Veljesseura.org

Minusta se oli lähinnä hetki jolloin CTR teki lopullisen pesäeron adventisteihin.

theos kirjoitti:Minusta se oli lähinnä hetki jolloin CTR teki lopullisen pesäeron adventisteihin.

CTR ei siis ehkä koskaan ollut mikään sellainen avoin totuuden etsijä, millaisena wc-seura halusi hänet esittää. Se vetoaa käännynnäisten narsismiin, koska hekin haluavat olla totuuden etsijöitä sen sijaan että esimerkiksi etsisivät seuraa omaan yksinäisyyteensä.

HannaJo kirjoitti:Raamatussa sanotaan, että jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, mutta oikeassa elämässä se taitaa mennä toisinpäin; ihminen rakentaa itselleen sellaisen jumalan, jota hän tarvitsee ja jolla on samanlaiset arvot kuin hänellä. (Vai tunnetteko homofobista ihmistä, jonka jumala hyväksyy homouden??) Ihminen siis rakentaa jumalan omaksi kuvakseen.

Näin siis myös CTR:n tapauksessa. Jehovan osuus on osoittaa, että CTR oli oikeassa. Luterilaisten kanssa olen aprikoinut, että kun heikäläisillä on "Jumalanpalvelus", niin tarkoittaako se pikemminkin sitä, että Jumala palvelee seurakuntalaisia kuin että seurakunta palvelisi Jumalaa. Gnostilaisuudessa ihmisen sielu on jumalan etäpääte, kuuntelemalla sisintään kuuntelee jumalaa.
CTR:n Jehova oli kiinnostunut pyramideista. Minun Jehovani oli kiinnostunut maailmanlopusta, koska ekologisesti suuntautuneena ajattelin nykyisen elämäntavan loppuvan hyvin pian.

HannaJo kirjoitti: mun vanhemmat (molemmat alkoholistiperheen lapsia) on tarvinnu itselleen jumalan vanhempien korvikkeeksi. Meillä Jehova oli siis hyvä ja rakastava. Vaati toki palvojiltaan asioita, mutta oli myös aina anteeksiantava ja armollinen.

Näin myös minun tapauksessani. Ongelma on se, ettei hyvälle ja rakastavalle Jehovalle ole raamatullisia perusteita. Tähän löysin vuosien jälkeen gnostilaisen ratkaisun: Jehova ei ole hyvä eikä rakastava, vaan on pikemminkin juuri se Saatana, josta loput Raamatusta varoittaa.

Eräs gnostilainen luomiskertomus meni näin: Jumala emanoi (loi) Sofian, joka puolestaan loi Jaldabaothin (=Jehovan), joka meni omin lupineen luomaan koko fyysisen maailmankaikkeuden Aadamia myöten, mutta kun hän yritti tehdä Aadamista jumalallista, hän menetti oman jumalallisuutensa, eikä saanut Aadamia edes henkiin. Sofia loi sitten Eevan, joka sai Aadamin henkiin. Jaldabaoth varoitti syömästä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, sillä sinä päivänä he kuolisivat. Eeva söi hedelmän ja huomasi, että Jaldabaoth oli valehdellut. Aadamkin söi. Kun Jaldabaoth karkoitti heidät paratiisista niin etteivät he voisi syödä hyvän ja pahan tiedon puusta ja tulla jumalan kaltaisiksi, olivat he vakuuttuneita siitä, että Jaldabaoth oli paha.

Mitä todisteita meillä on Jehovasta muuta kuin hänen uhkailunsa? Kuinka Jumalaa voi pelätä ja rakastaa yhtä aikaa? Alkkisperheen lapsena nämä pelon ja rakkauden asiat eivät olleet pelkästään teoreettisia pohdintoja. Päädyin siihen, ettei voi rakastaa, ei Jehovaa eikä alkkisvanhempia.

HannaJo kirjoitti: Joten onko Paavali ollut olemass...öh, mitä väliä? Mitä mä teen sillä tiedolla?

