Menikö jakeluun että kysymys on kokonaisvaltaisuudesta, ei yhdessä kohti käytetystä sanasta ja tämän liite 3C ottaa huomioon:
3C Jatkuvaa tai etenevää tekemistä ilmaisevat heprean verbimuodot
Heprean verbeillä on kaksi tilaa eli aspektia, perfektiivinen tila ja imperfektiivinen tila. Perfektiivinen tila ilmaisee päättynyttä tekemistä. Imperfektiivinen tila ilmaisee päättymätöntä, jatkuvaa tai etenevää tekemistä. 1Mo 1:1:ssä heprean verbi ”loi” on perfektiivisessä tilassa ja osoittaa, että taivaiden ja maan luominen oli päättynyt. 1Mo 2:2:ssa vastineella ”ryhtyi lepäämään” käännetty heprean verbi on imperfektiivisessä tilassa ja ilmaisee päättymätöntä, jatkuvaa tai etenevää tekemistä (vrt. Hpr 4:4–7). Menneisyydessä tapahtunut tekeminen voidaan siis hepreassa ilmaista imperfektiivisessä tilassa olevilla verbeillä, jos tämä tekeminen katsotaan päättymättömäksi, kun taas tulevaisuudessa tapahtuva tekeminen voidaan ilmaista perfektiivisessä tilassa olevilla verbeillä, jos tämä tekeminen katsotaan päättyneeksi. Heprean verbien imperfektiivinen tila voidaan suomessa kääntää käyttämällä sellaisia lisäsanoja kuin ”ryhtyi”, ”alkoi”, ”jatkoi”, ”sen jälkeen”, ”vähitellen” yms.
Heprean imperfektiivisen tilan peruspiirteestä kirjoitti James Washington Watts* teoksessaan A Distinctive Translation of Genesis (Grand Rapids, Michigan [USA] 1963, s. 129, 130): ”Kaikkien [heprean] imperfektien peruspiirre on päättymättömyys. – – Näiden imperfektien päättymättömyys, kun ne ovat indikatiivissa, ilmenee joko etenevässä tai toistuvassa muodossa. Tekstiyhteydestä täytyy päätellä, kummasta on kyse, sillä verbin rakenne on sama molemmissa tapauksissa.
Jos tekstiyhteys osoittaa, että on puhe yhdestä toiminnasta tai tilasta, merkitys on etenevä. Toimintaa kuvaillaan kehittyvänä prosessina. Sellaisessa tapauksessa verbin pääajatus englannissa ei riitä sen täyden merkityksen välittämiseen [sama pätee suomessa]. Tarvitaan jotakin lisäverbiä kuten ’ryhtyä’ tai adverbia kuten ’vähitellen’, mikäli kääntäjä pitää aiheellisena koko merkityssisällön esiin tuomista. Kun kertomus etenee nopeasti ja tapahtumien järjestys on tärkeämpi kuin jonkin nimenomaisen tapahtuman etenemisen eloisa kuvaileminen, kääntäjällä ei ehkä ole muuta mahdollisuutta kuin käyttää yhdistäviä adverbeja (sellaisia kuin ’jälkeenpäin’) sekä tapahtumien järjestyksen että niiden etenemisen ilmaisemiseksi. Etenemistä ei tässä tapauksessa tuoda esiin täydellisesti. Yhdestä toiminnasta tai tilasta siirrytään vain toiseen kuvailematta erityisemmin tuossa toisessa tapahtuvaa etenemistä. Tämän rajoittuneemman käännöksen käyttäminen merkitsee sitä, ettei kääntäjä näe erityistä syytä tuoda täydemmin esiin etenemisen ajatusta tuossa kohdassa. Kertomus tulisi muutoin englannissa [ja myös suomessa] pitkäveteisemmäksi. Jos toisaalta kääntäjän mielestä kertomus paranee, kun hän tuo esiin verbin koko merkityssisällön, hänellä on vapaus tehdä niin.
Jos tekstiyhteys ilmaisee toiminnan tai tilan esiintyvän useammin kuin kerran, merkitys on toistuva. Taaskaan verbin päämerkitys englannissa [ja suomessa] ei riitä välittämään täyttä merkitystä. Toistumisen tai tavanomaisuuden ilmaisemiseksi tarvitaan jotakin lisäverbiä kuten ’jatkoi’ tai adverbia kuten ’toistuvasti’.”
