä teen teille, teen Jumalalle. Se on minun helppo käsittää. Minun on vaikeampi nähdä se, että se minkä minä teen itselleni, teen Jumalalle.

Hieno ja harvinainen kysymys. Joo,Uskon Jehovan olemassa oloon.Olen myös vakuuttunut siitä ,että Hän on Saatanallinen luomakuntansa kiduttaja.Ja tämä tietty johtuu siitä,että olen katsonut muutaman vuoden ympärilleni!! Ja inhottavan heikolta Tuntuu ja Näyttää Jahin tekemä todellisuus.Tässä kohden en kiitä.

On oivallinen oivallus erottaa jehovantodistajien Jehova ja Jehova toisistaan.

Kun erosit, niin lakkasitko kokonaan uskomasta Jumalaan, vai vieläkö uskot?

Lyhyeksi ajaksi muutuin kiihkoateistiksi, mutta vaihe kesti vain muutaman kuukauden. Jumalaan en usko sen enempää kuin muihinkaan taruolentoihin.

Uskontoon en enää suhtaudu yhtä kielteisesti kuin eroamisen hetkellä. Lahkolaisen mustavalkoinen ajattelutapa oli silloin vielä vallalla: yksi mätä omena pilaa koko puun. Lahkoja inhoan, mutta ns. "henkilökohtaisen uskon" ja tapakristillisyyden voin hyväksyä. Ehkä joku buddhalaisuuskin on ihan ok.

SuurinBabylon kirjoitti: Lyhyeksi ajaksi muutuin kiihkoateistiksi, mutta vaihe kesti vain muutaman kuukauden.

Mulla on se käsitys, että tää on aika yleinen kuvio. Tosin mulla tämä kesti pitempään kuin muutaman kuukauden. Se että sanaan jumala tuli muita värejä kun se, minkä oli JT:ksi kasvaneena oppinut, vei aikansa. Tosin sana jujmala sanana tuntuu olevan monella yhtä vaikea ja msutavalkoinen; sitä joko uskoo kristinuskon mukaiseen jumalaan tai on ateisti ja välimuotoja ei sitten ole.
Buddhalaisuus on muuten siitä jännä filosofia, että siitä puuttuu sanat synti ja jumala kokonaan! On vaan ihmisiä, joilla on paremmat elämäntaidot ja jotka tekee taitavia tekoja tekoja ja sitten on niitä, joiden taidot riittää vaan taitamattomimpiin tekoihin, mutta hekään eivät ole syntisiä, he vaan toimivat niin hyvin kuin osaavat, vaikka se onkin taitamatonta!

SuurinBabylon kirjoitti:

Kun erosit, niin lakkasitko kokonaan uskomasta Jumalaan, vai vieläkö uskot?

Lyhyeksi ajaksi muutuin kiihkoateistiksi, mutta vaihe kesti vain muutaman kuukauden. Jumalaan en usko sen enempää kuin muihinkaan taruolentoihin.

Itse olen ollut huomaavinani ajattelumaailmassani ikään kuin heiluriliikkeen. Pian erottamisen jälkeen tapahtui suuri heilahdus lähelle toista ääripäätä ja sitten pienempi heilahdus taas takaisin päin. Nyt olen kokenut että heiluri alkaa olla pysähtynyt keskiasentoonsa ja pystyn tarkastelemaan asiaa kiihkottomasti.

Silti vieläkin kyllä väliin alkaa ottaa pannuun. Erottamisestani on nyt noin 22 vuotta. Syyksihän sanottiin: "Kyllähän sinä sen itsekin tiedät". Mutta enpä tiedä.

Ehkä erottamiseni liittyi kirjeisiin, joita kirjoitin seuralle Suomeenja NYKkiin. Kirjeissäni ihmettelin melko suorasukaisesti joidenkin vanhinten fariseusmaisia piirteitä: esimerkiksi valehtelemisensa puolustelua ja muuta sellaista pientä.

Jumalasta en osaa nykyisin sanoa mitään puolesta enkä mitään vastaankaan. Minulle asia on merkityksetön, koska Jumala ei minulle nykyisin puhu.

Jos jumala on sellainen hirviö, minä raamattu tämän kuvaa, en edes halua uskoa. Vedenpaisumuksessa laitettiin porukka lakoon, kun ei järkevämpää ratkaisua ilmeisesti ollut. Sen jälkeen sitten tahtipuikon voimin listittiin porukkaa mitä lapsellisimmista syistä, puhumattakaan siitä että suunnitelmissa on ainakin vtseuran teologian mukaan tulevaisuudessa entistä suurempi listimissessio.