Gnostilaisessa seurassamme on pohdintoja siitä, onko uskonnon myyttinen alullepanija Merus koskaan ollut olemassa tai etenkään 1500-luvun Krimillä, niin kuin tarina kertoo. Ruusuristiläisyyden perustajasta on olemassa samanlainen myytti:

Ruusuristiläisyys on tarunomainen mystiikkaan perustuva liike, jonka on väitetty saaneen alkunsa Christian Rosenkreutzin 1400-luvulla kokoamasta veljeskunnasta. Yleisesti tunnetuksi järjestö tuli Euroopassa 1600-luvulla, ja se on tärkeimpiä okkultistisia virtauksia.
1600-luvun muodossaan järjestöä pidetään enemmänkin vain suosittuna huhuna ja myyttinä kuin todella olemassa olleena tai toimineena järjestönä.

Tai Meruksesta:

Tutkijat eivät ole löytäneen todisteita "Merus" -nimisestä henkilöstä eikä Krimin manikealaisesta veljeskunnasta. On mahdollista, että kertomus ja sen päähenkilö ovat osa vertauskuvallista esoteerista legendaa, joka viittaa tiettyihin syvällisiin ja salattuihin viisauksiin sekä ihmisen henkiseen kehitysprosessiin. Vastaava vertauskuvallinen legenda liitetään "Christian Rosencreutz" -nimiseen henkilöhahmoon, jonka sanotaan eläneen 1378-1484 ja johtaneen ruusuristiläisyyden syntyyn. – Se että esoteerisissa legendoissa esiintyvät henkilöhahmot eivät ole historiallisia henkilöitä, ei vähennä legendojen ja niiden henkisten opetusten arvoa.

HannaJo kirjoitti: en tee mitään silläkään tiedolla onko kristinuskon oppirakennelman mukaista Jumalaa olemassa vai ei, koska jos se on, mä voin elää niin että miellytään Jumalaa uskoin mä siihen tai vaikka miten uskoisin siihen mä voin elää täysin sen arvomaailmaa vastoin ja kaikenlisäksi oikeuttaa pahuuteni vetoamalla Jumalaan. Tärkeämpää on miettiä kuka minä olen ja tulla ihmiseksi joksi "jumala" (tässäkohtaa siis sana ei tarkota välttämättä personoitunutta Jumalaa) on minut luonut kuin miettiä onko olemassa Jumalaa vai eikö ole.

Näin minäkin sen näen.

Pehmoluopio kirjoitti: Luterilaisten kanssa olen aprikoinut, että kun heikäläisillä on "Jumalanpalvelus", niin tarkoittaako se pikemminkin sitä, että Jumala palvelee seurakuntalaisia kuin että seurakunta palvelisi Jumalaa. Gnostilaisuudessa ihmisen sielu on jumalan etäpääte, kuuntelemalla sisintään kuuntelee jumalaa.

Mä olen lasten mukana seurakunnan kerhossa oppinu oleellisia asioita jumalanpalveluksesta ; Kun pappi menee saarnastuoliin, on kyse siitä, että ihmiset palvelee Jumalaa, eli Jumala puhuu papin välityksellä ja nöyrät ihmiset kuuntelee.
Kun pappi tulee alas ja puhuu alttarilla on kyse siitä, että Jumala palvelee surakuntalaisia, eli silloin pappi välittää kirkkokansan viestit Jumalalle.

Kummallista, että kaikki ei ymmärrä tätä "ihmisen sielu on jumalan etäpääte, kuuntelemalla sisintään kuuntelee jumalaa" kun se on niin päivän selvä juttu Sitä vaan on kiva käyttää aikansa miettimällä jumalan kengän numeroa ja hiusten väriä ja sitä kuinka personoitunut tai personoitumaton se on ja koittaa inhimmillistää se ja todistaa sen olemassaolo tai sitten keskittyä todistamaan että sitä ei ole, vaikka tosiaan, mitä väliä on sillä onko vai eikö, kun jokatapuksessa se puhuu ihmiselle hänen sisimpänsä kautta, riippumatta siitä kuinka personoitunut tai mielikuvitukseen perustuva tyyppi se on