Tutkijat ovat kautta vuosisatojen hämmästelleet heprean kielen kykyä ilmaista menneitä tapahtumia käyttämällä verbien imperfektiivistä tilaa ja tulevia tapahtumia käyttämällä verbien perfektiivistä tilaa. Tämän omalaatuisuuden selittämiseksi he kehittivät teorian nimeltä konsekutiivinen waw (waw consecutivum). O. L. Barnes kirjoitti tästä teoriasta teoksessaan A New Approach to the Problem of the Hebrew Tenses and Its Solution Without Recourse to Waw-Consecutive (Oxford 1965, s. 4, 5): ”Asia on tehty tarpeettoman mutkikkaaksi ottamalla käyttöön oppi waw consecutivumista tai sen vanhemmasta edeltäjästä waw conversivumista (jolle ehdotettu uudempi nimi on waw conservativum) ja pitämällä siitä orjallisesti kiinni. Vaikka tästä aiheesta on esitetty monia muunnelmia, niin lyhyesti sanottuna tässä tarkoitetaan sitä, että jos perfektissä oleva heprealainen verbi edeltää wawilla (ו ’ja’) alkavaa imperfektissä olevien peräkkäisten (konsekutiivisten) heprealaisten verbien sarjaa, niin nämä kaikki tulee lukea ja käsittää perfekteiksi (sen sijasta mitä ne todellisuudessa ovat: imperfektejä) ja päinvastoin, edellyttäen tietysti, että waw ו on liittyneenä tiettyihin vokaalimerkkeihin imperfektissä.”
Tämän teorian paikkansapitävyydestä O. L. Barnes sanoi teoksensa s. 1: ”Voidaan syystä kysyä, miksi wawilla (ו ’ja’) on tämä omituinen muuntava vaikutus. Yrittäessään sivuuttaa tämän absurditeetin jotkin uudemmat kieliopit sanovat, että todellisuudessa wawilla (ו ’ja’) ei ole tällaista muuntavaa vaikutusta, vaan että se on avaimena tai oppaana, jota tulee tarkata muunnoksen tuntomerkkinä; lopputuloksena on siis täsmälleen sama asia. Uskon olevan selvää sen perusteella, mitä tässä on sanottu, ettei wawilla (ו ’ja’) tosiaankaan ole tällaista vaikutusta eikä sen olettaminen ole tarpeellista heprean aikamuotojen järjestyksessä tapahtuvan nopean, joskus äkkinäisen, muutoksen selittämiseksi. Toisin sanoen me voimme täysin luopua kieliopin tutkijoiden keksimästä myyttisestä waw consecutivum -teoriasta.”
Runsaat sata vuotta sitten Benjamin Wills Newton asettui teoksessaan The Altered Translation of Genesis ii. 5 (Lontoo 1888, s. 49–51) päättäväisesti vastustamaan konsekutiivista wawia koskevaa teoriaa. Esitettyään näytteeksi käännöksen 1Mo 1:3–8:sta Newton päätteli s. 50, 51: ”Kautta koko luvun futuuria [heprean imperfektiä] käytetään ilmaisemaan etenemistä. Me käytämme käännöksessämme hyvällä syyllä menneen ajan aikamuotoa, sillä me emme voi futuurillamme ilmaista samalla tavoin etenemistä. Heprean futuurilla on paljon laajempi merkityssisältö kuin meidän futuurillamme, ja se on siksi sanonnaltaan tarkempaa. Voin lisätä, että tässä luvussa ei varmasti ole mitään sijaa waw conversivumia koskevalle teorialle eikä mitään perustetta sanoa (koska meidän futuurimme ei voi mukautua heprean futuurin joustavuuteen), että heprean futuuri on siksi riisuttava etuoikeuksistaan ja muutettava menneen ajan aikamuotoon. On hämmästyttävää, että kukaan on uskaltanut ehdottaa mitään niin nurinkurista.”
Esitämme seuraavassa 1Mo 1:3–8:n kolmena eri käännöksenä: Benjamin Wills Newtonin käännöksenä, Uuden maailman käännöksenä ja James Washington Wattsin käännöksenä (kaikki englannista suomennettuina).
Benjamin Wills Newtonin käännös (1888) (hakasulkeet tekijän)
Ja Jumala sanoi sitten [futuuri]: Tulkoon Valoa, ja Valoa alkoi tulla [futuuri].
New World Translation (1953) Uuden maailman käännös (2008)
3 Sitten Jumala sanoi: ”Tulkoon valoa.” Ja valoa tuli.
James Washington Wattsin käännös (1963) (hakasulkeet ja kursivointi tekijän)
3 Jälkeenpäin Jumala sanoi: ”Olkoon valoa”; ja vähitellen valoa tuli.
Benjamin Wills Newtonin käännös (1888) (hakasulkeet tekijän)
Ja Jumala ryhtyi katselemaan [futuuri] Valoa, että se [oli] hyvä; ja Jumala ryhtyi tekemään jakoa [futuuri] Valon ja pimeyden välillä;
New World Translation (1953) Uuden maailman käännös (2008)
4 Sen jälkeen Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala erotti valon ja pimeyden toisistaan.
James Washington Wattsin käännös (1963) (hakasulkeet ja kursivointi tekijän)
4 Jumala ryhtyi myös tarkkailemaan valoa [ja näki], että se oli hyvä; niin hän ryhtyi erottamaan valoa pimeydestä.
Benjamin Wills Newtonin käännös (1888) (hakasulkeet tekijän)
ja Jumala ryhtyi nimittämään [futuuri] valoa Päiväksi, ja pimeyden Hän nimitti [ei ”ryhtyi nimittämään”; tässä käytetään menneen ajan aikamuotoa] Yöksi; ja sitten oli [futuuri] ilta, ja sitten oli [futuuri] aamu, Päivä yksi.