Yksi lapsellisin listiminen on mielestäni se, missä karhun voimin piti nuorukaisia tappaa kun haukkuivat toista kaljupääksi. Voiko pikkumaisempaa olla? Itse en ole kokenut kovinkaan oikeudenmukaista käytöstä kyseiseltä tapaukselta, joten uskoakko vai ei? en tiedä... Palvoa vai ei? Se katsotaan sitten uudestaan kun tulee ensin, näyttäytyy todistettavasti ja vaivautuu selittämään kaikki tekonsa.

Siis erittäin vaikea uskoa tuollaisen olemassaoloon ja raamatun tapahtumat tuntuvat enemmänkin pikkumaisten ihmisten teoilta, teoilta jotka ovat tehty jumaluuksien nimissä, ettei itse tarvi kantaa vastuuta tapahtumista. Siihen vielä kirjoittajan suolat ja pippurit päälle, niin kirjahan on lähestulkoon täydellinen ihmisen hallitsemiseen pelolla.


Kaiken näiden listimisien jälkeen kun kuvittelisi listimisien olevan listitty, on 1000 vuoden päästä koittavan saatanan vapauttamisen jälkeen jälleen uusi listimisen aikakausi.

Jos HERRA siellä ylläällä ei muuta osaa, niin puolestani voi työntää päänsä omaan perseeseensä ja sen jälkeen sinne voidaankin sitten tunkea hänen oma valtaistuin, missä tuo olento istuu, minkä ei edes kuvittelisi tarvitsevan istua... sehän on ihmisten hommaa se, mutta sehän on sekin varmaan vertauskuvauksellista.

Anteeksi ruma käytökseni, mutta eipä tuo taivaan malliesimerkki mikään rakkaus ole väittämästään huolimatta ikinä ollut.

HannaJo kirjoitti:

SuurinBabylon kirjoitti: Lyhyeksi ajaksi muutuin kiihkoateistiksi, mutta vaihe kesti vain muutaman kuukauden.

Mulla on se käsitys, että tää on aika yleinen kuvio. Tosin mulla tämä kesti pitempään kuin muutaman kuukauden. Se että sanaan jumala tuli muita värejä kun se, minkä oli JT:ksi kasvaneena oppinut, vei aikansa. Tosin sana jujmala sanana tuntuu olevan monella yhtä vaikea ja msutavalkoinen; sitä joko uskoo kristinuskon mukaiseen jumalaan tai on ateisti ja välimuotoja ei sitten ole.

Sama kuvio minulla. Ateismini tosin kesti monta vuotta. Lopulta kuitenkin ajattelin, ettei ateismilla ole turvakaiteita. Ateisteiksi tunnustautuvat nykyaikana ovat yleensä humanisteja ja se on tosi jees, mutta ateismi ei edellytä mitään humanismia. Ateisti voi ihan hyvin omaksua Hitlerin tai Breivikin maailmankuvan.

HannaJo kirjoitti: Buddhalaisuus on muuten siitä jännä filosofia, että siitä puuttuu sanat synti ja jumala kokonaan! On vaan ihmisiä, joilla on paremmat elämäntaidot ja jotka tekee taitavia tekoja tekoja ja sitten on niitä, joiden taidot riittää vaan taitamattomimpiin tekoihin, mutta hekään eivät ole syntisiä, he vaan toimivat niin hyvin kuin osaavat, vaikka se onkin taitamatonta!

Gnostilaisessa seurassa ei myöskään puhuta synnistä, mutta jumalasta kylläkin. Tosin se, mitä se jumala täsmälleen ottaen tarkoittaa vaihtelee eri ihmisillä. Hassu paradoksi on myös siinä, että hyvä gnostilainen on joskus myös agnostinen, sillä gnostilaisuuteen kuuluu tiedon nöyryys eli joutuu puntaroimaan sitä, onko sitä jumalaa lainkaan. Minä olen tullut siihen luovaan ratkaisuun, että gnosiksen puutteessa oletetaan, että jumala on, sillä ei siitä ole haittaakaan. Jumala siis voi olla, muttei ole välttämätön. Välttämätöntä minusta on kuitenkin uskoa siihen mahdollisuuteen.

Raamatullisesti,
ateisti sanoo, ettei isäntä tule ja ryhtyy laiskaksi ja antaa talon mennä hunningolle,
kristitty sanoo, että isäntä tulee ja on ankara ja ryhtyy hommiin,
Jehovan todistaja sanoo, että isäntä tulee kaiken lisäksi aivan pian ja on jo kiire ja
minä sanon, ettei ole väliä sillä, tuleeko isäntä vaiko ei, väliä on sillä, että pidetään tämä paikka sen kuntoisena, että kelpaisi isännälle, jos hän vaikka näyttäytyisi, mutta ei ole mitään haittaa siitä, vaikkei näyttäytyisikään.