Jehovan todistajat lähitarkastelussa
https://veljesseura.org/foorumi/
Festus kirjoitti: Tapauksesta on siis 30 vuotta, mutta väkisinkin tulee mieleen, että kuinka paljon tälläistä oikeen tapahtuu......siis vaikka ihan yleensäkin mutta foorumin kontekstiin liittyen pinnalta katsottuna niin seesteisissä JT seurakunnissa? Jutussa ei muuten mainita uhrien uskontoa.
Kyllähän sitä JT piireissäkin noita sattuu. Ikävä kyllä.Festus kirjoitti: Ja siitähän ei srk:ssa pidetty, vaan jonkilainen palopuhe oli ilmeisesti pidetty siitä, että "veljeä" ei pidä vetää oikeuteen. Ko. tyttö sanoo että heitä "rohkaistiin peittelemään syytökset". Tytön perheen mukaan heidät "ajettiin [pois] todistajista" kun he ilmaisivat huolensa asiaa koskien.
Tiedän yhden tutun joka kajosi omiin lapsenlapsiinsa. Tuomittiin ja nykyään kai asuu jossainmissälie. Ja sitten on omakohtainenkin kokemus. Yksityiskohtia ei viitsi kertoa, pysynpä anonyymimpana. Mutta arvostettu JT veli, perhetuttu, vanhin, tienraivaaja....kosketteli minua kun olin alaikäinen. Hyvin nuori. En koskaan saa tietää, miten pitkälle hän olisi yrittänyt mennä ja olisinko pystynyt tekemään siitä lopun, koska onnekseni huoneeseen tuli muita ja emme enään olleet kahden. Silloin ainakin jähmetyin, koska olin monet kerrat ilmaissut perheelleni pelon kyseistä veljeä kohtaan, kertonut että jokin ei ole oikein miten hän katselee ja puhuu minulle..ja sille oli vain naurettu, että lapset nyt kuvittelee kaikenlaista. Mutta oli konkreettistakin näyttöä miten hän oli katsellut minua ja puhunut. Hän oli hyvin varomaton ja törkeä kanssani. Ei välittänyt näkikö/kuuliko muut. Sille vaan nosteltiin olkapäitä, että ei voi mitään, koita kestää. Kun tämä kaikkien arvostama vanhin kähmi mua, asiasta oli puhetta perheeni kanssa, mutta he halusivat salata asian ettei veljelle suotta aiheutettaisi ongelmia ja häpeää. Taas. TAAS salattiin. Entäs pieni tyttö, hänen tunteet ja ajatukset ja mahdolliset traumat kun asiaa ei voinut oikaista ja käsitellä? Aikuisiällä otin asian uudelleen puheeksi perheeni kanssa ja eivät halunneet tehdä edelleenkään mitään. Rikosoikeudellisesti asia vanheni, mutta nostin asian esille myöhemmin ja sillä kertaa taholle joka vei sen asian eteenpäin. Asiaa yritettiin monet kerrat lakaista maton alle, minua väitettiin valehtelijaksi ja ettei voi pitää paikkaansa. Haluan vain kostaa kun en ole enään mukana asiassa. Ja mitä hallaa julkisuus esim. tekisi. Sanoin, että niin...miten voisin olla enään kun teillä suvaitaan lasten hyväksikäyttöä, sinäkin koska yrität peitellä tätä? Ja kaikki epämiellyttävät asiat salataan ja yritetään saada tekemättömättömäksi. Minä en tue sellaista järjestöä ja halua olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka hyväksyvät lasten hyväksikäytönkin. Mm. näistä syistä lähdin (toki syitä oli muitakin). Ja sanoin, että jos he eivät tiettyyn antamaani aikaan mennessä hoida asiaa päätökseen, vien parhaaksi katsomilleni tahoille asian. Mediaa kiinnostaa aina. No, tarinani tapahtuneista asioista oli ainoat jotka eivät muutaman kuukauden mittaisen prosessin aikana muuttuneet, muilla kylläkin, asiaa käsiteltiin ihan pääkallopaikallakin ja tämä vanhin menetti kaikki etuutensa muttei erotettu. Mutta ainakin hänet sai vastuuseen teoistaan ja minä voisin saada rauhan. Aika näyttää katuuko tämä vanhin tekojaan aidosti vai vain seurauksia... Viimeksi kun hän yritti olla yhteydessä välikäden kautta, hän katui vaan sitä että hän jäi kiinni ja menetti etuutensa.Joo, oman pojan kanssa toimisin samoin -> heti ilmotus poliisille ja mieli tekis ottaa laki omiin käsiinkin siinä vaiheessa :/ Ei tommosta saa tapahtuu.. Jättää isot traumat ja niitä edes ymmärrä tai tuu käsiteltyä ennen kun aikuisena.rippeli kirjoitti:Tänään juteltiin vaimon kanssa tuosta asiasta.
Siis, jos joku mies, taikka nainen tekee jotain seksuaalista alaikäiselle lapselle.
Lapsi kertoo asiasta vanhemmilleen. Vanhemmat ottavat yhteyttä vanhimpiin. Vanhimmat ottavat yhteyttä Tikkurilaan.
Kuulustellaan tekijää ja uhria ja kokoajan koitetaan peitellä asiaa. Jaetaan jotain näennäisiä rangaistuksia, jotka ovat itse asiassa helpotuksia: Ei tarvitse vastata kokouksissa, taikka pitää puheita.
Mutta ihan alunperinkin, kuka tekee sen ensimmäisen virheen?
Minun mielestäni lapsen vanhemmat. Jos oma poikani kertoisi minulle jotain siitä, että on tullut hyväksikäytetyksi, niin ensimmäisenä menisi ilmoitus poliisille ja samalla soittokierroksella nuorisopsykiatriselle. Tuollaiset lahkokomiteat saisivat tulla sitten joskus perästä, jos olisin jt (mitä en onneksi ole ollut enää pitkään aikaan).
Mulla taitaa olla jo niin kauan tuosta lahkoilusta, etten enää oikein ymmärrä lahkon valtaa jäseniinsä.
Millainen äiti, taikka isä jättäisi tuollaiset kauheudet ilmoittamatta viranomaisille? Ei kai kukaan voi olla enää niin yksinkertainen ja vajaaälyinen idiootti, että kuvittelee jonkun lahkolaiskomitean pystyvän selvittelemään niin vaikeita juttuja, kuin lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö?
Taitaa olla asiassa kuin asiassa sama asenne. Ei ole syytä kommentoida mitenkään saatanan ja luopioitten hyökkäyksiä.
En tiedä olenko nyt saatanan sokaisema vai katkera? Mutta mitä enemmän tuota JT-organisaatiota (yritystä-firmaa) miettii, sitä enemmän tulee Natsi Saksa mieleen. Varmasti veisivät leireille eronneet/erotetut jos siihen pystyisivät. Nyt "tyytyvät" rikkomaan inhimillisyyttä vastaan sulkemalla lapsia/vanhempia kokonaan elämästään.rippeli kirjoitti:Taitaa olla asiassa kuin asiassa sama asenne. Ei ole syytä kommentoida mitenkään saatanan ja luopioitten hyökkäyksiä.