On se kylmää kyytiä. Ei tietoakaan inhimillisyydestä tai luonnollisesta rakkaudesta. Mutta sellaisia ne lahkot yleensä ovat.jext kirjoitti:Itse muistan, kun serkkuni erotettiin ja mummoni sanoi ihan suoraan, että olisi mieluummin kuollut. Ja serkkuni erotettiin tosiaan siitä syystä, että oli ns. "seonnut", kun selvisi, että hänen aviomiehensä oli häntä pettänyt.
Toki monet yksittäiset todistajat ovat aivan kykeneviä osoittamaan inhimillisyyttä ja aitoa välittämistä. Merkittävää on kuitenkin se, että usein he joutuvat rikkomaan järjestönsä sääntöjä osoittaakseen inhimillisyyttä. Kun todistaja esimerkiksi tervehtii lämpimästi järjestöstä erotettua sukulaistaan tai ystäväänsä, joutuu hän tekemään tämän salaa ja tuntemaan tästä syyllisyyttä. Mikäli Raamatusta haettaisiin esikuvaa Vt-seuran touhuille, olisivat ne lähinnä fariseukset; hehän kantoivat kohtuuttomasti huolta siitä, keiden seurassa oli sopivaa viettää aikaa ja keitä piti karttaa.
Järjestön johdossa ei paljoa ihmisten tilanteista tai tarpeista piitata. Ihmiset ovat Vt-seuralle vain pelinappuloita. Ulkopuoliset ihmiset ovat lahkolle potentiaalisia käännytettäviä, kun taas sisäpuoliset ihmiset ovat numeroita raporteissa sekä pääasiallinen rahan lähde. Ja me entiset jäsenet olemme lahkolle lähinnä saastaisia käveleviä kuolleita, joita tulee karttaa kuin hengenvaarallista tautia kantavia zombeja.
Aitoa toisesta välittämistä saa esimerkillinen Jehovan todistaja osoittaa ainoastaan silloin, kun kyseessä on toinen Jehovan todistaja, ja kun järjestön edut eivät millään tavalla vaarannu. Jeesus tosin taisi opettaa hieman toisella tavalla (Matteus 6:1-7; Luukas 6:32-35).