New World Translation (1953) Uuden maailman käännös (2008)
5 Ja Jumala nimitti valoa ”päiväksi”, mutta pimeyden hän nimitti ”yöksi”. Ja tuli ilta ja tuli aamu; ensimmäinen päivä.
James Washington Wattsin käännös (1963) (hakasulkeet ja kursivointi tekijän)
5 Sitten Jumala rupesi nimittämään valoa Päiväksi, ja pimeyden hän nimitti Yöksi. Näin tuli ilta ja aamu, niin, yksi päivä.
Benjamin Wills Newtonin käännös (1888) (hakasulkeet tekijän)
Ja Jumala sanoi sitten [futuuri]: Tulkoon taivaankansi vesien keskelle, ja aiheuttakoon se jaon vesien ja vesien välille.
New World Translation (1953) Uuden maailman käännös (2008)
6 Ja Jumala sanoi edelleen: ”Tulkoon vesien väliin laajuus, ja erotkoot vedet vesistä.”
James Washington Wattsin käännös (1963) (hakasulkeet ja kursivointi tekijän)
6 Sitten Jumala jatkoi sanoen: ”Olkoon laajuus vesien keskellä, ja erottukoot vedet toisistaan.”
Benjamin Wills Newtonin käännös (1888) (hakasulkeet tekijän)
Ja Jumala ryhtyi tekemään [futuuri] taivaankantta ja ryhtyi erottamaan [futuuri] toisistaan vesiä, jotka [ovat] alhaalla taivaankannen suhteen, ja vesiä, jotka [ovat] ylhäällä taivaankannen suhteen;
New World Translation (1953) Uuden maailman käännös (2008)
7 Sitten Jumala ryhtyi tekemään laajuutta ja erottamaan toisistaan vesiä, jotka olisivat laajuuden alapuolella, ja vesiä, jotka olisivat laajuuden yläpuolella. Ja tuli olemaan niin.
James Washington Wattsin käännös (1963) (hakasulkeet ja kursivointi tekijän)
7 Niin Jumala ryhtyi erottamaan vesiä, jotka olivat laajuuden alapuolella, vesistä, jotka olivat laajuuden yläpuolella; ja vähitellen tuli olemaan niin.
Benjamin Wills Newtonin käännös (1888) (hakasulkeet tekijän)
ja Jumala ryhtyi nimittämään [futuuri] taivaankantta Taivaiksi; ja ilta alkoi tulla [futuuri], ja aamu alkoi tulla [futuuri], toinen Päivä.
New World Translation (1953) Uuden maailman käännös (2008)
8 Ja Jumala nimitti laajuutta ”taivaaksi”. Ja tuli ilta ja tuli aamu; toinen päivä.
James Washington Wattsin käännös (1963) (hakasulkeet ja kursivointi tekijän)
8 Sen jälkeen Jumala rupesi nimittämään laajuutta Taivaiksi. Niin tuli ilta ja aamu, toinen päivä.
Uuden maailman käännös ei ole heprean verbejä kääntäessään noudattanut konsekutiivista wawia koskevaa perusteetonta teoriaa. Tämä perinnäinen teoria ei välitä heprean verbien alkuperäisiin tiloihin sisältyvää voimaa ja merkityssisältöä. Sen vuoksi Uuden maailman käännös tuo esille heprean verbien tarkan merkityksen ja dynaamisuuden pyrkimällä säilyttämään eron heprean verbien perfektiivisen ja imperfektiivisen tilan välillä. L.vtvk
- Kysymys on kokonaisuuden ymmärtämisestä, sen ymmärtämisestä miksi juuri 4:n päivän työstä; joka tietysti on luomistyötä ja osa luomisprosessia, käyttää Raamatun -kirjoittaja "imperfektiivistä tilaa" eli etenevää tekemistä.
Vertailun vuoksi: Kyllä uusien taivaiden ja maan luominen on myös etenevää tekemistä kun samalla se on myös luomista sillä Jesajan välityksellä Jumala sanoo: " riemuitkaa siitä mitä minä luon ikuisesti" ( Jes.65:17-18 ) ,Jeesus kertoo myös että, " Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä... ja minä teen työtä jatkuvasti" ( John.5:17 ), tämä johtopäätös syntyy Raamatun kononaisvaltaisen ilmoituksen ymmärtämisen kautta, ei yksittäisen sanan kautta.
)