Veljesseura.org

Painoarvo, minkä annan näille viitatuille kirjallisuuslainauksille tässä asiassa, on aika lähellä nollaa. En todistajana ollessani koskaan törmännyt toimintatapaan, jossa erityisesti etsittäisiin kriisissä olevia ihmisiä liikkeen jäsenkandidaateiksi. Tietenkin tällainen tavattaessa ymmärrettiin potentiaalisesti normaalia helpommaksi johdateltavaksi, mutta ei hänen peräänsä korostetusti päivystetty juoppo-asuntolan, neulojen vaihtopisteen, sosiaaliaseman, työvoimatoimiston tai hautaustoimiston edessä. En törmännyt tällaiseen sen 20 vuoden aikana minkä noissa porukoissa olin. Päinvastoin, kyllä todistajat useinkin miettivät mikä olisi sopivaa ja mikä vain saattaisi ärsyttää muita.

Toki asiassa saattaa olla kulttuurierojakin. Suomessa suru koetaan hyvin henkilökohtaisena asiana eikä surevaa haluta helposti häiritä. Jossain muualla saattaa olla täysin päinvastoin.

Vapautunut kirjoitti:Painoarvo, minkä annan näille viitatuille kirjallisuuslainauksille tässä asiassa, on aika lähellä nollaa. En todistajana ollessani koskaan törmännyt toimintatapaan, jossa erityisesti etsittäisiin kriisissä olevia ihmisiä liikkeen jäsenkandidaateiksi.

Miten Leinosen kommentti on linjassa sen kanssa, että Vt-seura on julkaissut ihan erikseen kirjan Kun joku rakkaasi kuolee, ja joka on ollut säännöllisesti levitettävien kirjojen listalla?

Valtakunnanpalveluksemme lokakuu 1994 kirjoitti:
Käytä uutta kirjasta tehokkaasti

1 Olimme hyvin iloisia saadessamme viime piirikonventissamme uuden kirjasen Kun joku rakkaasi kuolee. Sen pitäisi vedota kaikkien elämänalojen ihmisiin, sillä hyvin monet ovat murehtineet jonkun heille rakkaan ihmisen menetystä.

- -

Sureva ovenavaaja havaitsee pian, että Jehova on todella ”kaiken lohdutuksen Jumala”

Vapautunut kirjoitti:Painoarvo, minkä annan näille viitatuille kirjallisuuslainauksille tässä asiassa, on aika lähellä nollaa.

Tämä on jo havaittu, kyse onkin siitä miten asioista tietämättömän voi odottaa tulkitsevan Veikon sanat: "...emmekä pyri lähestymään silloin, kun ihmisille on sattunut vastoinkäymisiä tai menetyksiä."

- Veikon sanomaksi esitetty sanoma lähestymispykimyksestä käsittelee jehovantodistajia/jehovantodistajuutta kollektiivisesti.
- Vartiotorniseura on vuosikymmeniä kehottanut jehovantodistajia nimenomaan pyrkimykseen nimenomaan lähestyä mahdollisuuksien mukaan ihmisiä, jotka ovat kohdanneet vastoinkäymisiä tai menetyksiä.

En todistajana ollessani koskaan törmännyt toimintatapaan, jossa erityisesti etsittäisiin kriisissä olevia ihmisiä liikkeen jäsenkandidaateiksi.

En minäkään muista kenenkään maininneen luupuistotyöstä. Asiaan liittyen tässä ole merkitystä onnistumisesta, noissa sanoissa kiistetään pyrkimyskin sellaiseen puuhasteluun, johon kuitenkin kehotetaan kaiken aikaa.

Päinvastoin, kyllä todistajat useinkin miettivät mikä olisi sopivaa ja mikä vain saattaisi ärsyttää muita.

Todellisuudessa Vartiotorniseura ohjeistaa hyvin pitkälle jehovantodistajille soveltuvat sopivuudet, niin tässäkin asiassa. Kun Vt-seura sanoi, että kokoontukaa kirkkojen edustalle osoittamaan mieltänne, niin raamatuntutkijathan menivät. Kun Vt-seura sanoi, että menkää ärsyttämään mahdollisimman suurella joukolla jotain paikkakuntaa, jotta putkat täyttyvät, niin näin tapahtui. Kun Vt-seura sanoi, että aiemmin noudatettujen Saksan viranomaisten ohjeita ei tulekaan enää noudattaa, vaan tosi kristityn tuleekin nyt pyrkiä keskitysleirille, niin sinnehän jotkut näistä Rutherfordin luomista "uusista luomuksista" pyrkivät. Kun Vartiotorniseura kehotti ottamaan pahvilaput olille ja menemään kadulle konventin väliaikana, niin ryhmäpaine sai porukat (minä mukaanlukien) poukkoilemaan katupelleinä. Kun Vartiotorniseura ohjeisti välttämään pakollisiakin rokotuksia, niin ohjetta noudatettiin hyvin monin tavoin (lapsena minunkin piti kotona painaa sitruunanviipale rokotuskohtaan, koska Jehova tahtoi niin). Kun Vartiotorniseura toi markkinoille nokkakärrysovelluksen, niin porukka tottelee.

Mutta poikkeus koettelee sääntöä (eikä niinkään vahvista sitä): Kun Vartiotorniseura on iät ja ajat kehottanut tilaisuuden tullen lähestymään ongelmissa olevaa ihmistä, niin Suomessa jehovantodistajat ovat poikkeuksetta kieltäytyneet tuollaisesta käännytysmahdollisuudesta.

Markku Meilo kirjoitti:Tämä on jo havaittu, kyse onkin siitä miten asioista tietämättömän voi odottaa tulkitsevan Veikon sanat: "...emmekä pyri lähestymään silloin, kun ihmisille on sattunut vastoinkäymisiä tai menetyksiä."

Uskoisin mainitun lehden jakelualueella asuvien ja asioista tietävien käsittävän VL maininnan perin oudoksi, koska esim. lehtitelineenä toimivat julistajat seisovat terveyskeskukseen johtavien ulkorappusten vieressä, toiseksi tiedän leskeksi jääneen sukulaiseni saaneet jt-vierailun heti samaisen lehden kuolinilmoituksen ilmestyttyä.

Ariadna kirjoitti:Uskoisin mainitun lehden jakelualueella asuvien ja asioista tietävien käsittävän VL maininnan perin oudoksi, koska esim. lehtitelineenä toimivat julistajat seisovat terveyskeskukseen johtavien ulkorappusten vieressä, toiseksi tiedän leskeksi jääneen sukulaiseni saaneet jt-vierailun heti samaisen lehden kuolinilmoituksen ilmestyttyä.

Minuun otettiin yhteyttä 25 vuoden jälkeen monotuksesta puhelinnumeroon, joka minulla oli ollut muutaman vuoden. Yhteydenotto oli hetipian sen jälkeen kun lasten äiti kuoli.

Vapautunut kirjoitti:Painoarvo, minkä annan näille viitatuille kirjallisuuslainauksille tässä asiassa, on aika lähellä nollaa.

Siis nyt vaiko jo todistaja-aikana hiljaisesti omissa ajatuksissa mutta ei tietenkään julkisesti ?

Vapautunut kirjoitti:Tietenkin tällainen tavattaessa ymmärrettiin potentiaalisesti normaalia helpommaksi johdateltavaksi

On jopa käyty seurakunnissa kiivaita keskusteluja sekä kädenvääntöjä sisarten, veli vanhimpien vaimojen että vanhimpien välillä siitä, kenellä olisi etuoikeus käydä (jatkossa/huhujen tietoontullessa, liittyen siihen että kiinnostuneen elämässä olisi tapahtunut jotain traagista tms) kiinnostuneen tykönä.

Edit: sana "seurakunnissa" lisätty

Keskustelu on edennyt siihen malliin että ei tässä kovin kaukana haaskalinnuista olla, sanoi Leinonen mitä tahansa. Ellei nyt ihan haaskalintu, niin vähintäänkin lokin tasolla toimitaan. Miten siitä voi edes olla epäselvyyttä jos ollaan kytiksellä paikoissa, joissa "tilanne" voidaan käyttää hyväksi, kuten Tonyn ja Meilon lainaamissa Vp:ssa ja Vt:sta ilmenee.

Ihmiset voi olla sairaaloissa ja hautuumailla hyvinkin herkässä tilassa..joskus jopa kriisissä.
Minä annan painoarvoa sille mitä lehdissä kirjoitetaan ja miksi en antaisi, Jehovantodistajalle nuo ohjeet pätee.


Lisäys: Mistä niitä kriisissä olevia ihmisiä edes löytää, jos niitä ei ole hautausmaalla tai sairaaloissa?

Mielisairaaloiden suljetuilla. Mä oon aina ajatellu et ne on suljettuja siksi ettei potilaat pääse ulos, mut jos syy onkin se ettei jepukat pääse sisään?

Kaarmis kirjoitti:Mielisairaaloiden suljetuilla. Mä oon aina ajatellu et ne on suljettuja siksi ettei potilaat pääse ulos, mut jos syy onkin se ettei jepukat pääse sisään?

Kun minä olin suljetulla minulle soitettiin ja kysyttiin raporttia
Siellä porukassa ois voinut kyllä tuommonen "maailma-on-paholaisen-vallassa" -puhe mennä vähän turhankin hyvin läpi.